Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi työhaastattelun jälkeen iskee kamala häpeä?
21.05.2026 |
Aina sama juttu. Tekee mieli mennä peiton alle maksamaan sikiöasennossa, kun on taas mokannut ja antanut itsestään ihan idioottimaisen kuvan.
Kommentit (23)
Kuulostaa normaalilta, ei se ole mukava tilanne olla toisten arvioitavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole mokannut. Mikset mieti haastattelijoita ja miten höpsöjä kysymyksiä heillä oli. Kaiva itsetunto laatikosta ja ota käyttöön.
No eihän se oo kiva tunne käydä itseään "myymässä" 😅 Aina jää jotain et miks mä sanoin noin, mut ei se oo estänyt saamasta töitä!
Kyllä se taas siitä, ap.
Haastattelun jälkeen tulee kuoppa mutta sitten se hiljalleen unohtuu. Haastattelija haastattelee satoja, ne unohtaa sut nopeasti.
Katso eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista tollasta. Viimeksikin olin ihan fiiliksissä ja kovilla kierroksilla haastattelun jälkeen.
Oli fiksu haastattelu ja hyvä keskustelu.
Mulle se on ollut hyvä merkki. Mitä enemmän on haastattelun jälkeen hävettänyt niin sitten vastoin omia odotuksia on tarjottu työpaikkaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ollut hyvä merkki. Mitä enemmän on haastattelun jälkeen hävettänyt niin sitten vastoin omia odotuksia on tarjottu työpaikkaa :D
Oot laittanut itsesi kunnolla likoon ja jäänyt mieleen!
Huijarisyndrooma ja perfektionismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Minulla tullut oikein kunnon morkkis joka oli vielä seuraavana päivänäkin. Hävettää miten tuli vastattua kysymyksiin. Kai se liittyy siihen alisteiseen asemaan kun joutuu olemaan piinapenkissä kysymyksiin vastailemassa ja vastapuolen arvioitavana.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista moista.
Good for you
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ollut hyvä merkki. Mitä enemmän on haastattelun jälkeen hävettänyt niin sitten vastoin omia odotuksia on tarjottu työpaikkaa :D
Minulla vähän sama. Jos haastattelu on mennyt mielestäni ihan hyvin, niin en ole saanut paikkaa. Mutta kun olen möläyttänyt siellä jotakin todella typerää, niin olen saanut paikan.
Luonnollinen seuraus kun olet myymässä itseäsi rahan orjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun jaksatte alapeukuttaa. Sain tuon hakemani paikan. #7
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma ja perfektionismi.
Ensimmäinen ainakin, toista en niin tunnista. Itseni häpeäminen on ollut aina ongelma ja jota koetan työstää. Tällaisissa tilanteissa se aina korostuu.
Ap
Minulla on ollut myös haastatteluja, joiden jälkeen olen miettinyt että enpä taida halutakaan tuonne töihin, kun haastattelija on ollut täysi idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun jaksatte alapeukuttaa. Sain tuon hakemani paikan. #7
Aivan mahtavaa, onneksi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
En muista tollasta. Viimeksikin olin ihan fiiliksissä ja kovilla kierroksilla haastattelun jälkeen.
Oli fiksu haastattelu ja hyvä keskustelu.
Hirveilllä kierroksilla minäkin olin haastattelun jälkeen. Parhaimmillaanhan se voisi olla hyvä keskustelu, mutta tänään oli erityisen huono päivä ja en meinannut löytää sanoja, unohdin sanoa puolet mitä piti ja toistin itseäni.
Ap
Ihan normaalia se on. Joka kerta tuli mieleen, että sanoi aivan vääriä asioita ja oikeat jäivät sanomatta. Paitsi silloin, kun jo etukäteen varmasti tiesi, kuka siihen on valittu ja haastattelu vain muodollisuus.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ketään kohtalotovereita?