Miten jotkut pystyvät olemaan lämpimiä ihmisiä?
Monet ihmiset ovat vain feikki-kivoja mutta joistain välittyy sellainen että he ovat aidosti lämpimiä ja empaattisia myös tuntemattomia kohtaan ilman mitään hyötymistarkoitusta. Miten ihmisestä voi tulla sellainen? Eivätkö feikkimukavat ja jopa suoranaisen mulkerot ihmiset rasita heitä?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ei mua haittaa feikit tai ksipäät. Vanhemmat rakasti aidosti, ni helppo jakaa nyt aikuisena sitä rakkautta ja lämpöä muille.
Tuo on varmasti syy myös omalla kohdalla. Ja se, että ympärillä on aina ollut myös muita tärkeitä, läheisiä, vlittäviä ihmisiä.
Riippuu ihan siitä, miltä "syvyystasolta" elämää tarkastelee. Kun sitä katselee egoa syvemmältä, niin häviää kaikki syy feikata mitään tai toisaalta olla veemäinen muille. Toiset havahtuvat tähän jossain vaiheessa, mutta joillekin se on melkeinpä synnynnäiseltä vaikuttava ominaisuus.
Miksi en olisi lämmin vieraita kohtaan? Vasta jos joku näyttää olevansa täys mulqqu, niin sitten ei olekaan enää lämpöistä menoa.
Tuollaisen ihmisen kun kohtaa, sen muistaa aina.
Feikit ja k-päät kertovat feikkiydellään ja k-päisyydellään vain itsestään. Tyhmin asia elämässä on ottaa mitään henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, miltä "syvyystasolta" elämää tarkastelee. Kun sitä katselee egoa syvemmältä, niin häviää kaikki syy feikata mitään tai toisaalta olla veemäinen muille. Toiset havahtuvat tähän jossain vaiheessa, mutta joillekin se on melkeinpä synnynnäiseltä vaikuttava ominaisuus.
Ja tämä on aivan täysin mahdollista, vaikka itse olisi kokenut mitä pahaa. On joka tapauksessa ihan oma kysymyksensä, onko itse pahan puolella, ja levittääkö ympärilleen pahaa vai hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, miltä "syvyystasolta" elämää tarkastelee. Kun sitä katselee egoa syvemmältä, niin häviää kaikki syy feikata mitään tai toisaalta olla veemäinen muille. Toiset havahtuvat tähän jossain vaiheessa, mutta joillekin se on melkeinpä synnynnäiseltä vaikuttava ominaisuus.
En tarkoittanut pelkästään näiden ominaisuuksien puutetta vaan sitä että jaksaa olla lämmin ja positiivinen kaikille, jossain ihan kamalassa ympäristössä. Olen itse kiltti, empaattinen ja aito mutta jaksan olla vain samanlaisten kanssa. Muunlaisia ihmisiä mieluummin välttelen.
Mua on kohdeltu lapsena niin huonosti etten aidosti toivo mitään tuskaa kenellekään. Ja hassusti olin aika pieni kun päätin, että mitä tahansa mulle tapahtuu en katkeroidu enkä kosta itse viattomille. Se on pitänyt, en tiedä oliko oikeasti siitä päätöksestä kiinni vai vaan tuuria
Jos jotakin hyvää minussa onkin, se on Jumalasta. Itsessäni ei mitään hyvää. tv kristitty
Mukavana ja empaattisena ihmisenä kerron salaisuuteni: en ota toisten ihmisten ominaisuuksia henkilökohtaisesti. Jos joku ihminen on feikkimukava tai mulkero, mun ei tarvitse kauheasti välittää siitä. Itsensä hän ennen kaikkea häpäisee omalla käytöksellään. Toki, jos jatkuvasti on pakko olla tekemisissä jonkun kusipään kanssa, se on rasittavaa. Mutta harvemmin vaikuttaa muhun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, miltä "syvyystasolta" elämää tarkastelee. Kun sitä katselee egoa syvemmältä, niin häviää kaikki syy feikata mitään tai toisaalta olla veemäinen muille. Toiset havahtuvat tähän jossain vaiheessa, mutta joillekin se on melkeinpä synnynnäiseltä vaikuttava ominaisuus.
En tarkoittanut pelkästään näiden ominaisuuksien puutetta vaan sitä että jaksaa olla lämmin ja positiivinen kaikille, jossain ihan kamalassa ympäristössä. Olen itse kiltti, empaattinen ja aito mutta jaksan olla vain samanlaisten kanssa. Muunlaisia ihmisiä mieluummin välttelen.
Toisilla on erittäin vahva hyvä energia, eivätkä he ota kenenkään muun huonoa energiaa henkilökohtaisesti tai itseensä.
Ei mua haittaa feikit tai ksipäät. Vanhemmat rakasti aidosti, ni helppo jakaa nyt aikuisena sitä rakkautta ja lämpöä muille.