Haluaisitko ihmisten muistavan sinut kuolemasi jälkeen?

En. Ehkä poikkeuksena ihmisten mukavat yhteiset muistot joista ei tule muistelevalle paha mieli.

Mitä minä sillä tekisin? Tai edes eläessäni?

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä sillä tekisin? Tai edes eläessäni?

Moni ihminen näkee kovasti vaivaa jotta hänestä jäisi maailmaan jonkinlainen jälki.

t. Ap

Riippuu kuka muistelee. Joku kiva vai nilkki. Taidan olla silloin eri maisemissa ellei synny samaan kohtaan uudelleen. Ennen ei ollut edes somea.

tein hautaus toimiston kanssa sopimuksen . minut kuolin sairaalasta tuhkaukseen ilman mitää huu haa siunauksia.en ole eläissäni saatikka kuollessani vaivannut muita.  tuhkan paikan tietävät vain he sukulaisille ilmoitus kun tuhkat on levitetty

Toivottavasti läheiset ja perhe muistaa, mutta muiden ei tarvitse muistaa.

Tarkoitetaanko tässä vieraiden muistamista, koska se ei haittaa, että kuoleman jälkeen kansakunta ei tiedä minua, mutta jos oma perhe alle vuodessa unohta niin se olisi ikävää.

En todellakaan. Olen esim juuri scannailemassa päiväkirjojani, joista teen pdf-tiedostot. Omaksi huvikseni, joksikin aikaa. Fyysiset päiväkirjat hävitän. Koska elämäni on ollut ihan tavanomainen, luen niitä ehkä kerran pari ja sitten poistan tietsikasta. Samoin valokuvat.

Jää vähemmän vaivaa sille, joka joutuu käymään läpi jäämistöni.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti läheiset ja perhe muistaa, mutta muiden ei tarvitse muistaa.

Tarkoitetaanko tässä vieraiden muistamista, koska se ei haittaa, että kuoleman jälkeen kansakunta ei tiedä minua, mutta jos oma perhe alle vuodessa unohta niin se olisi ikävää.

Mielestäni filosofinen kysymys. Olisihan se tylsää jos kuoleman ei merittävästi koskettaisi, mutta olisi myös ikävää jos rakkaimmilla olisi raskasta. 

Samantekevää joten vastaan en. Muistolaatta voi olla ihan kiva mutta ei hautaa niin ei ole kenenkään riesana. 

Tuskin muistavat, kun eivät muista vaikka olen vielä elossa. Puolisoni varmaan muistaa niin kauan kuin elää. Lapset unohtavat aika pian, kun minusta ei enää ole heille hyötyä. Ei se minua sitten enää haittaa.

Olen mieleenjäävä.

Vastasin kyllä mutta ei oikeasti mitään väliä. Paitsi jos mulla on kumppani ja kupsahdan ennen häntä niin onhan se vähän ikävä jos seuraavalla viikolla hänellä on uusi daami kainalossa :D Mut samaan aikaan haluisin että nauttisi elämästä koska elämä on lahja. Vaikeita kysymyksiä.

Ei ole minulle mikään tarve. En kaipaa erityistä huomiota eläessänikään, kuoleman jälkeen se on vielä turhempaa. 

No toivottavasti oma lapsi joskus muistelee hyvällä. Muista en välitä.

luuletteko tosiaan että  kun haudalla krokidiilin kyyneleitä vuodatatte  saatte perintöä ja kaikki anteeksi.

Ihan sama. En olisi elossa.

Kiitoksia jo tähän mennessä mielenkiintoisista vastauksista.

t. Ap

Olen tavallinen pulliainen, joten ei tarvitse muistella. 

Olisihan se aika kuumottavaa, jos joku minut jo aikaa sitten unohtanut ihminen muistaisi minut, sitten kun olen jo kuollut. Kysyisi vaikka tyttäreltäni: "Mitä äidillesi kuuluu?"

Parempi, kun eivät oikeasti muistaisi, kun kerran ovat unohtaneet.

Ei kiinnosta.