Lue keskustelun säännöt.
Ekstrovertti naapuri! Ethän pakota naapureita yhteisöllisyyteen
15.05.2026 |
Miksi ekstroverttien on niin vaikeaa tajuta, että kaikki eivät halua olla tekemisissä naapurien kanssa. Osalle meistä tällainen "pakkoyhteisöllisyys" on rankkaa ja kuluttavaa.
Ekstrovertti imee energiansa muista ja lähtee kohtaamisen jälkeen iloisena ja latautuneena jatkamaan päiväänsä, kun taas introvertti saattaa joutua lepäämään ja latautumaan pitkäänkin tuon saman kohtaamisen jälkeen.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei ole ekstroverttiydestä vaan siitä, että kaikki asiat toimivat paremmin jos on vähänkään viitseliäisyyttä yhteisöllisyyteen. Ei minuakaan kiinnosta naapureiden asiat, mutta olisi aika typerää että jokainen meistä hankkii esimerkiksi klapikoneen kun voidaan käyttää yhtä porukalla. Toki voit jäädä ulkopuolelle mutta apua tarvittaessa on turha pyytää.
Suomalaiselle luonteelle ei sovi yhteisomistus. Riitaa tulee: kuka ostaa, miten maksetaan, kuka säilyttää, kuka saa varata käytön ja milloin, kuka huoltaa, kuka vie huollettavaksi, kuka fiksaa...Se on vähän kuin taloyhtiön talkoot, kaksi tekee ja kaksi muuta syö makkarat. Juu ei kiitos. Minulla on oma klapikone ja jos joku pyytää lainaksi, sanon että osta itse niin näet mitä palkastas jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella kannattaa asua joko kerrostalossa tai haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita. Siksi mekin aikoinaan muutimme rivitalosta takaisin kerrostaloon.
Ei auta. Me muutimme kerrostaloon. Heti ensimmäisenä päivänä naapuri alkoi jutella parvekkeeltaan meille, kun kuuli että istumme omallamme. Tätä nykyä tiedän kiusallisia yksityiskohtia sen seksielämästä, koska a) olen kuullut sen puhuvan parvekkeella puhelimeen ja b) se on ihan itse niistä kertonut, parvekkeen puuseinäkkeen läpi, kun ollaan niiiiin hyviä naapureita.
Alakerran vanhat eukot kaakattavat kaiket kesät omilla terasseillaan, joten kuulee niidenkin jutut jos tahtoisi parvekkeellaan olla. Samoin ne huutelevat terassiltaan jos ohi kävelee, pysäyttävät juoruilemaan parkkipaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitääkin kuulkaa välillä vähän ”kuormittua”. Hankalien tilanteiden jatkuva välttely ei tee onnelliseksi.
Montako kertaa vuodessa sinä käyt hiljaisuuden retriitissä, jossa ei saa puhua päiväkausiin? Toivottavasti riittävän usein, ei ole tervettä olla koko ajan mukavuusalueellaan.
Jännästi se kuormittumisen ja siedätyksen tärkeys koskee vain meitä, jotka tarvitsemme rauhaa ja hiljaisuutta. Ekstrovertin ei koskaan tarvitse tehdä mitään niin epämukavaa että pitäisi suunsa kiinni ja koittaisi miltä tuntuu kohdata itsensä ilman loputtoman mölinän savuverhoa.
Ekstroverttien sisimmän itsen täytyy olla aivan hirmuinen mörkö, kun sitä on niin kaikin voimin välteltävä.
Olen myös introvertti ja samaa mieltä jonkun ylempänä kommentoineen kanssa siitä, että ongelma on ap nössö rajattomuutesi. Olin joskus samanlainen. Joten haloo nyt, aikuistu äläkä kitise vauvapalstalla kun muiden erilaisuus ärsyttää etkä uskalla niitä rajoja laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella kannattaa asua joko kerrostalossa tai haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita. Siksi mekin aikoinaan muutimme rivitalosta takaisin kerrostaloon.
Ei auta. Me muutimme kerrostaloon. Heti ensimmäisenä päivänä naapuri alkoi jutella parvekkeeltaan meille, kun kuuli että istumme omallamme. Tätä nykyä tiedän kiusallisia yksityiskohtia sen seksielämästä, koska a) olen kuullut sen puhuvan parvekkeella puhelimeen ja b) se on ihan itse niistä kertonut, parvekkeen puuseinäkkeen läpi, kun ollaan niiiiin hyviä naapureita.
Alakerran vanhat eukot kaakattavat kaiket kesät omilla terasseillaan, joten kuulee niidenkin jutut jos tahtoisi parvekkeellaan olla. Samoin ne huutelevat terassiltaan jos ohi kävelee, pysäyttävät juoruilemaan parkkipaikalla.
Ihanaa, kuin jossain euroopassa! Muuttakaa Japaniin, tosikot hikikomorit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella kannattaa asua joko kerrostalossa tai haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita. Siksi mekin aikoinaan muutimme rivitalosta takaisin kerrostaloon.
Ei auta. Me muutimme kerrostaloon. Heti ensimmäisenä päivänä naapuri alkoi jutella parvekkeeltaan meille, kun kuuli että istumme omallamme. Tätä nykyä tiedän kiusallisia yksityiskohtia sen seksielämästä, koska a) olen kuullut sen puhuvan parvekkeella puhelimeen ja b) se on ihan itse niistä kertonut, parvekkeen puuseinäkkeen läpi, kun ollaan niiiiin hyviä naapureita.
Alakerran vanhat eukot kaakattavat kaiket kesät omilla terasseillaan, joten kuulee niidenkin jutut jos tahtoisi parvekkeellaan olla. Samoin ne huutelevat terassiltaan jos ohi kävelee, pysäyttävät juoruilemaan parkkipaikalla.
Ihanaa, kuin jossain euroopassa! Muuttakaa Japaniin, tosikot hikikomorit.
Sinusta olisi ihanaa tietää jonkun möhömahaisen hitsarin seksielämästä?
Et taida ihan tietää, mitä hikikomori tarkoittaa? Vinkki: se ei ole synonyymi introvertille tai autistille eikä edes peräkamaripojalle.
Japanissa on muuten pakotettua sosiaalisuutta siinä, missä muissakin kulttuureissa. Eräässä mielessä jopa enemmän kuin muualla maailmassa, koska käytöskoodi on niin tiukka. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hymyillä ja kumarrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei ole ekstroverttiydestä vaan siitä, että kaikki asiat toimivat paremmin jos on vähänkään viitseliäisyyttä yhteisöllisyyteen. Ei minuakaan kiinnosta naapureiden asiat, mutta olisi aika typerää että jokainen meistä hankkii esimerkiksi klapikoneen kun voidaan käyttää yhtä porukalla. Toki voit jäädä ulkopuolelle mutta apua tarvittaessa on turha pyytää.
Millä logiikalla toimii parhaiten, jos on vain yksi kolhoosiklapikone? Sinusta varmaan yksi yhteinen leikkuupuimuri kaikille maajusseille on hieno idea kanssa, kun ei tule mieleen että kaikki maajussit pui samaan aikaan... Sattuneesta syystä. Sama klapinteon kanssa. Itse ainakin haluan tehdä klapini silloin kun minulle sopii, ei silloin kun kone joutaa. Jos minulla on varaa omaan klapikoneeseen ja paikka sille, miksi minun pitäisi osallistua osuuskuntameininkiin?
Hyvät välit lähimmäisiin pysyy parhaiten kun ei lainailla tavaraa, eikä omisteta yhdessä. Auttaa voi silti tarvitessa ja vaikka kahvitellakin.
"Kaikki asiat toimii parhaiten, kun on vähänkin viitseliäisyyttä yhteisöllisyyteen." Ihan kaikki? Seksielämä puolison kanssa? Linnunlaulun kuuntelu? Perheen kanssa uimarannalla olo? Leipominen pienessä keittiössä? Kirjan lukeminen?
On olemassa asioita, joissa yhteisöllisyys toimii, koska on hommia, jotka eivät yhdeltä käsiparilta onnistu, tai useampi vähintäänkin lyhentää työaikaa. Mutta todella monessa hommassa yksin tekeminen on yksinkertaisesti tehokkainta. Mieheni oli juuri talkoissa raapimassa erään kerhotilan seiniä maalamista varten. Nauroin, että olisin raapinut sen pikkutönön yksinäni melkein siinä ajassa, minkä siihen käytti viisi miestä. Kun ensin piti diskuteerata, sitten ihmetellä, kahvitella jne. Jos joukossa on yksikään, jota puhuminen kiinnostaa enemmän kuin tekeminen, yhteisöllisyys vain hidastaa.
Sori, mutta kuulostat sosiaalisesti tosi rajoittuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa kukaan ei pakota yhtään mihinkään vaan ein sanominen on niin vaikeaa että saat ahdistuskohtauksen kun pitäisi kieltäytyä ja jälkikäteen tietenkin uhriudut vauvapalstalla kun niin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös introvertti ja samaa mieltä jonkun ylempänä kommentoineen kanssa siitä, että ongelma on ap nössö rajattomuutesi. Olin joskus samanlainen. Joten haloo nyt, aikuistu äläkä kitise vauvapalstalla kun muiden erilaisuus ärsyttää etkä uskalla niitä rajoja laittaa.
Tähän on pakko kommentoida, että ainakaan omalla kohdalla tämä ei ole aina onnistunut. Jotkut ihmiset ei usko, vaikka heille selvästi asian ilmoittaa. Olen kertonut omalle (rivari)naapurilleni, että haluan olla rauhassa omalla takapihallani. Hän kuunteli kyllä, mutta jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin. Miten tällaiselle ihmiselle laitat rajat. Hän siis kuuli kyllä ja viestini oli varsin selkeä. Joko hän ei ymmärrä kuulemaansa tai ei halua ymmärtää, koska oma tarve sosiaalisuuteen on tärkeämpi kuin toisen tarve rauhaan ja yksityisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niihin toimii ihan se että käskee painua v*ttuun. Ei niistä sen jälkeen ole vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitääkin kuulkaa välillä vähän ”kuormittua”. Hankalien tilanteiden jatkuva välttely ei tee onnelliseksi.
Montako kertaa vuodessa sinä käyt hiljaisuuden retriitissä, jossa ei saa puhua päiväkausiin? Toivottavasti riittävän usein, ei ole tervettä olla koko ajan mukavuusalueellaan.
Jännästi se kuormittumisen ja siedätyksen tärkeys koskee vain meitä, jotka tarvitsemme rauhaa ja hiljaisuutta. Ekstrovertin ei koskaan tarvitse tehdä mitään niin epämukavaa että pitäisi suunsa kiinni ja koittaisi miltä tuntuu kohdata itsensä ilman loputtoman mölinän savuverhoa.
Ekstroverttien sisimmän itsen täytyy olla aivan hirmuinen mörkö, kun sitä on niin kaikin voimin välteltävä.
Kuulostaa siltä, ettet oikeasti tunne yhtään edes etäisesti ekstroverttia ihmistä jos luulet että ne ovat koko ajan äänessä ja seuran kaipuussa. Ajatteletko, että tällainen puhe jotenkin auttaa ekstroverttejä kunnioittamaan hiljaisempia ihmisiä? Luuletko todella, että ekstrovertit eivät käy epämukavuusalueella? Kertomasi perusteella sinulla on pikemminkin hyvin vähäiset kontaktit muihin ihmisiin.
T. Introvertti, joka ei puhu paskaa ekstroverteista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitääkin kuulkaa välillä vähän ”kuormittua”. Hankalien tilanteiden jatkuva välttely ei tee onnelliseksi.
Kyllä tässä kuule on kuormittumista ihan tarpeeksi muutenkin, usko pois! Ekstrovertit voisi välillä vähän itse poistua omalta mukavuusalueeltaan ja kävellä vaan ohi, vaikka kuinka tekisi mieli jäädä kertoilemaan naapurille elämän viimeisimmistä käänteistä. Ehkä myös pieni loma yksin erämaamökissä tekisi hyvää niin tulisi sitä tarpeellista kuormitusta.
ap
Näihän tämä aina menee. Introvertit eivät voi poistua mukavuusalueeltaan mutta ekstrovertti venyy, ymmärtää, jaksaa jne. Ekstrovertille erämaamökki yksin ei ole mikään ongelma hyvä tavaton. Projisoit nyt vain omia olemattomia sosiaalisia taitoja kiukuksi muita ihmisiä kohtaan.
Voi kun tietäisit millaista arki on esimerkiksi autistina, jolle äänet, valot, sosiaaliset tilanteet ym on todella kuormittavia. Silti on pakko poistua mukavuusalueelta joka ikinen päivä jos meinaa yhtään elää ns. normaalia elämää. Tämä maailma on rakennettu ekstroverteille ja he sanelevat säännöt.
Maailma on rakennettu neurotyypillisille, mikä ei ole synonyymi ekstroverteille.
Ei ole synonyymi, mutta ekstrovertit pärjäävät tässä maailmassa paremmin, koska he eivät väsy sosiaalisesta kanssakäymisestä, jota tulee varsinkin kaupungissa ihan jatkuvasti. Ekstrovertti on yleensä neurotyypillinen eli hermostoltaan terve ja vahva.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös introvertti ja samaa mieltä jonkun ylempänä kommentoineen kanssa siitä, että ongelma on ap nössö rajattomuutesi. Olin joskus samanlainen. Joten haloo nyt, aikuistu äläkä kitise vauvapalstalla kun muiden erilaisuus ärsyttää etkä uskalla niitä rajoja laittaa.
Ap on luultavasti vaan opetettu liian kohteliaaksi.
Minulla oli samaa ongelmaa. Olen autistinen, mutta superhyvä maskaamaan. Valitettavasti vaan roolihahmoni oli liian ystävällinen. Tajusin sen vastan joskus 2 vuotta sitten (olen nyt 45). Päätin, että ei minun tarvitse hymyillä ihmisille -luonnostani en hymyile käytännössä lainkaan, ja tuo loputon hymyily ja ystävällisyys oli todella kuormittavaa.
Naapurit pysäyttelee ihan yhtä paljon, mutta kuormitun vähemmän, koska teeskentelen vähemmän, ja vuorovaikutus loppuu nopeammin kun olen vaan etäisen kohtelias. Siis sanomani sanat ovat minimikohteliaita, en enää yritä olla ystävällinen.
Luulin aiemmin virheellisesti, että jos ei ole kauhean ystävällinen koko ajan, kaikki vihaa sinua ja kuolet yksin ja sinut löydetään muumioituneena mainosjakeluiden alta. No, panin ei mainoksia -kyltin ja tajusin, että yksinäinen kuolemankin on parempi vaihtoehto kuin loputon pakkohymyily.
OIkeastaan mikään muu ei muuttunut, kuin se, että minulle vastenmieliset kohtaamiset on nyt kevyempiä ja minulla on enemmän sosiaalista energiaa itselleni tärkeille ihmisille, tai edes niille jotka kiinnostavat minua. Olin ihan yllättynyt kun huomasin että naureskelin yhden tutun miehen kanssa jutellessani, aiemmin minulla ei ikinä ollut energiaa nauraa, kun kaikki meni siihen pakkoystävällisyyteen ja -hymyyn.
Eikä sitä pakkoa ollutkaan koskaan olemassa.
(Minua äitini lapsena torui, miten juhlissa vaan istun nurkassa ylimielisen näköisenä enkä edes hymyile ja naura kun muut nauraa, siitä tuo ajatus tuli että pitää olla kiltti ja hymyillä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös introvertti ja samaa mieltä jonkun ylempänä kommentoineen kanssa siitä, että ongelma on ap nössö rajattomuutesi. Olin joskus samanlainen. Joten haloo nyt, aikuistu äläkä kitise vauvapalstalla kun muiden erilaisuus ärsyttää etkä uskalla niitä rajoja laittaa.
Tähän on pakko kommentoida, että ainakaan omalla kohdalla tämä ei ole aina onnistunut. Jotkut ihmiset ei usko, vaikka heille selvästi asian ilmoittaa. Olen kertonut omalle (rivari)naapurilleni, että haluan olla rauhassa omalla takapihallani. Hän kuunteli kyllä, mutta jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin. Miten tällaiselle ihmiselle laitat rajat. Hän siis kuuli kyllä ja viestini oli varsin selkeä. Joko hän ei ymmärrä kuulemaansa tai ei halua ymmärtää, koska oma tarve sosiaalisuuteen on tärkeämpi kuin toisen tarve rauhaan ja yksityisyyteen.
Joten millä perusteella tämä on ekstrovertti? Hän on sosiaalisesti kömpelö ja todennäköisesti yksinäinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niihin toimii ihan se että käskee painua v*ttuun. Ei niistä sen jälkeen ole vaivaa.
Vaikka olen introvertti, niin en aio enkä halua olla kus*pää, joka huutelee törkeyksiä naapureille. Kyllä selkeän, kohteliaan puheen pitää riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitääkin kuulkaa välillä vähän ”kuormittua”. Hankalien tilanteiden jatkuva välttely ei tee onnelliseksi.
Montako kertaa vuodessa sinä käyt hiljaisuuden retriitissä, jossa ei saa puhua päiväkausiin? Toivottavasti riittävän usein, ei ole tervettä olla koko ajan mukavuusalueellaan.
Jännästi se kuormittumisen ja siedätyksen tärkeys koskee vain meitä, jotka tarvitsemme rauhaa ja hiljaisuutta. Ekstrovertin ei koskaan tarvitse tehdä mitään niin epämukavaa että pitäisi suunsa kiinni ja koittaisi miltä tuntuu kohdata itsensä ilman loputtoman mölinän savuverhoa.
Ekstroverttien sisimmän itsen täytyy olla aivan hirmuinen mörkö, kun sitä on niin kaikin voimin välteltävä.
Kuulostaa siltä, ettet oikeasti tunne yhtään edes etäisesti ekstroverttia ihmistä jos luulet että ne ovat koko ajan äänessä ja seuran kaipuussa. Ajatteletko, että tällainen puhe jotenkin auttaa ekstroverttejä kunnioittamaan hiljaisempia ihmisiä? Luuletko todella, että ekstrovertit eivät käy epämukavuusalueella? Kertomasi perusteella sinulla on pikemminkin hyvin vähäiset kontaktit muihin ihmisiin.
T. Introvertti, joka ei puhu paskaa ekstroverteista
Mitä minä mölyapinoiden kunnioituksella tekisin?
Ja kyllä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa suurin osa ekstroverteistä on koko ajan äänessä.
Todennäköisesti tunnen enemmän ihmisiä kuin sinä.
Ja arvaa mitä. Olen aikuinen. Saan puhua juuri niin paljon paskaa kuin tykkään. Katso vaikka:
PASKAPASKAPASKAPASKAPASKA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös introvertti ja samaa mieltä jonkun ylempänä kommentoineen kanssa siitä, että ongelma on ap nössö rajattomuutesi. Olin joskus samanlainen. Joten haloo nyt, aikuistu äläkä kitise vauvapalstalla kun muiden erilaisuus ärsyttää etkä uskalla niitä rajoja laittaa.
Ap on luultavasti vaan opetettu liian kohteliaaksi.
Minulla oli samaa ongelmaa. Olen autistinen, mutta superhyvä maskaamaan. Valitettavasti vaan roolihahmoni oli liian ystävällinen. Tajusin sen vastan joskus 2 vuotta sitten (olen nyt 45). Päätin, että ei minun tarvitse hymyillä ihmisille -luonnostani en hymyile käytännössä lainkaan, ja tuo loputon hymyily ja ystävällisyys oli todella kuormittavaa.
Naapurit pysäyttelee ihan yhtä paljon, mutta kuormitun vähemmän, koska teeskentelen vähemmän, ja vuorovaikutus loppuu nopeammin kun olen vaan etäisen kohtelias. Siis sanomani sanat ovat minimikohteliaita, en enää yritä olla ystävällinen.
Luulin aiemmin virheellisesti, että jos ei ole kauhean ystävällinen koko ajan, kaikki vihaa sinua ja kuolet yksin ja sinut löydetään muumioituneena mainosjakeluiden alta. No, panin ei mainoksia -kyltin ja tajusin, että yksinäinen kuolemankin on parempi vaihtoehto kuin loputon pakkohymyily.
OIkeastaan mikään muu ei muuttunut, kuin se, että minulle vastenmieliset kohtaamiset on nyt kevyempiä ja minulla on enemmän sosiaalista energiaa itselleni tärkeille ihmisille, tai edes niille jotka kiinnostavat minua. Olin ihan yllättynyt kun huomasin että naureskelin yhden tutun miehen kanssa jutellessani, aiemmin minulla ei ikinä ollut energiaa nauraa, kun kaikki meni siihen pakkoystävällisyyteen ja -hymyyn.
Eikä sitä pakkoa ollutkaan koskaan olemassa.
(Minua äitini lapsena torui, miten juhlissa vaan istun nurkassa ylimielisen näköisenä enkä edes hymyile ja naura kun muut nauraa, siitä tuo ajatus tuli että pitää olla kiltti ja hymyillä.)
Tämä kuulostaa tutulta, kiitos kun kirjoitit. Olen aina ollut ns. liian kiltti. Pyristelen siitä eroon pienin askelin.
ap
Otapa itteäsi niskasta kiinni ja reippaasti mukaan hyväntuuliseen puuhasteluun haravoiden ja lapioiden kanssa! Ja sitä hymyä sinne suupieliin, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei ole ekstroverttiydestä vaan siitä, että kaikki asiat toimivat paremmin jos on vähänkään viitseliäisyyttä yhteisöllisyyteen. Ei minuakaan kiinnosta naapureiden asiat, mutta olisi aika typerää että jokainen meistä hankkii esimerkiksi klapikoneen kun voidaan käyttää yhtä porukalla. Toki voit jäädä ulkopuolelle mutta apua tarvittaessa on turha pyytää.
Suomalaiselle luonteelle ei sovi yhteisomistus. Riitaa tulee: kuka ostaa, miten maksetaan, kuka säilyttää, kuka saa varata käytön ja milloin, kuka huoltaa, kuka vie huollettavaksi, kuka fiksaa...Se on vähän kuin taloyhtiön talkoot, kaksi tekee ja kaksi muuta syö makkarat. Juu ei kiitos. Minulla on oma klapikone ja jos joku pyytää lainaksi, sanon että osta itse niin näet mitä palkastas jää.
Ei ihme, että suomenruotsalaiset pärjäävät paremmin jopa pienillä paikkakunnilla kun osaavat olla ryhmässä ihmisiksi. Ei meidän pihapiirissä ole koskaan ollut mitään riitaa yhteiskäyttötavaroista.
Millä logiikalla toimii parhaiten, jos on vain yksi kolhoosiklapikone? Sinusta varmaan yksi yhteinen leikkuupuimuri kaikille maajusseille on hieno idea kanssa, kun ei tule mieleen että kaikki maajussit pui samaan aikaan... Sattuneesta syystä. Sama klapinteon kanssa. Itse ainakin haluan tehdä klapini silloin kun minulle sopii, ei silloin kun kone joutaa. Jos minulla on varaa omaan klapikoneeseen ja paikka sille, miksi minun pitäisi osallistua osuuskuntameininkiin?
Hyvät välit lähimmäisiin pysyy parhaiten kun ei lainailla tavaraa, eikä omisteta yhdessä. Auttaa voi silti tarvitessa ja vaikka kahvitellakin.
"Kaikki asiat toimii parhaiten, kun on vähänkin viitseliäisyyttä yhteisöllisyyteen." Ihan kaikki? Seksielämä puolison kanssa? Linnunlaulun kuuntelu? Perheen kanssa uimarannalla olo? Leipominen pienessä keittiössä? Kirjan lukeminen?
On olemassa asioita, joissa yhteisöllisyys toimii, koska on hommia, jotka eivät yhdeltä käsiparilta onnistu, tai useampi vähintäänkin lyhentää työaikaa. Mutta todella monessa hommassa yksin tekeminen on yksinkertaisesti tehokkainta. Mieheni oli juuri talkoissa raapimassa erään kerhotilan seiniä maalamista varten. Nauroin, että olisin raapinut sen pikkutönön yksinäni melkein siinä ajassa, minkä siihen käytti viisi miestä. Kun ensin piti diskuteerata, sitten ihmetellä, kahvitella jne. Jos joukossa on yksikään, jota puhuminen kiinnostaa enemmän kuin tekeminen, yhteisöllisyys vain hidastaa.