Kyllä voin myöntää asian, akateemisuus on tärkein saavutukseni elämässä, edes lapset eivät yllä siihen

voi JeeSUS!

Tulis meinaan tarpeeseen...



terveisin, petetty, jätetty, edelleen lapseton ja siitä erittäin surullinen kohta 30v. tuleva tohtori :)

kuinka tyhmiä on akateemiset

Yliopistoon ei taas pääse kuka tahansa. Itse henk koht pidän perhettä tärkeämpänä kuin akateemisuutta eli jos toinen pitäisi antaa pois, antaisin akateemisuuden, mutta kyllä sen puute jäisi jäytämään.

Olen itsekin akateeminen ja unelma-ammatissani, mutta ylpeä siitä, että teen juuri sitä mitä rakastan. Itse akateemisuudella ei ole minulle suurempaa arvoa. Täällä moni taitaa pitää tärkeimpänä olla akateeminen, oli se miltä alalta vaan ja vaikka inhoaisi työtään.

saaminen ole mikään saavutus, minkä eteen pitäisi ponnistella (okei, paitsi lapsettomuudesta kärsivien). Myönnän, että mielestäni on tosi säälittävää, jos joku sanoo, että tärkein saavutus on lapset. Silloin on tainnut todelliset saavutukset jäädä haaveeksi. Okei, jos lapset ovat 30-vuotiaita tohtoreita voi sanoa, että on saavuttanut jotain kasvatusmielessä, mutta jos on vielä 3 alle kouluikäistä, joiden menestyksestä ei voi vielä sanoa mitään, niin ei äiti ole vielä saavuttanut mitään.

ylpeä akateemisuudestani, mutta jos ei sitä olisi, niin kärsisin kyllä. Koska resursseja akateemisen tutkinnon, suorittamiseen löytyy, niin kyllä olisi kaduttanut, jos en sitä olisi hankkinut. Suurin ponnin olikin yliopistoon pyrkimiselle se, kun olin sihteerinä firmassa, jossa muut olivat akateemisia . Tajusin, että tulevaisuuteni ei ole akateemisten juoksutyttönä.

Minusta on oikeasti tosi yksilöllistä, minkä kukin kokee tärkeimmäksi saavutuksekseen.



Minusta sellainen on se asia elämässä, jonka kokee haasteellisimmaksi. Ja siksi joku neljä vuotta kestänyt yliopisto-opiskelu on ihan PEANUTS verrattuna lasten kasvattamiseen tasapainoisiksi aikuisiksi!



Joku muut tulkitsee suurimmaksi saavutukseksi sellaisen asian elämässä, johon muut/valtaosa muista/osa muista ei pystyisi. Silloin suurimmaksi saavutuksekseen voisi tulkita juuri jonkin erityiskoulutuksen tai -ammatin, tai vaikkapa urheilusaavutuksen tai vuoren valloituksen...

edes ylioppilas. Suurin saavutus on siis lapset ja työn pakoilu.

mikä tekee lapsista elämän suurimman saavutuksen. Siihen ei minusta todellakaan riitä heidän maailmaan ponnistaminen, vaan se minkälaisia ihmisiä heistä on osannut ja jaksanut kasvattaa.



Itse en osaa sanoa elämästi yhtä kirkkaasti suurinta saavutustani, en edes sitä akateemisuutta, mutta en kyllä lapsiakaan.

mikään haaste ole. Mikä siinä teille on haasteellista?

Haasteena onkin tehdä se mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman vähin virhein.

Ovatpa nuo - kasvatustiede ja lastenpsykologia - aivan AKATEEMISIA oppiaineitakin, joista voi opiskella tohtoriksi asti... mikä siis tekee niistä pilipalijuttuja, kun kyse on omista lapsista?



Itse opiskelin tosiaan neljä vuotta, mutta lasten kanssa minulla menee koko loppuelämä.

10 ja kaikki muut!



Itselleni akateemisuus ei merkitse yhtään mitään tässä elämässä! tällä hetkellä merkitsee vain se että joskus voisin elävän lapsen saada ja tulla edes raskaaksi! joten lapset olisivat se tärkein. myös muut kuin " me akateemiset" tässä elämässä pärjäävät, joten itse en pidä itseäni yhtään sen parempana ihmisenä ollessani " akateeminen" . vitun tyhmä sanakin viel kaiken lisäks. mut osanottoni teille.

akateeminen, jotta sinulla on muutakin sisältöä elämässä kuin lapset, jos et niitä sattuisi koskaan saamaan.

ja raivoan juur niin paljon kuin haluan teille pölöille, jotka ovat juuri näitä " hetikaikkimulle" ihmisiä.

det saada mielekäs työ. Eikö se muka ole sisältöä?

Jos haluaa huippukokiksi, formulakuskiksi, ensihoitajaksi tai about kymmeneen tuhanteen muuhun ammattiin, ei sillä akateemisuudella tee mitään.

Tärkeimpiä ne kuitenkin ovat. Iloinen saa olla, jos niitä saa.



Lapsen hoitaminen ja kasvattaminen hyvin, heidän kouluttaminen ja tukeminen eri tilanteissa, on sen sijaan jo saavutus.

se työ mikä sinun mielestäsi on mielekäs, ei välttämättä ole minun mielestäni mielekästä! toiset voivat pitää " papereiden pyöritystä" mielekkäänä, toiset taas leipomista tai auton korjausta. toiset tykkää hyppiä metsässä suunnitelmia tehden, toiset ajavat siellä ajokoneilla. Joten kyllä tavallisilla duunareillakin on mahdollisuus saada MIELEKÄS työ!



eikä se ole minun akateemisuudestani pois, kun ei-akateemisillakin on mielekkäitä töitä! häpeän olla akateeminen, kun täällä on monta pölvästiä eksynyt meidän joukkoomme, jotka laukovat noinkin tyhmiä asioita suustaan kuin ap! minä akateemisena, mutta myös monet muut akateemiset ja ei-akateemiset kärsivät lapsettomuudesta, toistuvista keskenmenoista tms, ja täällä joku kalansyöjä laukoo tyhmyyksiä. no onneksi tämä on vain av, ja näitä juttuja ei voi ottaa tosissaan. mutta kaikkia pölöjä maailmaan silti mahtuu. onneksi elämää on av:n ulkopuolellakin. toisin kuin ehkä ap:lla.

Minulle se tulee olemaan saavutus, jos toive joskus toteutuisi.



t. yritystä vuodesta 2001