Aloitetaan me oma pino, jotka ovat " pettyneet" äitienpäivään.

Inhoan äitienpäivää... Tuntuu pahalta kun tietää että muitten miehet huomioi ja oma mies ei.

Seuraukset: ei kakkua, ei lahjaa (tosin, enhän minä hänen äitinsä ole). Minulta hän on kyllä saanut isänpäivälahjan ja kakun, mutta rakkaudenhan pitäisi olla pyyteetöntä, joten ei valiteta ei :D

ukko nukku, mä hoidin taas lapset ja aamutoimet...

Vierailija:

Inhoan äitienpäivää... Tuntuu pahalta kun tietää että muitten miehet huomioi ja oma mies ei.

--

mulla ihan sama fiilis.

mun mies on tosin sitä mieltä, että ei hänen tarvitse, koska en ole HÄNEN äitinsä. lasten hommana on huomioida äiti. höh, meillä lapset 2v ja vajaa 4v - paljonpa tajuavat vielä äitienpäivästä !

eikä mieheni edes muista synttäreitäni, ellen muistuta.

Kun tuli, ei korttia, ei kiitosta. Ja minähän tän lapsen hoidan, oli äitienpäivä tai ei.



Onneks on kivat vanhemmat. Äiti tuli pitkästä aikaa kylään. Isältäni sain kuivakakun. =) Mies vaan harmittaa.

mutta muistan kyllä tunnelmat viime vuodelta. Olin miehelle muistutellut, että tällainen päivä on tulossa (muistutan myös synttärit ym. kun ei se höpö muuten muista.) No, äitienpäivänä mies onnitteli aamulla, kun vauva herätti meidät. Sen jälkeen odottelin, että jotain muutakin tapahtuis... Mutta eihän se ollut edes korttia ostanut, puhumattakaan kukista, lahjoista, aamiaisista sänkyyn. Minä hoidin vauvaa koko päivän, tein ruuat ym. kunnes viimein sain sanottua, että odotin kyllä enemmän tältä ensimmäiseltä äitienpäivältä. Taisin vähän itkeä tihrustaakin... Mies ei ollenkaan ymmärtänyt, että olin jotakin muutakin odottanut kuin onnitteluita. Heillä kotona ei sellainen ole ollut tapana.



No, tänä äitienpäivänä sain kortin ja kukan ja olen oikein onnellinen. Kävimme koko perheellä ulkoilemassa jne. Eli kannattipa avata suunsa silloin viime vuonna.

Mä heräsin lasten kanssa aamuisin, niinkuin aina, tein aamupalan sun muut. Ajattelin, että ukko saa itse tehdä omat aamupalat, sitten kun suvaitsee herätä. Esikoinen kuitenkin huusi isätkin aamupalalle. Sitten tein normaaleja aamuhommia ja ruuan, niinkuin aina. Ukko on vaan omissa oloissaan, tietää kyllä, mikä päivä on!

Eli muakin harmittaa aina kuulla, mitä muut ovat saaneet äitienpäivälahjaksi, koska minulle ei edes toivoteta hyvää sellaista!



Tai oikeastaan, isä kävi eilen isompien lasten kanssa pizzalla ja toi mullekin kotiin yhden, sanoi vaan, että älä huomenna sitten odota mitään!

vielä, kun me lasten kanssa mentiin syömään aamiasta. Kun heräs, niin ei edes hyvää äitienpäivää toivottanut=( Oli vaan närkästyneen olonen, et miks aamiaspöytä on jo pois korjattu, kun hän ois nyt syönyt. Mitään lahjaa ei oo eikä korttia. askarreltiin lapsien kanssa kortti mun äidille ja sanoin (juu, lapsellista..), että jos haluaa, että lapsilla on kortti sen äidille, niin ei kun vaan väsäämään. Minä en tee kun ei oo mun äiti. Ukko lähti jalikseen ja ostaa varmaan jostai huoltsikalta äidilleen, jonkun hätävara rehun viemisiksi.

Annankin ukolle isänpäivä lahjaksi päivän lasten kanssa. Saa nauttia oikein täysin rinnoin aamupalan tekemisestä lasten kanssa ja saapi vääntää päiväruoankin. Puistoon ja no, kyllähän te äidit tiedätte mitä siihen normaalin arkipäivään kuuluu;)

Ja kohta se lähtee töihin.