Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Tässä on tehty selväksi sekin, että silloin suurempituloisen pitää tyytyä siihen elintasoon, mihin pienempituloisella on varaa. Ei niin, että suurempituloinen päättää ja pienempituloinen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen ihan yhtä pitkää päivää kuin kumppani, mutta huonommin palkattua työtä. Hän on kanssani ihan vapaaehtoisesti, enkä ole vaatinut tai pakottanut häntä maksamaan enemmän. Hänellekin on kuitenkin kivempi mennä parempaan ravintolaan tai kalliimpaan konserttiin minun kanssa kuin yksin. Jos ei halua jakaa omastaan kumppanille, niin kannattaa olla ihan yksin. Ja täytyy elää kuten saarnaa, eli sinulla ap ei ole oikeutta hyväksikäyttää kenenkään paremmin tienaavan anteliaisuutta, eli kieltäydyt säännönmukaisesti kaikesta kivasta.
Lisään tähän vielä, että olen kokenut todellista loisimista, jossa pienipalkkaisena elätän työtöntä miestä, jolla ei ole aikomustakaan mennä töihin tai esim osallistua kotitöihin tai olla muutenkaan täysivaltainen jäsen tiimissä. Tämä nyt on aivan eri tilanne kuin se, jossa kaksi työssäkäyvää panostaa suhteeseen kykyjensä mukaan.
"Tässä on tehty selväksi sekin, että silloin suurempituloisen pitää tyytyä siihen elintasoon, mihin pienempituloisella on varaa. Ei niin, että suurempituloinen päättää ja pienempituloinen maksaa."
No se nyt on selvä. Millä se pienituloinen isoja laskuja edes makselisi, kun rahat eivät riitä?
Itse olen suht hyväpalkkainen ja olen ollut parisuhteissa sekä itseäni vähemmän että enemmän tienaavien kanssa. Siis sellaisissa parisuhteissa joissa on ollut yhteisiä kuluja omien lisäksi. Oma kokemukseni on se että ihan sen toisen tulotasosta riippumatta minä olen lopulta ollut se joka on maksanut leijonanosan niistä yhteisistä kuluista, koska jostain syystä minä olen aina ollut se jolla on ollut rahaa. Nykyinen mieheni on huomattavasti minua parempipalkkainen mutta aina peeaa, ja kaikesta maksamastaan tekee numeron.
En minä tiedä missä ne sellaiset miehet ovat jotka maksavat enemmän yhteisiä kuluja kun itse en ole löytänyt edes sellaista joka maksaisi puolet.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suht hyväpalkkainen ja olen ollut parisuhteissa sekä itseäni vähemmän että enemmän tienaavien kanssa. Siis sellaisissa parisuhteissa joissa on ollut yhteisiä kuluja omien lisäksi. Oma kokemukseni on se että ihan sen toisen tulotasosta riippumatta minä olen lopulta ollut se joka on maksanut leijonanosan niistä yhteisistä kuluista, koska jostain syystä minä olen aina ollut se jolla on ollut rahaa. Nykyinen mieheni on huomattavasti minua parempipalkkainen mutta aina peeaa, ja kaikesta maksamastaan tekee numeron.
En minä tiedä missä ne sellaiset miehet ovat jotka maksavat enemmän yhteisiä kuluja kun itse en ole löytänyt edes sellaista joka maksaisi puolet.
Joo, miehille naisen rahat on yhteiset rahat ja omat rahat on omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen väkivalta ei ole sitä, että isotuloisempi maksaa enemmän. Se on toisen varojen kontrollointia, esimerkiksi maksukortin ottamista pois tai lainojen ottamista toisen nimiin ilman aikeita maksaa pois.
Totta kai se on. Siksi yleensä pariudutaan saman tasoisen kanssa ja maksetaan 50-50.
Toinen vaihtoehto on, että laskette elintasonne vähemmän tienaavan mukaan ja sä sitten säästät ja teet lomat yms. yksin. Ostat itsellesi hienomman auton, käyt yksin ulkona syömässä jne.
Ai ei käy.. niinpä niin.
Ja miehet jaksaa jankuttaa kuinka naisen ammatti ja tulot ei kiinnosta. Ainut mikä kiinnostaa on ulkonäkö.
No maksa siitä sitten.
T. Meillä 50-50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Jos puhuta ilmiöstä parosuhteen raha-asioiden hoito mitä keskustelua se on parisuhteen talouden hoitamisesta.
Eli teoriassa tuosta ei voi oikein edes keskustella koska sitä tdellusuuspohjaa ei edeenkään ole
Keskustelu oli konkreettisempaa jos kertot miten talous on hoidettu parisuhteessasi ja miten keskustellen olette tilanteen päätyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Jos puhuta ilmiöstä parosuhteen raha-asioiden hoito mitä keskustelua se on parisuhteen talouden hoitamisesta.
Eli teoriassa tuosta ei voi oikein edes keskustella koska sitä tdellusuuspohjaa ei edeenkään ole
Keskustelu oli konkreettisempaa jos kertot miten talous on hoidettu parisuhteessasi ja miten keskustellen olette tilanteen päätyneet.
Meillä systeemi on 50-50. En muista miten keskusteltiin. Molemmille tämä oli kyllä itsestäänselvä vaihtoehto, kun ollaan aikuisia ihmisiä eikä kumpikaan holhouksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut sekä se, joka käytännössä elättää molemmat, ja se, jonka tuloilla ei kustanneta paljoa mitään.
Ensimmäisessä suhteessa minä olin pienipalkkainen duunari ja mies insinööri. Minä olin tarkka rahasta ja halusin että rahat riittää myös lomailuun. Maksoin kaikki huonekalut kun muutettiin yhteen, huolehdin laskuista, olin se, joka kävi ruokakaupassa ja maksoin lomamatkat. Mies oli aina velkaa joka suuntaan ja kuukauden tienestit oli aina käytetty ennen kuin lisää rahaa tuli. Osti mm. kalliin auton. Ei, se ei ollut minun käytössäni.
Nykyinen mies taas ansaitsee kuusi kertaa enemmän kuin minä. Hän haluaa elää tulojensa mukaista mukavaa elämää, ja haluaa myös elää minun kanssani. Miehen varaan en elämääni laske, joten omista rahoistani pitää jäädä vähän säästöön joka kuukausi. Mutta kaiken muun käytän yhteiseen elämään. Mies "antaa" lisää rahaa eli minulla on rinnakkaiskortti, jolla voin ostaa mitä haluan. En ole ostonarkomaani enkä ostele turhia juttuja.
Kun tuosta käsilaukustakin jankutetaan niin eipä siinäkään mitään ihmeellistä ole jos varakas puoliso ostaa sellaisen LAHJAKSI. Kun on rahaa niin siitä harvoin on pihi vaan haluaa ihan itse ostaa lahjaksi omalle rakkaalle kaikenlaista. Saa matkoja, laukkuja ja koruja ihan pyytämättä. Mutta sitähän köyhä, pihi ja itsekäs ei ymmärrä että ihan lahjojakin ostellaan parisuhteessa huvikseen ja koska mä voin ja haluan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Kenen parisuhde perustuu oletukseen/oletuksiin jostakim? Aika heikolla pohjalla parisuhde on jos noin on.
Missä sanottiin että perustuu?
Sanoit että tällä se perustuu siihen ajatukseen että mies maksaa. Onko joku parisujteesa psöstan kanssa? Jos ei niinkyllä se tarkoittaa myössitä että siinä parisuhteessa jossa henkilö elää asit perustuu oltukseen.
Tosin luuöen että tämä keskustelu perustuu pitkälti oletukseen parisuhteesta ja parisuhteen taloudellisesta keskustelusta ei ole sitä todellista kokemuspohjaa vaan näkemys perustuu pelkkään oletukseen miten parisuhteen talous toimii.
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
Jos puhuta ilmiöstä parosuhteen raha-asioiden hoito mitä keskustelua se on parisuhteen talouden hoitamisesta.
Eli teoriassa tuosta ei voi oikein edes keskustella koska sitä tdellusuuspohjaa ei edeenkään ole
Keskustelu oli konkreettisempaa jos kertot miten talous on hoidettu parisuhteessasi ja miten keskustellen olette tilanteen päätyneet.
Meillä systeemi on 50-50. En muista miten keskusteltiin. Molemmille tämä oli kyllä itsestäänselvä vaihtoehto, kun ollaan aikuisia ihmisiä eikä kumpikaan holhouksen alla.
Niin? Miksi tuosta sitten pitäisi keskustella? Ja jos haluat keskustella niin mistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun omat tuloni alkoivat nousemaan ja vaimon tulot polkivat pieninä paikoillaan, olisi ollut järjetöntä alkaa syyttämään häntä taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naista, joka kannusti minua opiskeluissani, tuki työurani alkuaikoina, antoi minulle kodin ja kolme lasta, eikä luovuttanut kanssani kun hölmöilin (en pettänyt tai mitään sellaista).
En suoraa sanottuna ymmärrä näitä nykyisiä suhteita missä kytätään rahoja ja jaetaan asioita sulle mulle, eikä meille. No, ehkäpä sen takia tässä vaimon kanssa liki 40 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja odotellaan innolla ensi kuussa syntyvää ensimmäistä lastenlasta ja sen myötä uutta vaihetta meidän elämässä.
Toivottavasti kasvatit pojastasi aikuuien miehen etkä vinkuvaa miesvauvaa.
Taitaa se ap tässä olla se äitinsä napanuorassa kiinni oleva miesvauva, kun vinkuu asioista, joista jokainen päättää itse omassa parisuhteessaan.
En ole ap, mutta mikä tässä aiheessa saa ihmisillä noin karvat pystyyn? Miksei taloudellisesta väkivallasta saa puhua sen parempituloisen näkökulmasta?
Kaikki saavat päättää suhteensa asiat itse, totta, mutta onhan ainakin palstalla näemmä tosi vahvana se oletus että suurempituloinen kompensoi pienempituloisen elinkustannuksia.
Mitä taloudellista väkivaltaa se on, jos kumpikin voi lähteä suhteesta milloin vain ja yhdessä sovitaan asioista? Taloudellinen väkivalta on (yleensä) sitä kun mies hallitsee perheen raha-asioita täysin ja nainen pelkää lähteä huonosta suhteesta (väkivallasta tai sen pelosta huolimatta) koska ei ole yksinkertaisesti varaa.
Tuo aloitus on juuri sitä hyväosaisen ruikutusta. Ja siihen on 90% tapauksista erittäin helppo ratkaisu: jos ei parisuhde miellytä, niin silloin molemmat jatkavat omilla teillään.Ihan samalla tavoin tuohon mainitsemaasi kuvioon liittyen voi sanoa, että jos parisuhde ei miellytä, molemmat voivat jatkaa omilla teillään.
Et ilmeisesti itse ole ollut koskaan henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa, kun yksinkertaistat asiaa ja pidät näitä tilanteita verrannollisina? Monesti uhri saattaa uskoa (manipuloinnin ja uhkailun seurauksena), että ulospääsyä suhteesta ei yksinkertaisesti ole. Etenkin jos kaikki naisen varat ovat miehen hallussa tai kiinni vaikka yhteisessä asunnossa.
Aloituksen kuvaama tilanne on hieman eri: kaksi aikuista ihmista, jotka ovat sopineet yhdessä parisuhteensa raha-asioista. Ja parisuhteen voi halutessa päättää ilman uhkailun pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Kumma, kun siivellä eläminen tarkoittaa aina rahaa. Entä tilanne, jossa toinen on hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan, josta toinen hyötyy. Pitääkö paremman kokin ruveta sitten tekemään huonompaa ruokaa, samaa tasoa mitä toinen saa räpellettyä, kun muutenhan tuossa on epäsuhta? Parasta varmaan olisi, että kumpikin hoitaa omat kauppareissunsa, tekee omat ruokansa ja tiskaa käyttämänsä astiat.
Ap:lle kysymys. Meinaatko sä sellaista tilannetta, jos äiti ja lapset eivät saa kauppakeskuksessa ruokaaa,.mutta mies parempi tuloksena menee syömään? Entä sellaista tilannetta, jos nainen parempi tuloksena syö jatkuvasti hyvää ruokaa ja puoliso syö kaurapuuroa, kun muuhun ei ole varaa?
Kumpi sinusta päättää elintason millä elellään, vaan eletäänkö täysin vastakkaisia elintasoja. Totuus on kuitenkin se, että näissä tilanteissa eläminen tulisi järjestää huonommin tienaavan mukaan.
Mutta joo, minä olen paremmin tienaava kuin mieheni. Meidän ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Eikä meille tulisi mieleenkään asuttaa kahta elintasoa samassa kämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun siivellä eläminen tarkoittaa aina rahaa. Entä tilanne, jossa toinen on hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan, josta toinen hyötyy. Pitääkö paremman kokin ruveta sitten tekemään huonompaa ruokaa, samaa tasoa mitä toinen saa räpellettyä, kun muutenhan tuossa on epäsuhta? Parasta varmaan olisi, että kumpikin hoitaa omat kauppareissunsa, tekee omat ruokansa ja tiskaa käyttämänsä astiat.
Nämä ei osaa keskustella ruuanlaitosta tai leipomisesta edes sillä teoreettisella tasolla.
Minulla on ollut useampi poikaystävä jotka ovat alkaneet maalailemaan että sitten kun saadaan lapsia niin jään kotiin koti-isäksi ja sinä voit käydä töissä kun minä hoidan kodin jne. lässytystä.
Tuollaisesta on jäänyt lähinnä olo että aijaa minun pitäisi siis tarjota sinulle katto pään päälle, tienata rahat, kantaa ja synnyttää lapset ja käydä töissä kun sinä jäät lojumaan kotiin. Omasta näkökulmasta erona sinkkuaikoihin että kotona on sitten lauma lapsia ja mies vetämässä lonkkaa siinä missä itse käyn töissä kuin ennenkin mutta yhden hengen elättämisen sijaan niitä onkin 3, 4, 5... sillä samalla palkalla.
Että osaa ne miehetkin. 50/50 on ainoa mihin suostun. Molemmat vetää oman painonsa.
Minä teen ihan yhtä pitkää päivää kuin kumppani, mutta huonommin palkattua työtä. Hän on kanssani ihan vapaaehtoisesti, enkä ole vaatinut tai pakottanut häntä maksamaan enemmän. Hänellekin on kuitenkin kivempi mennä parempaan ravintolaan tai kalliimpaan konserttiin minun kanssa kuin yksin. Jos ei halua jakaa omastaan kumppanille, niin kannattaa olla ihan yksin. Ja täytyy elää kuten saarnaa, eli sinulla ap ei ole oikeutta hyväksikäyttää kenenkään paremmin tienaavan anteliaisuutta, eli kieltäydyt säännönmukaisesti kaikesta kivasta.