Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin/pelottavin ongelma mihin olet itsesi hankkinut?
Kommentit (40)
Otin viime vuosituhannella tatuointeja ja sairastuin pari vuotta sitten parantumattomaan lymfaattiseen leukemiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Eikö varalla voi pitää pientä varastoa hätätilanteiden varalta??
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Elämäsi lienee sittemmin ottanut uuden suunnan. Onnittelut siitä!
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Mitä sitten jatkui siitä, kerro. Ei kaikki tiedä ja tuo on kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin rakastajan, nyt en meinaa päästä siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Miten sä selvisit tuolta hengissä?
Olemalla juuri niin surkea tapaus, kun narkkari voi olla. Sen sijaan, että olisin ratkonut vain tavan päästä kotiin, etsin keskustasta diilereitä selvittääkseni missä hinnoissa aineet ja voiko järjestellä jotain maksutapoja. Onnistuin löytämään pari täyttä kilipäätä, jotka oivalsivat heti ahdinkoni ja ajattelivat, että mun nöyryyttäminen on ihan riittävä hinta. Toisin sanoen annoin tämän toisen, jolla oli tarve purkaa hermojaan hakata minut aineita vastaan. Tämän jälkeen sitten naama veressä etsin neulanvaihtopisteen ja sen jälkeen piikityspaikan. Siellä sitten aloin itkemään, enkä suinkaan sen takia että olin niin pohjalla, vaan ihan puhtaasti sen takia, että hakkaamisen aiheuttama adrenaliini alkoi poistua kehosta samalla kun reflat löivät vielä enemmän päälle ja kädet tärisivät niin paljon, etten meinannut saada pistettyä. Lopulta onnistuin siinä ja kun olo tasaantui, lähdin suorittamaan sellaista järjetöntä pummilla junissa matkustamisreissua kohti kotia.
Aikaa tähän meni monta tuntia ja lopulta pääsin kotiin hetkeksi huilaamaan murtuneiden kylkiluideni kanssa ennen uutta seikkailua uuden annoksen hankkimiseksi. Siinäpä vasta kaunis kuvaus siitä, kuinka oksettavan säälittävää tuo elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero hullusta exästä. Kävi laittamassa tappouhkauksia postilaatikostani ja kyttäili talon ulkopuolella. Oli aina kuumottava lähteä ja tulla kotiin.
Mulla tämä sama.
Sama myös mulla. Meitä lienee paljon.
Eksyin metsään ja alkoi tulla pimeää. Viihdyn metsässä, enkä pelkää pimeää, mutta lokakuinen yö metsässä ilman varusteita oli aika kuumottava ajatus.
Onneksi paikalle tuli jonkun iloinen ajokoira tutkapannan kanssa. Otin takista hupun narun irti ja sidoin sillä itseni koiraan, joka suunnisti päättäväisesti isäntänsä luo ja hän heitti minut sitten autolle. Olin kulkenut aika pitkän matkan väärään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Eikö varalla voi pitää pientä varastoa hätätilanteiden varalta??
Mut oli käännetty ennen tuohon tilanteeseen joutumista ja siinä oli mennyt varastotkin. Muutenkin tuohon narkkaritouhuun kuuluu se, ettei mitkään varastot oikein tahdo säilyä.
Yleensä muut aiheuttivat ne ongelmatilanteet tai joku terveydentila. Teininä sain outoja päähänpistoja kun kukaan ei sanonut mitään ystävällisesti riskeistä ja vakuutellut. Ennemmin joku vei saareen jossa pelkäsin yksin yöllä, oma idea, jouduin uimaan pois sieltä pienet matkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin oikaista yhden laitumen kautta tajuamatta, että siellä oli eläimiä. Siinä kyllä melkoisesti sydän hakkasi kun otettiin pieni juoksuskaba sonnin kanssa. Syöksyin paimenlanka-aidan alitse kyljelläni, jalat edellä kuin toimintaelokuvissa konsanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nistiaikoina päädyin vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa, puhelinta ja aineita. Se paniikki kun olet yksin parin sadan kilometrin päässä kotoa ja reflat alkavat ilman mitään tietoa uudesta annoksesta. Niin säälittävää touhua.
Elämäsi lienee sittemmin ottanut uuden suunnan. Onnittelut siitä!
Kiitos. Reilu 11 vuotta aineetonta elämää takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei anaaliseksiä haluavat (hetero)miehet voi runkata itseään perseeseen??
ja vielä omalla mulkullaan, jeh!
Vierailija kirjoitti:
Otin viime vuosituhannella tatuointeja ja sairastuin pari vuotta sitten parantumattomaan lymfaattiseen leukemiaan.
Voi ei. Kuinka suuri ala iholla ja minä vuonna otettu tatuointeja? Mitkä väriaineet, onko tarkempaa tietoa vielä saatavilla, muille varoitukseksi? Voi laittaa tiedot myöhemminkin joku muu. Otitko muita piikkejä? Mikä muu voisi altistaa.
Pilasin terveyteni ja sen myötä elämäni. Tapan itseni, kunhan toisestakin vanhemmasta aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei anaaliseksiä haluavat (hetero)miehet voi runkata itseään perseeseen??
Ei se ole laitonta, herra on hyvä vaan ja kokeilee
Varmaan löytyy harrastajia tuohonkin.
Vierailija kirjoitti:
Pilasin terveyteni ja sen myötä elämäni. Tapan itseni, kunhan toisestakin vanhemmasta aika jättää.
Älä tapa. Saako kysyä, miten pilasit terveytesi?
Vanhemmuus.
Meillä on yksi lapsi ja siihen se luku myös jää. Mies painostaa toiseen, jonka vuoksi harkitsen vakavasti eroa. Saisin asunnon jo kesäkuun ekalle päivälle, joten voisin lähteä jo piankin.
Lasta kohtaan ei ole tullut missään vaiheessa mitään positiivisia tunteita. Hän ei myöskään ollut suunniteltu lapsi, joten raskaus tuli yllätyksenä ja oli todella pelottava ja vastenmielinen kokemus. Lastenvalvojalta olen jo selvittänyt, että huoltajuus on mahdollista luovuttaa miehelle niin, että en ole osallinen muuten kuin elatustukea maksamalla.
Tuntuu, että elämä on pilalla. Olen väärän ihmisen kanssa parisuhteessa ja sain lapsen, vaikka en olisi halunnut. No, oma moka toisaalta ja olen tästä kokemuksestani takuulla fiksumpi sitten jatkossa.
Mulla tämä sama.