Mikä on pahin/pelottavin ongelma mihin olet itsesi hankkinut?

Up!

Kynttilä katkesi takapuoleem

Mukulana Norjassa mentiin siskon kanssa vuonon rantaan keräilemään simpukoita. Vanhemmat varoitti, ettei mennä hiekkasärkille, ettei vuorovesi pääse yllättämään. Tietenkin me mentiin sinne hiekkasärkille ja tietenkin se vuorovesi pääsi yllättämään. Sieltä sitten onnistuttiin kahlaamaan rantaan kun kylmä vesi oli rintaan asti ja virtaus veti jo sen verran, että töitä joutui tekemään ihan kunnolla.

Melkein pelottavampaa oli mennä asuntoautolle ottamaan selvää millaiset huudot oli luvassa.

Työttömyys on alkanut vähän pelottaa. Ja jaksaminen. Ikää 58. Työvoimaneuvojan mielestä on vielä paljon työvuosia jäljellä, eläkkeestä ei kannata edes puhua vielä. 

Saunasolmu tietysti 

Teininä onnistuin aikaan saamaan itselleni paniikkikohtauksen kun näin mun silloisen poikaystävän käsi kädessä toisen tytön kanssa. Luulin silloin ihan oikeasti kuolevani.

Näin nelikymppisenä vaikea tajuta, kuinka se 5 kuukauden seurustelun päättyminen lähinnä jääkiekosta puhuvan ja nuuskaa käyttävän teinipojan kanssa olikin sellainen maailmanloppu :D

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja ne ovat elämän suola.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.

Miten sä selvisit tuolta hengissä? 

Olemalla juuri niin surkea tapaus, kun narkkari voi olla. Sen sijaan, että olisin ratkonut vain tavan päästä kotiin, etsin keskustasta diilereitä selvittääkseni missä hinnoissa aineet ja voiko järjestellä jotain maksutapoja. Onnistuin löytämään pari täyttä kilipäätä, jotka oivalsivat heti ahdinkoni ja ajattelivat, että mun nöyryyttäminen on ihan riittävä hinta. Toisin sanoen annoin tämän toisen, jolla oli tarve purkaa hermojaan hakata minut aineita vastaan. Tämän jälkeen sitten naama veressä etsin neulanvaihtopisteen ja sen jälkeen piikityspaikan. Siellä sitten aloin itkemään, enkä suinkaan sen takia että olin niin pohjalla, vaan ihan puhtaasti sen takia, että hakkaamisen aiheuttama adrenaliini alkoi poistua kehosta samalla kun reflat löivät vielä enemmän päälle ja kädet tärisivät niin paljon, etten meinannut saada pistettyä. Lopulta onnistuin siinä ja kun olo tasaantui, lähdin suorittamaan sellaista järjetöntä pummilla junissa matkustamisreissua kohti kotia.

Aikaa tähän meni monta tuntia ja lopulta pääsin kotiin hetkeksi huilaamaan murtuneiden kylkiluideni kanssa ennen uutta seikkailua uuden annoksen hankkimiseksi. Siinäpä vasta kaunis kuvaus siitä, kuinka oksettavan säälittävää tuo elämä on.

En mä nyt varsinaisesti mitään veijari-tarinaa odottanut, mutta tämä oli jo aika synkkää settiä.

Sain paniikkikohtauksen Tallinnassa ja miesystävä jätti minut sinne. Sen reissun jälkeen oli ex ja kehtasi vielä ihmetellä,miksi tahdon erota..

Olen ujo ja arka sekä luonnollisesti kärsin pahemman luokan esiintymisjännityksestä. Siis sellaisesta, että jo pelkkä esittäytyminen jännittää. Jotenkin (arkuuttani, kun en saanut suutani auki) päädyin tilanteeseen, jossa olin keskustelijana paneelikeskustelussa. Siis sellaisessa missä istuin korokkeella muiden keskustelijoiden kanssa ja puhuin mikkiin, yleisön tapittaessa.

Ei muuten ollut sellainen "mukavuusalueelta poistuminen kannattaa" kokemus. Näen siitä vieläkin painajaisia.

Lisää näitä! Nämä ovat olleet hauskoja ja/tai kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin viime vuosituhannella tatuointeja ja sairastuin pari vuotta sitten parantumattomaan lymfaattiseen leukemiaan.

Voi ei. Kuinka suuri ala iholla ja minä vuonna otettu tatuointeja? Mitkä väriaineet, onko tarkempaa tietoa vielä saatavilla, muille varoitukseksi? Voi laittaa tiedot myöhemminkin joku muu. Otitko muita piikkejä? Mikä muu voisi altistaa.

Vastaan vähän myöhässä, sillä en enää eilen palannut keskusteluun.

Lundin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa kartoitettiin vuonna 2024 miten isolla osalla lymfoomaan sairastuneista ruotsalaispotilaista oli tatuointeja. Tutkimuksen mukaan tatuoinnit lisäävät sairastumisriskiä 21 %. Tästä voi tulla tulevaisuudessa iso kansanterveydellinen ongelma, vaikka EU-direktiivit säätelevätkin pigmenttien laatua. Sikäli erikoista ettei hoitava lääkäri HUSin Syöpäkeskuksessa ollut tietoinen tutkimustuloksista, vaan kerroin siitä hänelle vastaanotolla itse, koska olin törmännyt uutiseen pian sairastuttuani.

Minulla on kymmenisen tatuointia, 90-luvun muotia eli enimmäkseen mustia tribaaleja. Tatuointistudio sijaitsi Helsingissä. 

Nyt olen palliatiivisessa hoidossa.

Parisuhde suomalaisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde suomalaisen naisen kanssa.

Isäsi oli samaa mieltä, ja siksi hän jättikin äitisi ja hylkäsi sinut.

Lähdin baarista kahden miehen ja romaninaisen mukaan aamuyöstä, lupasivat heittää kotiin. Lupasin maksaa bensoista, ja taisin olettaa että käydään tankkaamassa ja sitten tuovat kotiin. Matkan aikana kuljettaja teki muutaman ns. voimakkaan väistöliikkeen, ja lopulta horjahdin siinä takapenkillä niin, että nainen siinä samalla nappasi lompakkoni takataskusta. Tätä en huomannut. Antoivat sen kuitenkin jossain kohtaa takaisin, sanoivat että sun lompakko tippui. Pääsin lopulta kotiin, mutta huomasin seuraavana päivänä, että tililtä oli lähtenyt rahaa, ja pankkikortti oli muistaakseni kadonnut lompakosta. Menetin siis lopulta ehkä pari sataa euroa, mutta henki kuitenkin säilyi, koska kyllä nuo rikollisia ilman muuta olivat. Olin vaan niin hyväuskoinen, koska olivat ystävällisen oloisia kyytiä tarjotessaan. Tästä on ehkä joku 15-20 vuotta aikaa, olin silloin kolmikymppinen mies.

Ylitunnollisena ja -innostuneena työntekijänä haalin itselleni ihan liikaa hommia kun pääsin ensimmäisen kerran oman alani töihin. Tästä seurasi burn out ja sairaslomalla olin aivan paniikissa, että katkeaako urani sen takia ennen kuin ehti alkaakaan. Ei katkennut, mutta pelko siitä, että kaikki se kova ja määrätietoinen työskentely unelmaa kohti päättyisi epäonnistumiseen, oli lähes lamauttava silloin.

Vierailija kirjoitti:

Eksyin metsään ja alkoi tulla pimeää. Viihdyn metsässä, enkä pelkää pimeää, mutta lokakuinen yö metsässä ilman varusteita oli aika kuumottava ajatus. 

Onneksi paikalle tuli jonkun iloinen ajokoira tutkapannan kanssa. Otin takista hupun narun irti ja sidoin sillä itseni koiraan, joka suunnisti päättäväisesti isäntänsä luo ja hän heitti minut sitten autolle. Olin kulkenut aika pitkän matkan väärään suuntaan.

Meille kävi kaverin kans samallabtavalla,samoiltiin metsässä mut eksyttiin sit paniikissa vaan suunnistettiin eteenpäin,alkoi olla aika hämärää sit päädyttiin valtatielle ,7 km matkan päässä oli koti. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys. Tästä ei enää 55 vuotiaana nousta. Sama olisi tehdä jo lopullinen ratkaisu.

Mäkin sain potkut muutosneuvotteluissa just. Ikää 53. Huoh. 

Onnistuin lapsena lukitsemaan itseni kerrostalon kellarissa sijaitsevaan häkkivarastoon. Se paniikki kun kukaan ei kuullut huutoani ja olin ihan varma, että joudun jäämään sinne yöksi. Saman tien alkoi lapsen vilkasmielikuvitus tuottamaan kaikkia mörköjä sinne nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ero hullusta exästä. Kävi laittamassa tappouhkauksia postilaatikostani ja kyttäili talon ulkopuolella. Oli aina kuumottava lähteä ja tulla kotiin.

Tämähän se minullakin ja yläpeukkujen määrästä päätellen monella muullakin.