Miksi niin monelle ihmiselle "ei ole rahaa" tarkoittaa että "rahaa on, mutta en halua käyttää sitä"?
Onkohan tässä joku köyhä perhe vs rikas perhe kulttuuriero? Tämä on ehkä vähän turha valitusketju, mutta olen miettinyt tätä.
Olen säästeliäs, mutta vähävarainen. Köyhässä perheessä kasvaneena se että on rahaa tarkoittaa sitä että jos sinulla on 50e ja haluat 20e maksavan asian, sinulla on varaa siihen. Jos taas haluat 70e maksavan asian, sinulla ei ole varaa siihen.
Useamman kerran elämäni aikana olen törmännyt siihen että kaveri on vaikkapa painostanut lähtemään johonkin matkalle kanssaan, eikä ole vaan tajunnut että kun sanon ettei ole varaa, ei ole varaa. "No käytät säästöjä tai säästät vaan!" mitä säästöjä? Mistä säästän? Ulkomaille lähteminen 10e/kuukausi säästötahdilla on aika epärealistista. "No ei se ole kallista!" No eipä minulla silti ole varaa 500e matkaan, kun tilillä on 100e.
Ymmärrän kyllä että tuolla ilmaisulla myös kierrellään sitä että ei vaan halua käyttää rahaa johonkin, mutta ärsyttää silti kun olen törmännyt useaan otteeseen tilanteeseen jossa tuntuu että pitäisi selittää ihan fiksun oloiselle ihmiselle laskimen, kynän ja paperin kanssa tuo asia ennen kuin välähtää, jos sittenkään.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, vaihda kavereita
Tämä.
No mä olen ehkä enemmän kaverisi kaltainen. Mulla on säästötilillä yli 30k ja rahastoissa yli 100k, mutta ajattelen ettei ole varaa ostaa pleikkari vitosta :D
Sitä käytetään sen sijaan että sanottais ”En raaski” mutta toisaalta ei kukaan varmaan ihan nollille asti halua käyttää rahojaan jos ei ole pakko ja sillon se mun mielestä pätee kyllä vaikka teoriassa voisikin ostaa jotain. Pitää olla vähän hätävaraa.
Esimerkiksi opiskelijana ollessani opintolainaa nostettiin kaksi kertaa vuodessa, elo- ja tammikuussa. Jos joku kaveri pyysi lähtemään vaikkapa risteilyllle, saatoin sanoa, ettei ole rahaa. Siis vaikka sillä hetkellä oli rahaa, ajattelin, ettei minulla ole rahaa ylimääräiseen huvitteluun, jos aioin maksaa laskuni ja syödä vielä joulukuussakin.
No siksi sitä rahaa on jäänyt säästöön, kun ei koskaan käytä nollille asti. Itse budjetoin ja käytettävää rahaa on sen verran kuin sen kuun budjetti sanoo. Matkaa varten voi ottaa rahaa säästötililtäkin, mutta sijoituksista en. Sijoitukset eivät ole käyttörahaa. Eli voin hyvin sanoa, ettei johonkin ole varaa, vaikka sijoituksissa oikeasti on rahaa.
Kyllä mulla aina on varaa sellaiseen mitä haluan itse ja koen tärkeäksi hankkia mutta muiden ehdotuksiin harvemmin jos en itse ole asiasta kiinnostunut
Koska sä oot lokkeilemassa. Niillä on rahaa, jotka ei hassaa sitä typeryyksiin kuten sinä ja Allu.
No joo, tunnistan kyllä tavallaan tuon ilmiön ja opiskeluaikojen parisuhde kaatui osittain tuollaiseen vääntämiseen. Minä olin se köyhän perheen senttien laskija, ex oli hyvätuloisesta perheestä ja saanut opiskeluajaksi tuttunsa firmasta työpaikan jossa raha virtasi aika pienellä työpanoksella.
Tämä ei vaan käsittänyt ettei minulla ollut varaa kaikkeen mitä tämä olisi halunnut, ja sitten kaiken kuitenkin piti mennä puoliksi. Jos oltiin jossain kaupungilla tämä alkoi vinkua johonkin ravintolaan syömään, vaikka olin sanonut useaan otteeseen että minulla on ruokaa valmiiksi kotona. Jos pyysin itselleni kaupasta maitoa ja omenoita, tämä raahasi meille puoliksi sieltä myös viisi muuta asiaa, kun se tarjous ulkofilee näytti niiiiin hyvältä ja vitsi kun oli tuoreita viinirypäleitä.
Tuohon oli raskasta vängätä vastaan jatkuvasti ja tein alussa sen virheen että myönnyin aika paljon kaikkeen, kun köyhän perheen kasvattina ajattelin että eihän kenenkään rahanköyttö nyt ihan oikeasti ole tuollaista, tämä on vain jotain alkuhuumaa.
Tunnistan ilmiön ja se on ärsyttänyt niissä tapauksissa joissa tämä "rahaton" vetoaa rahattomuuteensa saadakseen esim jonkun asian minulta halvalla tai ilmaiseksi. Ja lähtee sitten kuukauden päästä etelään lomalle viikoksi....
En ymmärrä tän aloituksen pointtia.
Mulla tuo on vain tapa sanoa nätimmin että ehdotuksesi ei vois vähempää kiinnostaa enkä todellakaan aio tuhlata moiseen. Nyt kun tutut tietää hyvätuloseksi ja että säästöjäkin on, vastaus on ei oo budjettia. Aika monelle voin kyllä jo nykyisin sanoa ihan vaan että en mä lähde.
En ikinä sano ettei mulla ole rahaa johonkin mutta voin sanoa, että se on liian kallista mulle.
Että tuhlarilla olisi 100 000e pankissa????
Ja säästeliäs olisi aina ilman rahaa???
Vierailija kirjoitti:
Sitä käytetään sen sijaan että sanottais ”En raaski” mutta toisaalta ei kukaan varmaan ihan nollille asti halua käyttää rahojaan jos ei ole pakko ja sillon se mun mielestä pätee kyllä vaikka teoriassa voisikin ostaa jotain. Pitää olla vähän hätävaraa.
Tämä. Ja vielä lisäksi se, että rahaa kyllä tilillä on, mutta se on tarkoitettu johonkin muuhun käyttöön. Mulla esimerkiksi täytyy aina olla rahaa lemmikkieläinteni yllättäviinkin eläinlääkärikuluihin.
Vierailija kirjoitti:
No joo, tunnistan kyllä tavallaan tuon ilmiön ja opiskeluaikojen parisuhde kaatui osittain tuollaiseen vääntämiseen. Minä olin se köyhän perheen senttien laskija, ex oli hyvätuloisesta perheestä ja saanut opiskeluajaksi tuttunsa firmasta työpaikan jossa raha virtasi aika pienellä työpanoksella.
Tämä ei vaan käsittänyt ettei minulla ollut varaa kaikkeen mitä tämä olisi halunnut, ja sitten kaiken kuitenkin piti mennä puoliksi. Jos oltiin jossain kaupungilla tämä alkoi vinkua johonkin ravintolaan syömään, vaikka olin sanonut useaan otteeseen että minulla on ruokaa valmiiksi kotona. Jos pyysin itselleni kaupasta maitoa ja omenoita, tämä raahasi meille puoliksi sieltä myös viisi muuta asiaa, kun se tarjous ulkofilee näytti niiiiin hyvältä ja vitsi kun oli tuoreita viinirypäleitä.
Tuohon oli raskasta vängätä vastaan jatkuvasti ja tein alussa sen virheen että myönnyin aika paljon kaikkeen, kun köyhän perheen kasvattina ajattelin että eihän kenenkään rahanköyttö nyt ihan oikeasti ole tuollaista, tämä on vain jotain alkuhuumaa.
Mulla oli todella samanlainen tilanne, ja eron hetkellä eksä vetosi siihen että en halunnut ikinä tehdä mitään hauskaa. Niin, olisi ollut tosi hauskaa olla maksamatta laskuja sen jälkeen kun ne olisivat menneet hänen hauskoihin menoihin. Yltäkylläisyydessä kasvaminen sekoittaa joidenkin ihmisten rahantajun kun on tottunut siihen että sitä tulee kuitenkin aina jostain lisää.
Hohhoijaa, vaihda kavereita