Mikä tavikset ajaa arvostelemaan ns. massasta poikkeavia ihmisiä?
Pukeutumisesta puhutaan.
Nykyään kun taas vaihteeksi saattaa joutua syrjinnän kohteeksi oman ulkoisen habituksensa vuoksi helpommin, kuin about parikyt vuotta sitten.
Uteliaisuudesta kysyn.
Mikä saa inhoamaan ja karsastamaan tyyliin Zalandomassasta erottautuvia naisia ja miehiä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minusta Suomessa siedetään aika hyvin erilaisuutta ja persoonallisuutta, siis pukeutumisessa. Esim. Japani on sellainen tasapäistämiskulttuuri, että työnantajalla on monella alalla lupa kieltää esim. miestä pitämästä partaa. Siitä oli joku oikeusjuttukin, jossa työnantaja voitti ja parrakkaat työntekijät joutuivat maksumiehiksi
Suomea haukutaan tosiaan ihan liikaa tässä asiassa. Täällä ja Pohjoismaissa ylipäätään on verraten sivistyneesti ja fiksusti kaikenlaisiin ihmisiin suhtautuva enemmistö. Toki on aina ilkeitä ja kyräileviä ihmisiä, mutta mielestäni sellainen ei ole tunnusomaista nimenomaan suomalaisille.
Tuosta Japanin kulttuurista... Katsoin joskus englanninkielisen dokumentin Japanin hikikomori-ilmiöstä, ja sikäläinen psykologi arvioi sen johtuvan äärimmäisen konformistisesta kulttuurista, joka ahdistaa nuoria. Psykologi viittasi japanilaiseen sanontaan "the nail that sticks out must be hammered down". Japanissa kuulemma ihmisten odotetaan myös hallitsevan kasvojensa ilmeitä tarkemmin kuin täällä lännessä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mielestäni koskaan tässä oman 37-vuotta kestäneen elämäni aikana ei ole saanut olla enemmän oma itsensä kuin nyt.
Varsinkin silloin 2000-luvun alkupuolella kun itse olin yläasteella oli todella tarkkaa mitä oli päällä tai olit ihan nobody. Itse olin kyllä tyytyväisesti nobody.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni koskaan tässä oman 37-vuotta kestäneen elämäni aikana ei ole saanut olla enemmän oma itsensä kuin nyt.
Varsinkin silloin 2000-luvun alkupuolella kun itse olin yläasteella oli todella tarkkaa mitä oli päällä tai olit ihan nobody. Itse olin kyllä tyytyväisesti nobody.
Puhumattakaan siitä miten paljon julkkisnaisten ulkonäköä arvosteltiin. Olen nähnyt nytki jotain filmipätkiä sieltä 2000-luvulta, kun suoraan saatettiin normaalipainoiselta ihmiseltä kysyä miltä tuntuu olla pluskokoinen tai jopa pyydetty astumaan vaa'alle. Silloin kaikkien piti olla Frendien ja Ally McBealin mitoissa.
Mielenterveysongelmat kyllä ryhmätasolla näkyvät ulkonäössä, vaikka yksilöistä ei hirveästi voikaan tehdä päätelmiä. Olen huomannut tämän psyk. osastoilla, poliklinikoilla ja erilaisissa ryhmissä. Lävistyksiä ja tatuointeja sekä persoonallisia tyylejä näkyy enemmän, etenkin naisilla. Toisaalta näkee enemmän hoitamattoman näköisiä ihmisiä. Itse mielisairaana pukeudun hyvin valtavirtaisesti, mutta hiukset (ja kulmakarvat) on usein olleet hoitamattoman näköiset, kun ei ole saanut aikaiseksi käydä leikkauttamassa. Myös katseestani näkee etten ole terve ja tämä ominaisuus on jäänyt pysyväksi.