Kertokaa minulle miksi hyvästä perheestä olevat tytöt/naiset saavat aina sen kaikista kauheimman miehen?

Minä olen huonosta perheestä. Päätin jo lapsena, että kun omilleen pääsen, kusipäät eivät minun elämää enää pilaa. Tämän vuoksi olen laittanut aina kerrasta poikki, kun joku mies on yrittänyt minua kohdella paskasti. Hyvästä perheestä tulleilla ei ole vielä mitta täyttynyt, joten he ehkä sietävät paremmin paskaa käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä pskapuhetta, ap. 

Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison. 

Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä. 

Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu. 

Ihan se perustuu rakkauteen ja empatiaan. Sosiaalisiin taitoihin. 

Olen hyvästä perheestä itse, ja elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Ei meillä mitään ihmeen kulisseja ole, eikä ollut lapsuudenkodissanikaan. Eikä sisaruksillani, joiden kanssa olen läheinen. Serkuillakin menee hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä pskapuhetta, ap. 

Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison. 

Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä. 

Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu. 

Ihan se perustuu rakkauteen ja empatiaan. Sosiaalisiin taitoihin. 

Olen hyvästä perheestä itse, ja elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Ei meillä mitään ihmeen kulisseja ole, eikä ollut lapsuudenkodissanikaan. Eikä sisaruksillani, joiden kanssa olen läheinen. Serkuillakin menee hyvin. 

Ok, mutta haluaisin nähdä miten se toimii käytännössä en vain puheissa ja käsityksissä joita ihmisillä on itsestään. En usko, että on täydellistä vaikka olisi kuinka sosiaaliset taidot kohdillaan ja rakkauttakin. Että perheessä ei ole mitään päihteiden käyttöä, kukaan ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, ja asioista puhutaan eikä lakaista maton alle, miten niistä puhutaan. Mikä on perheenjäsenten asema. Onko se rauha ja hyvyys saatu aikaa....miten. Millaiset ovat pariskuntien roolijaot, elämänkatsomus arvot  jne. Onko pettämistä yms. Kaikkea tuollaista tarkempaa tietoa, koska kyllä rikkinäisissäkin perheissä voi olla empatiaa, sosiaalisia taitoja ja kaikkea hyvää, mutta on myös ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huonosta perheestä. Päätin jo lapsena, että kun omilleen pääsen, kusipäät eivät minun elämää enää pilaa. Tämän vuoksi olen laittanut aina kerrasta poikki, kun joku mies on yrittänyt minua kohdella paskasti. Hyvästä perheestä tulleilla ei ole vielä mitta täyttynyt, joten he ehkä sietävät paremmin paskaa käytöstä?

Tämä. Kun se kuppi on ääriään myöten täynnä jo lapsena, niin ei siihen aikuisena kyllä pisaraakaan mahdu, ilman että yli läikkyy ja pahasti.

Eivät osaa nähdä punalippuja toisen käytöksestä, kun sellaista elämänkokemusta ikävistä / hyvin epärehellisistä / epäluotettavista tms. ihmisistä ei vielä ole ollut. Jos siis on ollut kovin suojattu ja ns. hyvä kasvuympäristö ja vain välittäviä, perustavanlaatuisesti kivoja ihmisiä ympärillä.

Erilaisuus myös voi viehättää ja houkuttaa, mutta ei osata siis nähdä niitä todellisia ensimmäisiä vaaranmerkkejä. Eikä sitten myöskään ymmärretä, kun ne ongelmat sitten tulevat kunnolla ajan myötä ilmi, ettei syvällä istuvat vaikeudet /tavat / luonne / riippuvuudet / valheellisuus tms. tuosta noin vain rakkaudella ja välittämisellä ratkea.

Toinen ihmisryhmä, jotka kyllä myös helposti lankeavat mulkeroihin ovat sitten ne, jotka ovat tottuneet pienestä pitäen kaltoinkohteluun, ja se on ikäänkuin tuttua ja "normaalia". Eli on kyllä kohtuu yleistä sekin, että esim. alkoholistiperheen lapsi ottaa riippuvaisen puolisokseen myös. Toki moni myös nimenomaan osaa välttää, ettei ikinä samanlaista ja kulkevat ihan toisenlaiseen suuntaan omassa elämässään. Tämä jälkimmäinen vaatii usein kyllä myös tiedostamista ja tietoista vaivannäköäkin. Onneksi Suomessa on (vielä) kaikille tarjolla hyvin mahdollisuuksia elämään tasa-arvoisen koulutuksen yms. johdosta, lapsuuden lähtökohdista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä pskapuhetta, ap. 

Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison. 

Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä. 

Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu. 

Ihan se perustuu rakkauteen ja empatiaan. Sosiaalisiin taitoihin. 

Olen hyvästä perheestä itse, ja elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Ei meillä mitään ihmeen kulisseja ole, eikä ollut lapsuudenkodissanikaan. Eikä sisaruksillani, joiden kanssa olen läheinen. Serkuillakin menee hyvin. 

Ok, mutta haluaisin nähdä miten se toimii käytännössä en vain puheissa ja käsityksissä joita ihmisillä on itsestään. En usko, että on täydellistä vaikka olisi kuinka sosiaaliset taidot kohdillaan ja rakkauttakin. Että perheessä ei ole mitään päihteiden käyttöä, kukaan ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, ja asioista puhutaan eikä lakaista maton alle, miten niistä puhutaan. Mikä on perheenjäsenten asema. Onko se rauha ja hyvyys saatu aikaa....miten. Millaiset ovat pariskuntien roolijaot, elämänkatsomus arvot  jne. Onko pettämistä yms. Kaikkea tuollaista tarkempaa tietoa, koska kyllä rikkinäisissäkin perheissä voi olla empatiaa, sosiaalisia taitoja ja kaikkea hyvää, mutta on myös ongelmia. 

No, meillä puhutaan asioista, hyvässä hengessä ja avoimesti. Lapsuudenkodista opittua. Olemme aikalailla avoimia kirjoja, ei mitään salaisuuksia. Elämä soljuu menemään rauhallisesti. Ei ole pettämistä, eikä erityisiä katsomuseroja. Minulle ei koskaan elämäni aikana ole huudettu, enkä itsekään ole kenellekään koskaan huutanut. 

Roolijaot ovat sellaiset, että kaikki tekee sen minkä pystyy. Asiat hoituvat kun kaikki osallistuu. Pelaamme lautapelejä yhdessä, viihdymme toistemme seurassa, lenkkeilemme ja pyöräilemme yhdessä. Mökkeilemme yhdessä. 

Pahe: joskus saatan kesäviikonloppuna polttaa 1-2 savuketta terassilla viinilasin kanssa. Mieheni tekee joskus liikaa töitä, mutta kuuntelee kyllä kun hänelle sanoo, että nyt voisi hellittää. 

En nyt oikein ymmärrä mitä ihmeen luurankoja sinä olet vailla. Ei meillä yksinkertaisesti ole mitään sellaisia. Avoimia kirjoja, se mikä näkyy, on. 

Olen ns. hyvästä perheestä. Meillä on ollut tunnekylmä kasvatus ja vaikka ulospäin näytti hyvältä, niin vanhemmat olivat poissaolevia ja keskittyivät vain ulkoisiin asioihin, koulutukseen ja pärjäämiseen jne. Tunteista ei välitetty ollenkaan eikä niitä otettu tosissaan. Tuon seurauksena kasvoin tavallaan kieroon ja ihmissuhteet ovat olleet yhtä sotkua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huonosta perheestä. Päätin jo lapsena, että kun omilleen pääsen, kusipäät eivät minun elämää enää pilaa. Tämän vuoksi olen laittanut aina kerrasta poikki, kun joku mies on yrittänyt minua kohdella paskasti. Hyvästä perheestä tulleilla ei ole vielä mitta täyttynyt, joten he ehkä sietävät paremmin paskaa käytöstä?

Heillä ei ole kokemusta huonoista miehistä. Ei mullakaan ollut ja haksahdin yhteen törppöön, puoli vuotta siinä meni että tajusin homman, toista sellaista ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä pskapuhetta, ap. 

Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison. 

Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä. 

Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu. 

Ihan se perustuu rakkauteen ja empatiaan. Sosiaalisiin taitoihin. 

Olen hyvästä perheestä itse, ja elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Ei meillä mitään ihmeen kulisseja ole, eikä ollut lapsuudenkodissanikaan. Eikä sisaruksillani, joiden kanssa olen läheinen. Serkuillakin menee hyvin. 

Ok, mutta haluaisin nähdä miten se toimii käytännössä en vain puheissa ja käsityksissä joita ihmisillä on itsestään. En usko, että on täydellistä vaikka olisi kuinka sosiaaliset taidot kohdillaan ja rakkauttakin. Että perheessä ei ole mitään päihteiden käyttöä, kukaan ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, ja asioista puhutaan eikä lakaista maton alle, miten niistä puhutaan. Mikä on perheenjäsenten asema. Onko se rauha ja hyvyys saatu aikaa....miten. Millaiset ovat pariskuntien roolijaot, elämänkatsomus arvot  jne. Onko pettämistä yms. Kaikkea tuollaista tarkempaa tietoa, koska kyllä rikkinäisissäkin perheissä voi olla empatiaa, sosiaalisia taitoja ja kaikkea hyvää, mutta on myös ongelmia. 

Pääsin tutustumaan hyvään perheeseen luokkakaverini kautta yläasteella. Molemmilla vanhemmillaan oli arvostettu hyväpalkkainen työ, ei alkoholiongelmia kummallakaan. Perheessä neljä lasta ja koira, rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Perheen äitiäkin huomioitiin kauniisti.

Kotiin tultuani mietin, miksei meillä voi olla samanlaista. Isäni usein haukkui äitiäni, joka teki töitä ahkerasti ja tienasi suurimman osan perheen tuloista. Kai hän oli kateellinen jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvistä perheistä lähtöisin haluavat kulissiliiton kun taas alkoholiperheistä lähtöisin menevät naimisiin rakkaudesta, hyvästä perheistä lähtöisin menevät avioon rahasta.

Hyvästä ja rikkaasta perheestä oleva serkkuni meni naimisiin vielä rikkaamman kanssa. Mies oli niin pelottava, alistava ja väkivaltainen, että serkku ei ole uskaltautunut edes treffeille tultuaan jätetyksi, jo vuosia sitten.  Mies  oli sanonut, että meni naimisiin vain oman perheensä vaatimuksesta, että saatiin lapsenlapset vanhemmille tehtyä. Ei rakasta eikä ole koskaan rakastanutkaan ja ainut kriteeri oli kuulemma serkun ulkonäkö. Pilkkasi tyhmäksi ämmäksi jne. (serkulla on maisterin tutkinto ja tekee alansa töitä).

Mikä on hyvä perhe? Onko se rikas perhe, sivistynyt perhe, se, että vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja älykkäitä, onko se sitä että ollaan läheisiä? 

Se että joku perhe näyttää ulospäin hyvältä ei tarkoita että se olisi sitä oikeasti. Ulkoapäin ei voi tietää mitä perheessä oikeasti tapahtuu. Hyvältä näyttävässä perheessä voi olla esim. tunnekylmyyttä joka kyllä voi hyvin altistaa myrkyllisille ihmissuhteille jatkossa.

"saavat"

Ei nainen vain kykene kantamaan vastuuta edes omista valinnoistaan. Ihan niin kuin nuo miehet olisi arvottu heille eikä nainen olisi mitenkään voinut asiaan vaikuttaa. 

Miten niin AINA? Aika harvinaista on. 

Vierailija kirjoitti:

Se että joku perhe näyttää ulospäin hyvältä ei tarkoita että se olisi sitä oikeasti. Ulkoapäin ei voi tietää mitä perheessä oikeasti tapahtuu. Hyvältä näyttävässä perheessä voi olla esim. tunnekylmyyttä joka kyllä voi hyvin altistaa myrkyllisille ihmissuhteille jatkossa.

No lähinnä tuo sanavalinta kertoo AP:sta, ei esim. minusta ollenkaan (myös nainen) 

Siksi koska niiden on vuoro kärsiä kun ovat nauttineet helposta elämästä..?

Vierailija kirjoitti:

Jännämies/-nainen kiinnostaa. Esim. Norjan Haakon nai huumehörhöisen yksinhuoltajan, ja nyt nähdään lopputulos.

Haakonilla menee lujaa!

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?" kysytään klassikkokappaleessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä pskapuhetta, ap. 

Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison. 

Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä. 

Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu. 

Ihan se perustuu rakkauteen ja empatiaan. Sosiaalisiin taitoihin. 

Olen hyvästä perheestä itse, ja elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Ei meillä mitään ihmeen kulisseja ole, eikä ollut lapsuudenkodissanikaan. Eikä sisaruksillani, joiden kanssa olen läheinen. Serkuillakin menee hyvin. 

Ok, mutta haluaisin nähdä miten se toimii käytännössä en vain puheissa ja käsityksissä joita ihmisillä on itsestään. En usko, että on täydellistä vaikka olisi kuinka sosiaaliset taidot kohdillaan ja rakkauttakin. Että perheessä ei ole mitään päihteiden käyttöä, kukaan ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, ja asioista puhutaan eikä lakaista maton alle, miten niistä puhutaan. Mikä on perheenjäsenten asema. Onko se rauha ja hyvyys saatu aikaa....miten. Millaiset ovat pariskuntien roolijaot, elämänkatsomus arvot  jne. Onko pettämistä yms. Kaikkea tuollaista tarkempaa tietoa, koska kyllä rikkinäisissäkin perheissä voi olla empatiaa, sosiaalisia taitoja ja kaikkea hyvää, mutta on myös ongelmia. 

Pääsin tutustumaan hyvään perheeseen luokkakaverini kautta yläasteella. Molemmilla vanhemmillaan oli arvostettu hyväpalkkainen työ, ei alkoholiongelmia kummallakaan. Perheessä neljä lasta ja koira, rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Perheen äitiäkin huomioitiin kauniisti.

Kotiin tultuani mietin, miksei meillä voi olla samanlaista. Isäni usein haukkui äitiäni, joka teki töitä ahkerasti ja tienasi suurimman osan perheen tuloista. Kai hän oli kateellinen jotenkin.

Ehkä heillä onkin samanlaista tai jopa paljon pahempaa. Sinä et vain tiedä etkä näe sitä. Se ei näy sinulle, koska olet ulkopuolinen eikä sitä sinulle näytetä. Ei perheriitoja, perheväkivaltaa, tunnekylmyyttä näytetä lasten kavereille eikä heidän vanhemmille tai kenellekään ulkopuoliselle. Ne tapahtuu suljettujen ovien sisäpuolella ihan niin kuin teidänkin perheessä. Eihän teidänkään perheen riidat ja haukkumiset näy muille vaan muut kuvittelevat, että teillä on ihanneperhe ja kadehtivat teitä ihan niin kuin tekin kadehditte muita.

Vierailija kirjoitti:

Niissä "hyvissä perheissä" monesti lapset kasvavat aika suojatuissa olosuhteissa (osin myös tietynlaisena kuplassa) ja se altistaa herkemmin näissä asioissa hyväuskoisuudelle. Toinen syy voi olla kapinahenki vanhempien osoittamaa "konservatiivista" hyvän tytön elämää kohtaan. 

Jollan vaistolla pershäiriöiset miehet osaavat saalistaa näitä nuoria kokemattomia naiveja naisia. Aistivat jostain keitä pystyy alistamaan, huijaamaan ja tylyttämään helpoiten. Yleensä nämä naiset jäävät vielä silloinkin, kun muut varovaisemmat naiset nostavat kytkintä ja jättävät pas kiaisen yksin. Antavat huonosti käyttäytyvälle miehella mahdollisuuden toisensa jälkeen. 

Tosin osa näistä tajuaa ryhdistäytyä ja miehelle tulee yllätysero. Viimeistään siinä vaijheessa, kun lapsetkin alkaa saamaa huonoa kohtelua. Se on niin heidän oman kodin ja oman kasvatuksensa vastaista, ettei enää pysty katselemaan sitä ymmärtäen pas kiaista.