Lue keskustelun säännöt.
Syön ahdistukseen.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Laihduta
Yritän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Lopetin alkoholin juomisen ja nyt mässään tunteisiin, pitäis kai hakea apua tuohonkin.
Rukoile, Jeesus auttaa. Siunausta!
mäkin syön ahdistukseen tabuja, pillereitä piriä ja muuta.
ei ahista yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla edes herkkuja. Syön mitä vaan liikaa. Ap
Moikka,
Sama juttu. Nykyisessä ahdistavassa elämäntilanteessa siitä on puhjennut ihan kunnon syömishäiriö. Ja lisää ahdistaa, kun lukee täältä noiden mounjaro-laihduttajien ym. vastaavien julistajien painonpudotuksesta. Heillä kun ei ole hajuakaan, mitä tämä on. Ulisevat jostain sadan gramman pudotuksesta, joka pitää saada 1.6. pois. Olisipa ongelmat tuolla tasolla!
Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Vaa'asta vapaa (Anu Tevanlinna), tuskin se minua parantaa mutta on mielenkiintoinen ja pistänyt ajattelemaan. Miksi vihaan itseäni niin paljon että teen itselleni pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä syön nälkään
Niin mäkin. Koko yön ollut töissä, ilman eväitä, ja nyt kotona aamupalaa. Kamala nälkä ja kinkku-ruisleipä maistuu todella hyvälle.
Yritysjohtajat liikkuu ahdistukseen. Siksi niin monet näyttää kuivan kesän oravalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Rukoile, Jeesus auttaa. Siunausta!
Sehän se tässä maailmassa auttaa..voi tsiisus sentään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.
Hyvin kuvailtu. Tuota se on.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Lopetin alkoholin juomisen ja nyt mässään tunteisiin, pitäis kai hakea apua tuohonkin.
Addiktiosta toiseen menet niin kauan kuin et tee juurisyille mitään. Iso riskihän tuossa on alkaa juomaankin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Poistin elämästäni myrkylliset ihmissuhteet. Vaikeaa oli. Mutta se johti laihtumiseen. Nyt tilanteen pakosta joudun olemaan heidän kanssaan tekemisissä uudelleen. Itse en huomannut, mutta vaaka sen näytti; olen taas syönyt ahdistukseeni, vaikka ei pitänyt. Alan fantasioimaan ruuasta kuin jumalasta joka vapauttaa minut näiden kiusaajien kynsistä, fantasioin siitä pitkin päivää ja palkitsen itseäni sillä töitten jälkeen. Kierre. Joka päivä halpoja herkkuja (kalliisiin ei ole varaa, mutta esim litran jäätelöpaketti voi olla edullinen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.Hyvin kuvailtu. Tuota se on.
Missä ihmeen helvetissä elätte, jos koko ajan ahdistaa itsetuhoisuuteen asti? Tunnistan tunteen menneistä suurista kriiseistä, mutta en voi kuvitella, miksi se olisi jatkuvaa. Kuulostaa siltä, että olisi syytä muuttaa elämäntilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.
No ei ihme ettei "mikään" ole auttanut. Lue/katso videoita traumoista, miten niitä hoidetaan, tunnesäätelyn opetteleminen (googleta, tuohonkin löytyy täsmäteoksia). Psykiatria, ravintoterapeutit ja jotkut elintapaohjaajat eivät sinua todellakaan auta
T. Bulimiasta vapaa jo 9 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.Hyvin kuvailtu. Tuota se on.
Missä ihmeen helvetissä elätte, jos koko ajan ahdistaa itsetuhoisuuteen asti? Tunnistan tunteen menneistä suurista kriiseistä, mutta en voi kuvitella, miksi se olisi jatkuvaa. Kuulostaa siltä, että olisi syytä muuttaa elämäntilannetta.
Jos menee lääkäriin, ja kertoo, että on ahmimishäiriö, ja että kyse ei ole siitä, etteikö tietäisi ravitsemuksesta, ja lääkärin vastaus on esitellä lautasmalli, niin ei tällä luonteella jaksa alkaa vaatia toista lääkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama myös täälläkin.
Olen rampannut ravintoterapeutit, kaikenlaiset elintapaohjaajat läpi, joista yksikään ei kykene samaistumaan tilanteeseeni saati heillä olisi keinoja auttaa minua. Ahdistus laukaisee minussa aina tarpeen mässätä, syödä liikaa, ikään kuin ottaisin etäisyyttä tunteisiini/tilanteeseen syömisen keinoin. En tiedä saanko mielihyvää siitä, mitä syön, mutta saan mielihyvää odotuksistani syödä pian jotakin. Sitten ahmin.
Mitä vaikeampaa on elämässäni ollut sitä varmemmin syön liikaa. Silloin ei auta järkipuheet, kilojen punnitseminen, senttien mittaaminen mahan ympäriltä, Vajoan viikoiksi syömään ja sitten se kostautuu kireinä vaatteina. En edes pyri "ryhdistäytymään", koska jo vaikeat asiat ympärilläni kuormittavat minua ja imevät kaiken voiman minusta.
Päätin jossakin vaiheessa olla tuomitsematta itseäni ylensyönnistä vaikean tilanteen aikana. Se vei ainakin paineen siitä, että teen koko ajan väärin syödessäni niin paljon. Itse asiassa minulle jäi vähän voimaa völittääkin itsestäni. Se hieman hillitsi päiväpullan ostoa eli ei joka päivä.
Toivon, että saisin apua. Olen vain yrittänyt hakea sitä niin paljon, etten enää usko kenenkään kykenevän auttamaan minua.Hyvin kuvailtu. Tuota se on.
Missä ihmeen helvetissä elätte, jos koko ajan ahdistaa itsetuhoisuuteen asti? Tunnistan tunteen menneistä suurista kriiseistä, mutta en voi kuvitella, miksi se olisi jatkuvaa. Kuulostaa siltä, että olisi syytä muuttaa elämäntilannetta.
Jos menee lääkäriin, ja kertoo, että on ahmimishäiriö, ja että kyse ei ole siitä, etteikö tietäisi ravitsemuksesta, ja lääkärin vastaus on esitellä lautasmalli, niin ei tällä luonteella jaksa alkaa vaatia toista lääkäriä.
Jep, ja itse kun en ole kovin paljon ylipainoinen -vielä- niin ei oteta asiaa edes tosissaan. Ja kun sitä apua ei todellakaan ole helppo pyytää, lääkäriin mennään vasta kun tajuaa että nyt lähtee lapasesta. Niin mikäpä sen masentavampaa, kuin että tohtori toteaa, että no onneks et sentään ryyppää ahdistukseesi, hehheh.
Vierailija kirjoitti:
Moikka,
Sama juttu. Nykyisessä ahdistavassa elämäntilanteessa siitä on puhjennut ihan kunnon syömishäiriö. Ja lisää ahdistaa, kun lukee täältä noiden mounjaro-laihduttajien ym. vastaavien julistajien painonpudotuksesta. Heillä kun ei ole hajuakaan, mitä tämä on. Ulisevat jostain sadan gramman pudotuksesta, joka pitää saada 1.6. pois. Olisipa ongelmat tuolla tasolla!
Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Vaa'asta vapaa (Anu Tevanlinna), tuskin se minua parantaa mutta on mielenkiintoinen ja pistänyt ajattelemaan. Miksi vihaan itseäni niin paljon että teen itselleni pahaa?
Siis tuoko on kirjan sanoma?!
Ei kyse ole mistään itsevihasta, vaan esim. suolistohormonien ja muun endokrinologian häiriöstä, jonka syyt ovat ihan muualla.
Laihduta