Maillaista on olla äiti? Onko sinusta kivaa ola äiti?
Kommentit (19)
Aavistin, että tulen nauttimaan uudesta roolistani, mutta en osannut kuvitella edes miljoonasosaa siitä tunteesta, joita äitiys minussa saa aikaan. Päivittäin saan tuntea kuinka sydän pakahtuu onnesta noita pieniä piiperoita katsellessani. Parasta, mitä olen koko elämässäni saanut aikaiseksi!
se on valvomista; yösyöttöjä, oksentamista, itkua ja naurua. Äitiys on täyttä mutta myös vaativaa. Äitiys on jotain, mitä et voi sanoilla kuvata. Äitiys on sitä, kun saat itkevän lapsen nukkumaan, etkä tahtoisi lähteä viereltä pois. Äitiys on sitä, kun et halua luopua. Äitiys on kivaa, ja äitiys on vaikeaa. Äitiys on kaikkea mitä halusit ja kaikkea mitä et halunnut. Äitiys on äitiyttä.. jotain mitä et voi selittää, mutta haluaisit. Äitiys on.
kuin olin aina ajatellutkin. Tosin olen jo pitkään ollut myös sitä mieltä että hoidan samalla lapsuuden traumojani välinpitämättömästä ja väkivaltaisesta äidistäni
En ole ollut mitenkään lapsirakas ihminen ennen näitä omiani... Ajattelin ennen, että olis jotenkin väsyttävää katella mukuloita kaikenaikaa, mutta kas - eipä se olekaan : )
En oikein edes osaa miettiä olevani äiti, tai siis kun ei ole vaihtoehtoja. Noiden pienten läsnäolo on yhtä luonnollista ja kertakaikkiaan kyseenalaistamatonta, samaan tapaan kuin silloin kun oli lapsi ja omat vanhemmat vaan oli olemassa ilman sen kummempia miettimisiä. Hädin tuskin osaan enää muistaa elämää ilman lapsia.
hmm, millaistahan olisi jos en olisi äiti?
t. puolet elämästään äitinä ollut
Tai kiva on väärä sana, aika usein se ei arjessa ole ollenkaan kivaa tinttailevan lapsen kanssa. Mutta huh sitä rakkauden määrää! Nyt ymmärrän, miksi ihmiset esittelee ihastuneena umpitavallisia " räkänoukkiaan" niin kuin ne olis maailman seitsemäs ihme. Ne on =)!
En ole koskaan ollut näin väsynyt ja " tiukilla" kuin äitinä ollessani. Mutta en myöskään koskaan elämässäni ole nauranut ja hymyillyt, tuntenut onnea ja ylpeyttä niin paljon kuin äitinä ollessani.
Lapset toivat suuret tunteet mukanaan :)
t. Äiti 30v, lapset 6v ja 4v.
olla äiti. En vaihtaisi hetkeäkään pois, vaik hermot on tiukilla välillä uhmaikäisen kanssa. ON se niin ihanaa kun tyttö halaa ja sanoo " :äiti, mä tykkään susta" tai et, " mul on ollu sua ikävä!"
Useimmiten äitiys on vastuullista ja kohtalaisen vaivalloista puuhaa. Kenties siksi, että olen myös " isä" meidän perheessä. Mutta toisinaan tulee hetkiä, jolloin sydämeni on pakahtua, koska lapseni ovat niin suloisia.
Mutta tää on ollut ihan kamalaa. Ikinä en ole voinut näin huonosti. Ja olen itseeni niin pettynyt, kun en osaa enkä jaksa olla sellainen äiti kuin haluaisin. Enkä jotenkin osannut kuvitellakaan, että tää olisi tällaista ikiparkua.
Mutta lohtuna mulla on niiden ystävien sanomiset, joilta on löytynyt myötätuntoa. Ja toiveissa on, että kaikki tää kärsimys palkitaan sitten, kun lapset on isompia. Että ne lapset sitten aiheuttaisivat enemmän iloa kuin tuskaa.
Koeta jaksaa muutama vuosi!
Minä olisin 3-4 vuotta sitten kirjoittanut juuri noin kuin sinä. Kuopus oli huuuuuuuuuutava ei-ikinä-nukkuva sairasteleva sylitakiainen ja esikoinen reilu 2-vuotias superpallo. Olin aivan finaalissa ja tunsin itseni erittäin huonoksi äidiksi, joka ei ikinä selviä siitä taakasta. Vielä vähemmän osasin kuvitella, että joskus nauttisin äitiydestä.
Nyt on jo aivan toisenlaista!! Tsemppiä :)
11
Pari viimeistä vuotta olleet raskaita. Täysi-ikäisellä lapsella vaikeeta, masennusta ja ahdistusta. Itsekkin olen talvella joutunut turvautumaan nukahtamispillereihin kun murehdin lastani. Päivittäin soittelen hänelle usein. Suunnittelen myös hänen päiväohjelmansa. Patistan liikkeelle ja järjestelen yhteistä tekemistä usein. Äidin tuska on niin suuri, välillä toivon, etten oli ÄITI :(
Minua alkoi naurattamaan nuo sun superpallot ja takiaiset. Meillä nuo molemmat ja paljon muuta on yhdessä lapsessa. Toinen onkin sitten ihan normaali. Mutta se yks imee multa kaikki mehut.
Mutta itse asiassa just tota sun viestiä 11 lukiessani katsoin allekirjoitusta, missä lapset 4 ja 6, ja heti ajattelin, että ehkä sitten, kun meilläkin on tuon ikäisiä, niin mä olen vähän vahvemmilla. Kun pystyy keskustelemaan, perustelemaan, selittämään, ja lapset jo tajuaakin jotain, niin luulen, että minä oon siinä puhepuolessa aika hyvä. Nyt jo isomman kanssa pikkusen alkaa menemään perille selittämällä asiat, ja musta se on tosi ihanaa.
Mutta siis IIIISSOOO kiitos sulle tsemppauksesta. Tuli just nyt tosi tarpeeseen, kun kaikki hehkuttaa ihanaa äitiyttä, jä minä oon ihan naatti, kun lapset heräs molemmat jo viideltä ja mies on töissä.
Hei voisko joku mulle vielä vaikka valehdella, että lapset oppii iän myötä myös nukkumaan. Isompi veti viime yönä peräti kuuden tunnin unet... Pienempi ihan kokonaiset kahdeksan tuntia!
Sinun lapsesi
Kirjoittanut: Kahlil Gibran
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Noinhan minä olen joskus itsekin sanonut. Pääsi tuo totuus tänään unohtumaan. Kiitos 20 mustutuksesta!
Ootte te hei ihania tänään!
14 / 17
Tuosta tulee vielä mieleen lähipiirin äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa. Joku tuolla toisessa ketjussa mainitsi nämäkin.
Eli vaikka en kovin uskovainen olekaan, niin runoon liittyen sanoisin, että lapset ovat myös Jumalan lapsia. Kun Jumala päättää ottaa lapsen luokseen, ei äidin omistusoikeus riitä sitä muuksi muuttamaan.
Että eipä nuo murut tosiaan paljon meidän omia ole.
No mä luulin, että saisin jokupäivä nauttia kun ne haluaa nukkua myöhään ja herättäisin ne aikaisin. Saisivat kokea miltä tuntuu heilua tajunnan rajamailla. Mutta ei... Nyt ärsyttää se kun nukutaan ja vitkutellaan vaikka pitäis lähteä jo liikkeelle!
Tuntuu kuin lukisi vauva-lehteä jossa kaikki on NIIIIIN ihanaa ja auvoista lasten kanssa kaiken aikaa..! Ja lukekaa nyt loppuun tämä mun kirjoitus ennekuin alatte hulluna haukkumaan. Mä vain olen aina ihmetellyt että miksei voi suoraan sanoa että se äitiys ei ole AINA ihnaa ja kivaa ja mukaavaa. Ja monestihan se yhden lapsen kanssa vielä onkin niin.
Minä myös rakastan olla äiti, lapseni on minulle tärkein ja arvoikkain asia mitä olla voi. Silti äitiyden tie on ollut myös raskas ja uuvuttava matka. Aluksi sairastuin itse masennukseen, sitten lapset sairastivat (nuorempi edelleen) paljon, voimat meinasi todella loppua ja välillä loppuikin.
Vastuuhan pienistä ihmisistä on suuri, mutta parhaansa kun tekee. Kaikkea hyvää teille kaikille äideille ja myös isille!!
näin onnekasta ennen kuin minusta tuli äiti.