Syön ahdistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Sama myös täälläkin. 
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.

Hyvin kirjoitettu. Jaan tuskasi, onkohan olemassa mitään ryhmätapaamisia, jossa olisi mahdollista käydä ja joku osaava ohjaaja? Itse menisin mieluusti.

Mutta tuo ettet piiskaa itseäsi on jo tosi hyvä. Yritän samaa itse, ja muistuttaa itseäni että tämäkään tilanne ei jatku ikuisesti, nyt mennään matalalentoa koska töissä on pakko käydä, vaikka työkaverit sylkisivät päälle niin lainat pitää maksaa. Mutta jos en tästä murru totaalisesti, niin jonain päivänä saan toisen työpaikan ja pystyn taas koittaa kasata itseni. Toivon, että sinullakin on jokin toivonpilkahdus, josta voit pitää kiinni.

Nuo "etsi tietoa googlesta tyhmä" viestit ei auta pätkääkään. Tässä tilanteessa ei olisi, jos ei omst voimavarat olisi jo lopussa ja apua pyydetty sitä saamatta.

T. Se kirjasuosittelija

Älä nyt, plösö, sentään halkea. 

Mulla taas päinvastainen ongelma. Ei ruoka meinaa maistua. Koitan silti syödä ainakin yhden lämpimän aterian päivässä, vaikka kokkaaminen ei olekaan mitään lempipuuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka,

Sama juttu. Nykyisessä ahdistavassa elämäntilanteessa siitä on puhjennut ihan kunnon syömishäiriö. Ja lisää ahdistaa, kun lukee täältä noiden mounjaro-laihduttajien ym. vastaavien julistajien painonpudotuksesta. Heillä kun ei ole hajuakaan, mitä tämä on. Ulisevat jostain sadan gramman pudotuksesta, joka pitää saada 1.6. pois. Olisipa ongelmat tuolla tasolla!

Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Vaa'asta vapaa (Anu Tevanlinna), tuskin se minua parantaa mutta on mielenkiintoinen ja pistänyt ajattelemaan. Miksi vihaan itseäni niin paljon että teen itselleni pahaa?

Siis tuoko on kirjan sanoma?!

Ei kyse ole mistään itsevihasta, vaan esim. suolistohormonien ja muun endokrinologian häiriöstä, jonka syyt ovat ihan muualla.

En tiedä mikä on kirjan sanoma, kuten kirjoitin, luen kirjaa parhaillaan. Ja kirja on saanut minut ajattelemaan.

Lukutaito kannattaa aina ;)

Vierailija kirjoitti:

Laihduta

Sehän vaan lisää ahdistusta ja sitten syö lisää.

Helvetin huino neuvo, siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka,

Sama juttu. Nykyisessä ahdistavassa elämäntilanteessa siitä on puhjennut ihan kunnon syömishäiriö. Ja lisää ahdistaa, kun lukee täältä noiden mounjaro-laihduttajien ym. vastaavien julistajien painonpudotuksesta. Heillä kun ei ole hajuakaan, mitä tämä on. Ulisevat jostain sadan gramman pudotuksesta, joka pitää saada 1.6. pois. Olisipa ongelmat tuolla tasolla!

Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Vaa'asta vapaa (Anu Tevanlinna), tuskin se minua parantaa mutta on mielenkiintoinen ja pistänyt ajattelemaan. Miksi vihaan itseäni niin paljon että teen itselleni pahaa?

Siis tuoko on kirjan sanoma?!

Ei kyse ole mistään itsevihasta, vaan esim. suolistohormonien ja muun endokrinologian häiriöstä, jonka syyt ovat ihan muualla.

En tiedä mikä on kirjan sanoma, kuten kirjoitin, luen kirjaa parhaillaan. Ja kirja on saanut minut ajattelemaan.

Lukutaito kannattaa aina ;)

On todella, todella harvinaista löytää lukemisen arvoista tekstiä. Kaikki mitä luet, on jonkun toisen ajatuksia. Esim. koko terapia-käsite on pyrkimys aivopesuun. Sinut ohjataan ajatyelemaan tietyllä lailla, mutta hienovaraisesti niin, että luulet itse keksineesi jotain uutta.

Parempi pysyä loitolla muiden tehtailemista itsehoito-oppaista.