Lue keskustelun säännöt.
6-vuotiaan pojan ystävättömyys, surettaa poikaa ja äitiä:(
29.09.2008 |
Itselläni vasta 6-vuotias poika ja kavereita ei tunnu oikein löytyvän.
Poika on kiltti, ei kiusaa eikä ole väkivaltainen. On ihan puhelias ja touhukas, mutta ei pidä sotaleikeistä/tappeluleikeistä eikä jatkuvasta juoksemisesta ja häsläämisestä.
Eli leikkii mieluummin rauhallisempia leikkejä.
Pysyviä kavereita ei tunnu löytyvän:(
Kaikki 'karkaavat' ennemmin tai myöhemmin muihin seuroihin joissa meno on kovempaa. Poikaporukoissa kun on yrittänyt olla, hän on saanut osakseen väkivaltaistakin kohtelua välillä:(
Yksi kaveri enää on, mutta hänkin leikkii kahden poikaamme kiusanneen kanssa vähän väliä, käy meillä vain n. pari kertaa viikossa ja on näiden muiden kanssa lopun aikaa. Poikani on huomannut tämän ja todennut ettei tämä mikään oikea ystävä tainnut ollakaan.
Pojan itsetunto kavereiden suhteen alkaa olemaan nollilla, eikä viitsi enää yrittääkään tutustua kehenkään, kun ne hetken päästä häipyvät muiden kanssa kumminkin.
Onko hän liian kiltti? Pitäisikö riehua, tapella ja leikkiä sotaa. Lisäksi kiusata aina porukan kolmatta/nuorinta/heikointa, huudella rumia ym. että pärjäisi ja saisi kunnioitusta toisten silmissä. Nimittäin tuntuu että nämä pikkupahikset keräävät eniten ryhmää ympärilleen.
Lapsi ei viihdy isoissa mellastavissa poikaporukoissa, vaan kaipaisi yhden tai pari kaveria jotka arvostaisivat sitä että hänestä saisi luotettavan ja hyvän ystävän.
Harrastuksia tosin on, että ei nyt kaikkia iltoja sure kaverittomuutta, mutta kumminkin.
Kavereita on pyydetty meillekin leikkimään, tarjottu välipalaa ym. joten on yritetty myös vanhempien taholta huomioida - ei auta.
MITA PITÄISI TEHDÄ?
Kommentit (64)
En osaa sen paremmin auttaa kun minulla on nuoremmat lapset eikä tällaisesta kokemusta. Toivottavasti joku osaa muu neuvoa. Rukoilen Taivaan Isän suojelusta pojallesi, kyllä kaikki järjestyy:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän olen itse havainnut. Hetki sitä, toinen tätä.
Mutta ihan oikein että et päästä porukoihin joissa käytetään väkivaltaa.
Voisikohan eskariope tai päiväkodin hoitajat auttaa?
Minun 6-vuotiaan tyttöni hyvä kaveri on tällainen kiltti ja rauhallinen poika, joka ei tunne oloaan kotoisaksi rajumpien poikien leikeissä.
ehdotin tätä toisessakin ketjussa, että miten olisi joku harrastus? jos poikasi ei ole kovin riehakas riehuja, voisiko joku musiikkiharrastus sopia? tai vaikka ratsastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua näitä av-mammoja, jotka toitottavat, että lapsi ei tarvitse harrastuksia, kodin lämpö riittää ja liibalaaba... Ei niillä kouluampujillakaan tainnut harrastuksia olla! Luulisi siinä vaiheessa hälytyskellojen soida, jos lapsi ei muuten kavereita saa.
Kaikki olivat pari vuotta vanhempia poikia. Ja en tosiaan enää päästä siihen porukkaan mukaan. Tahtoisi siellä olla toisten mukana, mutta kun ei fyysisesti pärjää. Eikä tee psyykellekään hyvää olla aina se alistettu. Mukana oli myös uhkailua ja kiristämistä eri asioilla:(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:han kirjoitti, että pojalla on harrastuksia.
Joten se puoli on kunnossa ja tykkää harrastaa.
Ja kuten sinä 5-vuotiaan äiti sanoitkin, minuakin jännittää koulun alkaminen. Että miten pärjää ja pärjääkö..
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun harrastuksen puolesta, pojat nyt yleensä tuntuvat olevan sellaisia että leikkivät mielellään isommalla porukalla, esim, joku joukkuelaji voisi olla hyvä. En kyll näe siinäkään mitään pahaa että hän viihtyy tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:han kirjoitti, että pojalla on harrastuksia.
Vitun avutonta sakkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on kai jo 3 kertaa sanonut pojan harrastavan useampaa juttua.
joka on seurallinen mutta ystävät asuvat vähän kauempana. Ei hänelläkään ole eskarissa läheistä ystävää. Naapurustossa on yksi hyvä kaveri jonka kanssa leikkivät parina iltana viikossa. Meillä ei ole mitään ongelmaa, tosin tytöllä on pikkuveli jonka kanssa leikkii silloin kun ei ole kaveria, viihtyy myös yksikseen. Pointtini on, ettei tilanteenne minusta mitenkään "poikkevalta" kuulosta, ja tilanne varmasti muuttuu kun lapsi menee kouluun. Ikävää tietenkin jos pojalla itsellään on asiasta kurja olo.
uusia vastauksia ilmaantuu sillä aikaa kun kirjoitat omaasi ja aiempia viestejä ei näe samalla kun kirjoittaa. Että vika on kyllä palstan suunnittelijoissa.
ap on kai jo 3 kertaa sanonut pojan harrastavan useampaa juttua.
kirjoitin just tänne 9-v tytöstäni toisen ketjun. Meillä juuri tuossa iässä tein itse tosi paljon, että yritin saada lapselle kavereita: kutsuin kylään, yökylään, perheitä kylään, järjestin kivoja juhlia jne. Tyttö saikin kavereita, ja kaikki näytti hyvältä. Valitettavasti nyt vaan kun ovat jo sen ikäisiä, että sopivat näitä juttuja keskenään, eikä vanhemmat ole siinä enää niin mukana, niin homma on muuttunut, ja kaverit kaikonneet :(. Meilläkin lapsi on aina ollut tosi herkkä ja kiltti, valitettavasti se vaan tuntuu olevan niin, että nämä kiltit ei vaan ole niitä suosituimpia kavereita :(. Tsemppiä teille!
On samanluonteinen. Lisäksi lyhyt ikäisekseen ja se myös varmaan hankaloittaa kavereiden saamista.
Päiväkodissa vielä leikki tyttöjen kanssa ja myös niiden rauhallisempien poikien kanssa. Paras kaveri oli tyttö, joka muutti valitettavasti pois.
Nyt kun on koulussa, ei tytöt enää leiki poikamme kanssa.
Yksi poika on joka leikkii välillä välitunnilla poikamme kanssa. Muut eivät huoli mukaan leikeihin.
Onneksi kukaan ei sentään kiusaa. Ja poika sanoo viihtyvänsä ihan hyvin välkillä yksinäänkin.
Kotona leikkii pikkuveljen kanssa.
Meidänkin pojalla on harrastuksia ja niissä tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta ei hän niitä muulloin näe. Asuvatkin kaikki jossain muulla suunnalla. Mielestäni harrastuksista ei niitä ystäviä tuon ikäinen vielä löydä, jos eivät asu jossain lähellä.
arkiseen kaveripulaan ole, mutta jos lapsi kokee harrastuksen parissa hyväksyntää ja saa kivoja kontakteja ikätovereihin, onhan se jo todella iso asia itsetunnon ja monen muun asian kannalta..
meillä on 5-vuotias miehenalku, joka hyvin vastaa kuvausta omasta pojastasi. Aina ollut rauhallinen, eikä tykkää ns. riehumisleikeistä.
Tähän asti en ole ollut huolissani, koska päiväkodissa kavereita on löytynyt, mutta yhä useammin hakeutuu tyttöjen seuraan ja leikitkin on alkaneet olla vähän tyttömäisiä. Kovasti jännittää jo tuleva esikoulu ja aikanaan kouluunlähtö.
En valitettavasti osaa sua neuvoa, mutta jos yhtään helpottaa; et ole yksin.