Ei-akateemiset, miksi ette hankkineet akateemista koulutusta?

Vierailija:

Harmittiko jälkeenpäin?

ei ole harmittanut...

Ja uskokaa tai älkää, siinä elämäntilanteessa valitsin ammattikorkeakoulun. Sen jälkeenkin olin toki yliopistolla kirjoilla monta vuotta, mutta ammattikorkeasta valmistuttuani halusin töihin. Ja niin vain kävi, että työelämä nappasi mukaansa ja lopulta unohtui koko yliopisto. Ja sitten tuli lapsia..



Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi itseäni sivistänyt muutoin. Olen suorittanut esim. avoimessa kiinnostavia opintoja verkkokurssien muodossa.



Tällä hetkellä olen oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Olen haastavassa työssä ja saan mukavaa palkkaa.



Se, että minusta ei sitten lopulta tullutkaan akateeminen, ei näy eikä tunnu elämässäni missään.



Ja nämä Vauva-lehden akateemisuus-ketjut jätän yleensä lukematta. Että onko joku akateeminen vai ei. En jaksa välittää moisesta musta-valkoisesta ajattelusta joka ei edusta mielestäni tätä päivää millään tasolla.

Olin ylä-aste ikäisenä täysin kiinni urheilussa, kouluun ei paukkuja riittänyt. En siis hakenut edes lukioon, enkä olisi sinne varmaan päässytkään. Myös perheeni vähäinen kiinnostus ja tsempaaminen opiskeluun varmasti vaikutti siihen, että itsekkään en koskaan osannut arvostaa opiskelua.



Aikuisena sitten sain päähäni lähteä opiskelemaan yliopistoon mediaa. Ensin kävin lukion ja sainkin sieltä hyvät paperit. sitten kun yliopistoon olisi pitänyt hakea, niin huomasin, että alalle pääsyn kanssa tuolla koulutuksella ei ole hölkäsenpöläystä merkitystä. Aloinkin kouluttamaan itseäni työn kautta. Se kannatti...nyt teen tv:ssä toimittajana töitä, enkä tuhlannut 6-vuotta yliopistoon :) Olisin siellä vieläkin.

En tiedä miten tulen pärjäämään sillä en ole mikään luonnonlahjakkuusopiskelija vaan joudun tekemään töitä hyvien numeroiden eteen. Kuitenkin tavoitteena on opiskella lähitulevaisuudessa.

kouluttauduin toiseen ammattiin jolla työskentelen yhä 9v myöhemmin, ja josta suuresti nautin, vaikka palkka ei päätä huimaakaan. Ensimmäisestä ammatistakin on ollut sivutöinä lisätuloja ja harrastustasolla tuottanut suurta mielihyvää. :)



Jos olisin halunnut alun perin ammattiin, johon olisi korkeampi koulutus vaadittu, niin sitten olisin opiskellut toista tietä. Kaikille se akateemisuus ei tule ensi sijalla, vaikka lukupäätä ja sivistystä olisikin. Ystäväpiiriini kuuluu monen alan ihmisiä, eikä näitä parjattuja luokkaeroja ole sattunut silmiin. Taidan olla onnekas. ;)



Voi olla, että joskus tulen opiskelemaan avoimen yliopiston puolella erästä alaa, joka kiinnostaa. Paha kyllä sekään ei ole turhan tuottelias uran kannalta, mutta minusta elämässä täytyy kuunnella sydäntään ennemmin kuin kukkaroaan. (Jolla tarkoitan siis sitä, että mieleinen työ on tärkeämpi kuin korkea palkka - joskus voi tietysti tulla tilanteita, jolloin raha kuin raha on arvossaan, eikä vaihtoehtoja ole. Mutta tarkoitan näin yleisesti, miksi ei valitse ensisijaisesti juuri akateemista uraa.)

eikä kukaan oikein kannustanutkaan hakemaan. Lähdin lukion jälkeen au pairiksi ja sieltä käsin oli tuolloin hiukan hankalaa hakea tietoa hakemisista ym. Sitten kotiuduttuani hain kiireellä vain johonkin kouluun, pääsin ja kävin sen. Tapasin mieheni, muutimme toiselle paikkakunnalle ja menin töihin. Sitten elämä vain kuljetti eteenpäin ja opiskeluhaaveet eivät olleet ajankohtaisia, kun sain koko ajan mielenkiintoisia ja hyviä töitä.



Olen ehkä hiukan katunut, eikä yliopistokoulutus olisi vieläkään mahdoton, mutta hankalampaa nyt kuin 10 vuotta sitten. Nyt on kuitenkin perhe ja aika kortilla aina.

en jaksanut lukea kunnolla pääsykokeisiin, ja siinä jo heti näkyi syy miksi en olisi akateemisella uralla (yleisesti ottaen) jaksanut: liikaa lukemista, liikaa teoriaa. Olen tekijä, en lukija, kärjistetysti siis.



Nyt olen yo-merkonomi, hyvässä työpaikassa (noh, suhteellista: joku voisi haluta ennemmänkin) IT-alalla. Joskus käy kyllä mielessä suorittaa jotain avoimen opintoja mutta en kyllä ihan yliopsto-opiskelusta haaveile.

Kyllähän se ärsyttäisi minuakin jos olisin toisin valinnut, eli jos en olisi akateeminen.

" no onneksi te ainakin osaatte itsellenne selittää miksi tuli tehtyä tämä valinta.

Kyllähän se ärsyttäisi minuakin jos olisin toisin valinnut, eli jos en olisi akateeminen. "



Minä sentäs kunnioitan toisia ihmisiä, koulutuksesta riippumatta.

Onneksi älysin ajoissa, että olisin turhautunut teoreettisessa työssä. Toiminnan ihmisenä mun on saatava tehdä jotain konkreettista ja käytännöllistä, en jaksaisi istua tietokoneella 8h päivässä vuodesta toiseen.

Olen luova, käytännöllinen, visuaalisesti lahjakas ja peräänantamaton.



Nyt olen tv-alalla, ja minulle se sopii. Muuta en haluaisi tehdäkään. Nyt voisin olla huono sosiologi tai hyvä tv-ohjaaja. Ei kaduta pätkääkään!

on akateemisten elämää helpottaa... teillä ei olisi edes sitä omaa ihanaa työhuonetta jos ei joku sitä olisi rakentanut. Teillä olisi aina paskasta, jos ei joku työpaikoillanne siivoisi, ette saisi sitä ihanaa työpaikkalounasta, ellei joku sitä tekisi, teillä ei olisi niitä ihania vaatteita, jos ei joku niitä teille myisi, teillä ei olisi ruokaa, jos ei joku sitä teille hankkisi ja myisi. Asuntonnekin pitää rakentaa ja sähköt asentaa jne. Eli ei paljo akateeminen koulutus aina lämmitä.

Huono palkka harmittaa kyllä, mutta sitähän ei akateemisuuskaan takaa. Siinä mielessä olisi ehkä pitänyt miettiä ammattia valitessa tarkemmin, että olisi hankkiutunut paremmin palkattuun työhön -oli se sitten akateeminen tai ei.

Toisekseen peruskoulun jälkeen en ollut lainkaan tietoinen omista kiinnostuksenkohteistani, nyt jälkeenpäin on tullut parikin alaa joita olisi voinut opiskella vaikka kuinka pitkälle. Eli sitä en tiedä jos vaikka jonain päivänä jotain opiskelen, millä asteella, sekin jää nähtäväksi =)



Niin ja siitä olen kyllä ollut tosi iloinen, ettei opiskelun takia ole tarvinnut lykätä lastentekoa. Sen verran nynny olen etten kesken opiskelujen olisi varmaan uskaltanut ja sitten se olisi venynyt kauhean pitkälle -ja sekundääristä lapsettomuutta minulla oli jo kolmekymppisenä.

Paljon mukavampaa, kun on työ, josta ei tarvitse raahata iltapäivällä kotiin.. ei stressiä. =)

aina saa vastauksen, kysyy mitä vaan!

Lukion jälkeen asuin ulkomailla ja sinä aikana päätin, etten haekaan yliopistoon. Löysin todella kiinnostavan & minulle sopivan koulutusohjelman AMK:sta, josta sitten valmistuinkin. Nyt olen hakeutumassa AMK:hon uudelleen, koska löysin taas uutta, innostavaa opiskeltavaa.



Valitsen opintoni & työpaikkani ihan puhtaan kiinnostuksen mukaan.