Ei-akateemiset, miksi ette hankkineet akateemista koulutusta?

ei ole kaduttanut

eikä kiinnosta vieläkään, eikä kaduta. miksi itse hankit sellaisen?

Elämä ei vielä ole ohi vaikka 30 lähellä onkin. Ehkä joku päivä saa jonkin koulutuksen.

Mietipä vaikkapa tilannetta, kun tarvitset akuutisti putkimiestä tai lukkoseppää. Siinä ei akateemisuudesta ole mitään hyötyä, mutta ammattitaidosta on.



Ei ole koskaan kaduttanut, etten mennyt yliopistoon. Olen hallinnon linjan merkonomi ja vakituisessa työssä isossa, kansainvälisessä firmassa Keski-Euroopassa.

Vallan voin tehdä työtäni ilman hienompaa koulutusta. Enkä ole katunut ikinä.

Arvostan suuresti hänen ahkeruuttaan. Ei minusta vaan ois ollu siihen.



Niin ja ei harmita, seuraavassa elämässä ehkä aikaa jää lukemiseen.

Meillä ei koulutusta paljon arvostettu, koulunkäyntiin ei kannustettu päin vastoin vaan halveksittiin ja vähäteltiin.. Kai siihen sitten alkaa uskoa, että ne opinnot on tarkoitettu joillekkin ihan muille.

Kävin kuitenkin AMK:n ja uskon että järkeni olisi myös riittänyt akateemisiinkin opintoihin.



Suurin osa akateemisista ystävistäni on akateemisista kodeista ja heitä on lapsesta asti kannustettu ja tuettu hankkimaan akateeminen tutkinto.

Ja laiska ei tarkoita huonoa, arvosanani olivat aina hyviä. Pitkät pänttäämiset eivät vaan kiinnostaneet. Nykyisin olen työssä ,jossa pohjavaatimuksena on useimmiten akateeminen koulutus. Hyvin olen opistopohjalla pärjännyt :D

Siirryin välittömästi lukiosta opiskelemaan ko. aloja.

Nyt olen kampaamoalan yrittäjä, olen suorittanut yrittäjätutkinnon.

Toiseksi en tiedä mitä haluaisin opiskella.

" Onneksi" en ole vielä edes puolessa välissä kolmeakymmentä, joten ehkäpä vielä ehdin opiskella :)

sain lukion jälkeen kivan työpaikan ja sen ohessa kävin avointa yliopistoo, silloin kuvittelin hakevani seuraavana vuonna ihan kunnon opiskelijaksi. ajattelin että teen vähän opintoja sisään ja ylipäätään tsekkailen asiaa. ihan kivasti ne opinnot sujui, mutta huomasin ettei oikeasti kiinnosta.



en pidä itseäni laiskana tai tyhmänä, mutta semmoista teoreettista ajattelua multa ei ihan kauheasti irtoa. kaikki teoriat ja systeemit muistin aina tasan tenttiin asti, sitten ne luisuu päästä.



minä oon ehdottomasti käytännön ihminen, ja käytännön asioissa minulla on mahtava muisti. oman arvioni mukaan parempi kuin ihmisillä yleensä. mulla on myös kädentaitoa ihan vaikka muille jakaa (hankinkin käsityöalan koulutuksen), olen kätevä ja käytännöllinen.



ja kun mä oikeasti monessa käytännön hommassa kätevämpi kuin moni muu, ja oikeasti nautin käytännön työn tekemisestä (ihan siivouksesta halonhakkuun kautta erikoismaalaukseen), niin eikö nyt ois vähän kummaa multa ruveta väkisin vähän puolivillaiseksi " akateemiseksi" ' ?

Kun sen jälkeen sain lukion käytyä, oli lapsi jo aika iso ja juurtunut pikkupaikkakunnalle jossa ei ole opiskelumahdollisuuksia. Ei huvittanut muuttaa opiskelun perässä jonnekin aivan toisaalle, missä ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja. Ja rahan puutekin oli syynä.



Harmittaa vähän, mutta olen ajatellut että kun saan lapset isommiksi niin sitten saatan jatkaa opiskelua.

kaduttaa, että uskoin.



Tosin enhän minä vieläkään mikään vanhus ole, mutta pinen lapsen äiti ja kaikkea

on akateeminen koulutus just meneillään, syksyllä jatkuu, neljä vuotta takana ja välissä 2v äitiysvapaata. Kadun karvaasti että oon aikanani yliopistoon mennyt, sillä nyt kun parin vuoden päästä lopulta valmistun, niin eihän mulla mitään ammattia ole siltikään. Olen maisteri! Ja mitä silläkin tittelillä käytännössä tekee kun pitäisi hankkia leipää pöytään kun mieskin juuri vielä opiskelee... Toista olisi jos olisi hankkinut ammatillisen koulutuksen, voisi sitten suoraan hakea osaamaansa ammattiin. Minä en osaa muuta kun helvetisti nippelitietoa ja teoriaa.

Mutta vaikken olekaan akateeminen, ei se minua haittaa. Ollaan miehen kanssa molemmat tradenomeja ja ihan hyvin palkattujakin. Ei se ei-akaateemisuus aina tarkoita sitä, että on huonosti palkattu ja muutenkin tyhmä:)

mutta terveyteni ei kestä stressiä. Olen jo sairastanut useamman vatsahaavan yliopistoaikana, joten joudun lopettamaan opinnot ja keksimään elämässä jotain muuta. Olen aika perfektionisti.

Vierailija:

Harmittiko jälkeenpäin?

Oikeasti minusta olisi ollut potentiaalia vaikka mihin suuntaan, mutta aina ei vaan ole mahdollista onnistua.

Oikeasti tuo kouluhelvetti vaikutti minun opiskeluintooni. Ekat kaksi vuotta meni hyvin, olin tosi innokas oppimaan ja tein koulutehtäviä jopa omin päin eteenpäin kirjoista.

Jossain vaiheessa se masennus iski ja kaikki muu heitti kiinnostamasta, paitsi leikit ja reuhaaminen.

Osittainen kiitos kuuluukin siis ikätovereilleni ja vanhemmilleni (köyhiä ja pukeudun ryysyihin ja kamaliin halpoihin silmälaseihin)

Kyllä minusta vieläkin löytyisi jonkinlaista älykkyyttä opiskeluun, mutta kuka huolii tällaista kauppiksen käynyttä luuseriduunaria mihinkään kehittävään....

Joskus harmittaa, yleensä ei.

paperikasojen selvittelemisestä. Koulutus kesti 3 vuotta. Teen töitä pääsääntöisesti akateemisten ihmisten kanssa ja ainoa asia mikä ei-akateemisuudessa harmittaa on joidenkin ihmisten asenne.



Hyvä sihteeri on firmalle arvokkaampi kuin keskinkertainen johtaja.

paljoa.



Vähän harmittaa, sillä olen ehdottomasti teoreerikko luonteeltani. Haaveammattini olisi maisteritutkinnon takana...



Ehkäpä vielä joskus toteutan ammatillisetkin unelmani. Muuten elämä on kyllä ihan hienoa :)