Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Käsi ylös kaikki, joiden mielestä olisi reilua, että kaikki työssä käyvät maksaisivat saman summan tuloveroa. Eli, 1000 € kuussa per työntekijä, tuloista riippumatta. Samanlaisesta tilanteestahan on kyse, mikäli yhdessä asuva pariskunta maksaa kaikki menot puoliksi eli saman rahasumman tuloista riippumatta.
Taloudellisesti reilua on, että molemmat osapuolet osallistuvat suhteellisesti samalla osuudella tuloistaan kotitalouden menoihin. Voidaan myös sopia jotain muuta, kuten esimerkiksi niin, että selvästi suurituloisempi maksaa kaikki kotitalousmenot. Kun kyse on perheestä, on se lähtökohtaisesti oma yksikkönsä, jossa kuuluisi toimia yhteiseksi hyväksi. Jos perheessä yksi aikuinen sooloilee omasta kukkarostaan tiukasti kiinni pitäen toisten kärsiessä niukkuudesta, se on aloituksessa mainittua taloudellista väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun siivellä eläminen tarkoittaa aina rahaa. Entä tilanne, jossa toinen on hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan, josta toinen hyötyy. Pitääkö paremman kokin ruveta sitten tekemään huonompaa ruokaa, samaa tasoa mitä toinen saa räpellettyä, kun muutenhan tuossa on epäsuhta? Parasta varmaan olisi, että kumpikin hoitaa omat kauppareissunsa, tekee omat ruokansa ja tiskaa käyttämänsä astiat.
Nykyään ei saa tehdä mitään toisen hyväksi, jos se on jollain lailla itseltä pois. Minä-minä-yhteiskunta. Minun leivokset, et syö!
Kuka sen kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurituloisempi tekee ylitöitä ja pienituloisempi omasta halustaan vajaata työaikaa (vaikka hänellä olisi mahdollista saada täydet tunnit) niin ei tietenkään ole reilua että se enemmän töitä tekevä maksaa enemmän.
Mutta jos osa-aikaisuus johtuu esim. yhteisen lapsen hoitamisesta ja siitä ollaan yhdessä sovittu, niin silloin suurituloisemman kuuluu maksaa enemmän.
Aika monet suurituloiset (miehet) jää tarkoituksella ylitöihin välttääkseen perhevelvollisuuksia. Lisätulot on vain bonus siihen päälle. Ne nauttii siitä työstä enemmän kuin kotioloista ja jättää sitten kotona olevalle ne ikävät velvollisuudet. Ehkä nämä osa-aikaisuutta tekevät on joutuneet vähentään omia töitään juuri siksi, että toinen ei ole koskaan kotona auttamassa ja ovat oman jaksamisensa äärirajoilla. Pienipalkkainen duuni ei ole synonyymi kevyelle, helpolle tai mieluisalle työlle.
Minun suurituloinen mieheni ei tee koskaan ylitöitä. Tekee työnsä ammattitaidolla ja niin, että työ tulee tehdyksi. Ei tunne käsitettä ylityö, on vain työ, joka tehdään. Näin on ollut jo 35 vuotta.
Johtotason hommissa ei tosiaan tunneta käsitettä ylityö vaan töitä tehdään niin että kaikki tulee hoidettua. Harvemmin se 8h päivässä kuitenkaan riittää. Ja tässä on myös vastuu kymmenistä muista alaisista ja yksikön taloudesta. Bonukset tulee sitten tavoitteiden täyttymisen (ylittämisen) perusteella.
M46
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Vastentahtoisesti?
provohaan tää on, mutta ihan sukupuolesta huolimatta neuvoisin ajattelemaan että mitäs jos pysyisitte sinkkuina ja lapsettomina. Silloin ei tarvitse miettiä muita ollenkaan vaan voi elättää vain itsensä just sillä tasolla kuin kivalta tuntuu tai olosuhteet määrittää.
Mä olen ajatellut asian niin, että molemmat tekevät kykyjensä mukaan niin raha-asioissa kuin kotonakin. Parisuhde ja perhe on ollut molemmille aina ykkönen. Mies jäi työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisenä, ja olen elättänyt sakin. Tietenkin, kuka sitten? Ei olisi tullut mieleenkään vaatia hänen pienestä eläkkeestään 50/50 osallistumista kuluihin tai sairauksiensa kanssa taistelevalta 50/50 osallistumista kotonakin. Homma tuli päätökseen muutama vuosi sitten, kun lapsi muutti kotoa, ja samalla vähensin reippaasti työntekoa. Laiskurit ja hyväksikäyttäjät ovat toki asia erikseen, onhan niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Miksi joku olisi nykyaikana parisuhteessa vastetahtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun siivellä eläminen tarkoittaa aina rahaa. Entä tilanne, jossa toinen on hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan, josta toinen hyötyy. Pitääkö paremman kokin ruveta sitten tekemään huonompaa ruokaa, samaa tasoa mitä toinen saa räpellettyä, kun muutenhan tuossa on epäsuhta? Parasta varmaan olisi, että kumpikin hoitaa omat kauppareissunsa, tekee omat ruokansa ja tiskaa käyttämänsä astiat.
Nykyään ei saa tehdä mitään toisen hyväksi, jos se on jollain lailla itseltä pois. Minä-minä-yhteiskunta. Minun leivokset, et syö!
Niin, koko ketjun aihehan on aloituksen mukaan minä-minä-minä ja en tee mitään toisten hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46
Miten tuossa ilmenee taloudellinen väkivalta tai että puiliso pakottaa sinut väkivaltaisesti tekemään vastentahtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurituloisempi tekee ylitöitä ja pienituloisempi omasta halustaan vajaata työaikaa (vaikka hänellä olisi mahdollista saada täydet tunnit) niin ei tietenkään ole reilua että se enemmän töitä tekevä maksaa enemmän.
Mutta jos osa-aikaisuus johtuu esim. yhteisen lapsen hoitamisesta ja siitä ollaan yhdessä sovittu, niin silloin suurituloisemman kuuluu maksaa enemmän.
Aika monet suurituloiset (miehet) jää tarkoituksella ylitöihin välttääkseen perhevelvollisuuksia. Lisätulot on vain bonus siihen päälle. Ne nauttii siitä työstä enemmän kuin kotioloista ja jättää sitten kotona olevalle ne ikävät velvollisuudet. Ehkä nämä osa-aikaisuutta tekevät on joutuneet vähentään omia töitään juuri siksi, että toinen ei ole koskaan kotona auttamassa ja ovat oman jaksamisensa äärirajoilla. Pienipalkkainen duuni ei ole synonyymi kevyelle, helpolle tai mieluisalle työlle.
Minun suurituloinen mieheni ei tee koskaan ylitöitä. Tekee työnsä ammattitaidolla ja niin, että työ tulee tehdyksi. Ei tunne käsitettä ylityö, on vain työ, joka tehdään. Näin on ollut jo 35 vuotta.
Johtotason hommissa ei tosiaan tunneta käsitettä ylityö vaan töitä tehdään niin että kaikki tulee hoidettua. Harvemmin se 8h päivässä kuitenkaan riittää. Ja tässä on myös vastuu kymmenistä muista alaisista ja yksikön taloudesta. Bonukset tulee sitten tavoitteiden täyttymisen (ylittämisen) perusteella.
M46
Ylityön käsite on työväestöä varten, ovatpa sitten suorittavassa työssä tai valkokaulustyöläisiä. Työläisiä, joilla on määriteltyyn työaikaan perustuva tunti- tai kuukausipalkka. Siirryttäessä keskijohtoon tai ylempään johtoon (osin myös asiantuntijatehtävissä) työt muuttuvat tehtäväperusteisiksi. Hoidetaan omaa tehtävää organisaatiossa, se ei lähtäkohtaisesti ole aikarajoitteista. Tehokkaalla organisoinnilla ja järkevällä delegoinnilla vältetään se, että kaikki hereilläoloaika on työtä.
Menee tietenkin hieman topicista ohi, mutta monelle perusduunarille tuntuu olevan hankala hahmottaa, että se hyvätuloinen johtoportaan puoliso ei voi niin vain jättää töitä kello 16, pistää puhelinta äänettömälle ja keskittyä täysillä kotiaskareisiin. Se ei ole puhtaasti valintakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Jos puhuta ilmiöstä parosuhteen raha-asioiden hoito mitä keskustelua se on parisuhteen talouden hoitamisesta.
Eli teoriassa tuosta ei voi oikein edes keskustella koska sitä tdellusuuspohjaa ei edeenkään ole
Keskustelu oli konkreettisempaa jos kertot miten talous on hoidettu parisuhteessasi ja miten keskustellen olette tilanteen päätyneet.
Meillä systeemi on 50-50. En muista miten keskusteltiin. Molemmille tämä oli kyllä itsestäänselvä vaihtoehto, kun ollaan aikuisia ihmisiä eikä kumpikaan holhouksen alla.
Niin? Miksi tuosta sitten pitäisi keskustella? Ja jos haluat keskustella niin mistä?
En minä halunnut siitä keskustella, vastasin kun sinä kysyit ja halusit tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46
Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Mitä taloudellista väkivaltaa se on, jos kumpikin voi lähteä suhteesta milloin vain ja yhdessä sovitaan asioista? Taloudellinen väkivalta on (yleensä) sitä kun mies hallitsee perheen raha-asioita täysin ja nainen pelkää lähteä huonosta suhteesta (väkivallasta tai sen pelosta huolimatta) koska ei ole yksinkertaisesti varaa.
Tuo aloitus on juuri sitä hyväosaisen ruikutusta. Ja siihen on 90% tapauksista erittäin helppo ratkaisu: jos ei parisuhde miellytä, niin silloin molemmat jatkavat omilla teillään.Ihan samalla tavoin tuohon mainitsemaasi kuvioon liittyen voi sanoa, että jos parisuhde ei miellytä, molemmat voivat jatkaa omilla teillään.
Et ilmeisesti itse ole ollut koskaan henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa, kun yksinkertaistat asiaa ja pidät näitä tilanteita verrannollisina? Monesti uhri saattaa uskoa (manipuloinnin ja uhkailun seurauksena), että ulospääsyä suhteesta ei yksinkertaisesti ole. Etenkin jos kaikki naisen varat ovat miehen hallussa tai kiinni vaikka yhteisessä asunnossa.
Aloituksen kuvaama tilanne on hieman eri: kaksi aikuista ihmista, jotka ovat sopineet yhdessä parisuhteensa raha-asioista. Ja parisuhteen voi halutessa päättää ilman uhkailun pelkoa.
Mitä jos se suurempituloinen on samanlaisen henkisen tai fyysisen väkivallan ja painostuksen uhri? Miksi se toimisi vain toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tui on avioliitossa ok, ei muuten.
No ei se papin aamen sitä mitenkään muuta.
Todellakin muuttaa. Avioliitossa on elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan.
Niin on myös avoliitossa. Kysy vaikka Kelalta. Sitten kärvistellään huonossa suhteessa, kun ei ole omaa rahaa.siinä olet toisen armoilla hakattavana ja taloudellisen väkivallan alla.
Mies hyväksikäyttää naista seksuaalisesti "parisuhteessa" koko ajan. Luonnossa suurin osa koiraista ei pääse parittelemaan koskaan, osa ehkä kerran pari. Parisuhde on siis käytännössä s eksiorjuussuhde eli nainen työskentelee ja h uoraa miehelle eksklusiivisesti.
Jos mies ei tuo naisen elämään mitään lisäarvoa vaan nainen elättää itsensä omalla työllään tai muilla tuloilla niin silloin tämän kannattaa elää omassa asunnossa ja tapailla miehiä vain sillä tasolla, kun se on itselle aidosti hyödyllistä ja nautinnollista. Harvemmin siis edetä sänkyhommiin asti.
Sitten jos puhutaan avioliitosta missä tullaan yhdeksi lihaksi niin perinne menee näin: nainen tulee raskaaksi ja äidiksi, hoivaa lapsia. Hän työskentelee perheelle ja suvulle, erityisesti näille lapsille. Mies kantaa taloudellisen vastuun.
Nykyaikana mies voi valita haluaako
a. olla ilman naista ja seksualisuuden harjoittamista, leikkimistä ja simulointia naisen kanssa
b. pitää eksklusiivista s eksiorjaa huolehtien naisen elatuksesta
c. käyttää prostituoitujen ja muiden seksityöläisten palveluita, jakaa näiden elatuksen muiden miesten kanssa
d. kuluttaa ihmiskauppa- ja r aiskauspornoa ilmaiseksi (bad karma, en suosittele)
e. ottaa aviovaimon ja oppia paremmaksi ihmiseksi
Suurin osa kiukkuperseilystä syntyy siitä, että mies luulee, että naista kiinnostaisi parittelu ja miehen kanssa oleminen edes vähää alusta. Ei todennäköisesti kiinnosta. Luonnossa naaraat eivät edes katso koiraita päin ja lajeilla, joilla ollaan seksuaalisesti tasa-arvoisia (linnut, ei nisäkkäät), kimpassa tehdään poikue ja kumppania vaihdetaan yleensä yhden poikueen jälkeen
Deluusio siitä, että naiset haluaisivat tulla 10 000 kertaa siitetyksi on ihan miesten kehittämää valhetta miehille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Mitä taloudellista väkivaltaa se on, jos kumpikin voi lähteä suhteesta milloin vain ja yhdessä sovitaan asioista? Taloudellinen väkivalta on (yleensä) sitä kun mies hallitsee perheen raha-asioita täysin ja nainen pelkää lähteä huonosta suhteesta (väkivallasta tai sen pelosta huolimatta) koska ei ole yksinkertaisesti varaa.
Tuo aloitus on juuri sitä hyväosaisen ruikutusta. Ja siihen on 90% tapauksista erittäin helppo ratkaisu: jos ei parisuhde miellytä, niin silloin molemmat jatkavat omilla teillään.Ihan samalla tavoin tuohon mainitsemaasi kuvioon liittyen voi sanoa, että jos parisuhde ei miellytä, molemmat voivat jatkaa omilla teillään.
Et ilmeisesti itse ole ollut koskaan henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa, kun yksinkertaistat asiaa ja pidät näitä tilanteita verrannollisina? Monesti uhri saattaa uskoa (manipuloinnin ja uhkailun seurauksena), että ulospääsyä suhteesta ei yksinkertaisesti ole. Etenkin jos kaikki naisen varat ovat miehen hallussa tai kiinni vaikka yhteisessä asunnossa.
Aloituksen kuvaama tilanne on hieman eri: kaksi aikuista ihmista, jotka ovat sopineet yhdessä parisuhteensa raha-asioista. Ja parisuhteen voi halutessa päättää ilman uhkailun pelkoa.Mitä jos se suurempituloinen on samanlaisen henkisen tai fyysisen väkivallan ja painostuksen uhri? Miksi se toimisi vain toisinpäin?
No kuule tollo, se suurempi tulinen voi häipyä, kun pärjää taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös kaikki, joiden mielestä olisi reilua, että kaikki työssä käyvät maksaisivat saman summan tuloveroa. Eli, 1000 € kuussa per työntekijä, tuloista riippumatta. Samanlaisesta tilanteestahan on kyse, mikäli yhdessä asuva pariskunta maksaa kaikki menot puoliksi eli saman rahasumman tuloista riippumatta.
Taloudellisesti reilua on, että molemmat osapuolet osallistuvat suhteellisesti samalla osuudella tuloistaan kotitalouden menoihin. Voidaan myös sopia jotain muuta, kuten esimerkiksi niin, että selvästi suurituloisempi maksaa kaikki kotitalousmenot. Kun kyse on perheestä, on se lähtökohtaisesti oma yksikkönsä, jossa kuuluisi toimia yhteiseksi hyväksi. Jos perheessä yksi aikuinen sooloilee omasta kukkarostaan tiukasti kiinni pitäen toisten kärsiessä niukkuudesta, se on aloituksessa mainittua taloudellista väkivaltaa.
Millä perusteella se on väkivaltaa? Miksei köyhempi lähde suhteesta jos siinä kärsii?
"No kuule tollo, se suurempi tulinen voi häipyä, kun pärjää taloudellisesti."
Kuule älykkö, Suomessa kuka tahansa voi häipyä, sillan alle ei joudu koska sosiaalituet on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Jos puhuta ilmiöstä parosuhteen raha-asioiden hoito mitä keskustelua se on parisuhteen talouden hoitamisesta.
Eli teoriassa tuosta ei voi oikein edes keskustella koska sitä tdellusuuspohjaa ei edeenkään ole
Keskustelu oli konkreettisempaa jos kertot miten talous on hoidettu parisuhteessasi ja miten keskustellen olette tilanteen päätyneet.
Meillä systeemi on 50-50. En muista miten keskusteltiin. Molemmille tämä oli kyllä itsestäänselvä vaihtoehto, kun ollaan aikuisia ihmisiä eikä kumpikaan holhouksen alla.
Niin? Miksi tuosta sitten pitäisi keskustella? Ja jos haluat keskustella niin mistä?
En minä halunnut siitä keskustella, vastasin kun sinä kysyit ja halusit tietää.
Ihan vai huviksesi vastasit keskusteluun? Jep jep.
Nykyään ei saa tehdä mitään toisen hyväksi, jos se on jollain lailla itseltä pois. Minä-minä-yhteiskunta. Minun leivokset, et syö!