Kertokaa minulle miksi hyvästä perheestä olevat tytöt/naiset saavat aina sen kaikista kauheimman miehen?
Ja yleensä heitä aina petetään, jätetään. Esimerkkejä on tuttavapiiristäni vaikka kuinka paljon. Eräskin lääkäriperheen tyttö oli naimisissa sarjapettäjän kanssa, mies juoksi varmaan jokaisen hameen perässä. Kun taas alkoholiperheestä olevalla naisella on hyvä ja huolehtiva aviomies jne. Tämä ei ole mitenkään provosoiva kysymys, haluaisin vain tietää mistä tämä johtuu.
Kommentit (61)
Olen nähnyt hyväuskoisuutta ja pelastamisfantasiaa.
Jännämies/-nainen kiinnostaa. Esim. Norjan Haakon nai huumehörhöisen yksinhuoltajan, ja nyt nähdään lopputulos.
Rikkinäisestä taustasta tulleena tiesin mitä haluan ja mitä en. Silti arvioin aluksi väärin muutaman ihmisen. Tosin katkaisin lopulta ne suhteet enkä jäänyt odottamaan, että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Ehkä erona niihin tuntemiini hyvien perheiden tyttöihin minulla oli määrätietoisempi ote, etten jäänyt erehdyksestäni huilimatta odottamaan ja toivomaan olemattomia ja kenenkään pelastamista. Halusin kunnon miehen ja pidin siitä kiinni. En halunnut sellaista ihmistä, joka tuhoaisi haaveeni.
Miten niin kuin saavat? Jakaako joku näille miehet vai onko naisilla omaa aivotoimintaa?
Koska ns hyvien perheiden vanhemmat ovat sinisilmäisiä ja naiveja, eivät varoittele eivätkä opasta ja ohjaa ihmissuhteissa vaan lampaana uskovat, että hyvin käy kun itsellä on hyvä elämä. Tai en tiedä ehkä uhraavat lapsensa, ovat vähän yksinkertaisia eivät halua että lapsella menee paremmin. Saa pitää riippuvaisuus valta asemansa, ainakin mulla oma äitini myöntää että on kateellinen minulle. Jättänyt neuvomatta parisuhde ja ihmissuhde asioissa ja sanoo vasta jälkeenpäin, että olipa muuten epäluotettavan oloinen ihminen, mutta ei koskaa sano noita etukäteen. Äitini sosionomi terapeutti. Että ei ole suutarin lapsilla kenkiä ei.
Nainen valitsee kauhean miehen. Ulkonäkö varmaan syynä.
Olen alkoholistiperheestä ja minulla tosiaankin on huolehtiva ja kunnollinen mies. En jaksaisi enää sitä kaoottista perhetilannetta.
Koska oikeistolaiset ovat muita vähemmän älykkäitä ja "hyvien perheiden tytöt" kasvatettu tahdottomiksi ja kyvyttömiksi puolustautumaan. Katsos, vaimomatskuksi oikeistosioille.
Empaattisuus. Halutaan vaan uskoa jotain hyvää siitä toisesta ihmisestä. Nim.merk. Kokemusta on.
Siis näennäisesti hyvä perhe. Kulissit on kunnossa, mutta todellisuus voi olla toista. On alkoholismia, turvatonta lapsuutta, jossa ei oikeasti välitetä lapsista, mennään ura- ja muut asiat edellä. Ihminen valitsee usein kumppanin, joka on ns tuttu, ei valitettavasti turvallinen, jos asioita ei ole käsitellyt. Eli jos äiti tai isä tai molemmat ovat alkkiksia ja väkivaltaisia, niin sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Niissä "hyvissä perheissä" monesti lapset kasvavat aika suojatuissa olosuhteissa (osin myös tietynlaisena kuplassa) ja se altistaa herkemmin näissä asioissa hyväuskoisuudelle. Toinen syy voi olla kapinahenki vanhempien osoittamaa "konservatiivista" hyvän tytön elämää kohtaan.
Tunnistan tuon kapinahengen. Isä oli konservatiivinen ja määräilevä, kontrolloiva (on vieläkin). Puhuu aina itsestään ja taukoamatta, kattelee 8-kymppisenä parikymppisiä naisia ja ahdisteleekin, kaupoissa. Joudun puuttumaan. Koti oli hyvä periaatteessa, ei tunnetasolla. Koen, että isä kontrolloi mua niin paljon nuorena, et ahdistuin jo ajatustakin avioliitosta. Mulla on ollut välillä suhteita ihan erilaisiin miehiin kuin isäni, mutta nyt myöh. keski-iässä olen vihdoinkin vapaa ja aikuinen, sanoisin :) Ja suunnitelmissa ei ole ottaa ketään tähän. Aion elää yksin loppuun asti. Niin kuulen oman ääneni paremmin.
Koska oikeistossa ei keksitä naisille muuta virkaa kuin patjan, siivoojan, kokin ja nyrkkeilysäkin virka. Ja kaltaisiaanhan ne nai. Ullanlinnan psykiatreja, muinaiskirkkoslaavin sössöttäjiä.
Enpä tuollaiseen ole törmännyt. Kaikki tuntemani hyvien perheiden tytöt ovat saaneet hyvät puolisot. Hyviä aviomiehiä ja isiä.
Ne rikkinäisemmistä taustoista tulevat elävät itsekin rikkinäistä elämää.
Tällaiset tapaukset ns. Vetää puoleensa. Ja sisällä tietynlainen tyhjyys, jos valitsetkin konsertiivisemman puolison. Kaipaat aina sitä tiettyä ”jännitystä ja pelkoa” ja tietty turvattomuutta mitä alkoholisti tai mt-ongelmainen tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosta perheestä tuleva ainakin tietää mitä EI halua
Tätä en ymmärrä. Tuolla deittimarkkinoilla törmännyt paljon tähän. Naisella on ollut juoppo, väkivaltainen pettäjämies ja sitten etsii uutta, kun yrittää udella sitä kaikista tärkeintä asiaa eli minkälainen miehen pitäisi olla ja mitä elämältä haluaa niin eivät osaa sanoa oikein minkäänlaisia kriteereitä, monesti kuulostaa siltä että ihan sama kunhan vain joku mies olisi.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tapaukset ns. Vetää puoleensa. Ja sisällä tietynlainen tyhjyys, jos valitsetkin konsertiivisemman puolison. Kaipaat aina sitä tiettyä ”jännitystä ja pelkoa” ja tietty turvattomuutta mitä alkoholisti tai mt-ongelmainen tarjoaa.
Piti vielä lisätä alkoholisti ja/tai mt-ongelmainen. Useasti kulkee käsi kädessä nuo diagnoosit.
Ihan täyttä pskapuhetta, ap.
Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison.
Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä.
Tuo on kans totta, että jos perheessä on liian tiukkaa uskonnollisuutta ja konservatismia tyttöä kohtaan, voi tulla just sellainen kapinamieli, että no minäpä teen mitä haluan enkä välitä mistään mitään. Eli rima ja vaatimukset on liian korkealla ja just voi olla että aivopestään siihen likainen nainen puhdas nainen ajatteluun. Sitten kun se asetelma on noin jyrkkä niin sitä voi alkaa ajatella, että siinä ns syntisessä elämässä on jotakin kivaa, muutakin kuin otsa hiessä raatamista aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä pskapuhetta, ap.
Ihan tutkittu juttu, että hyvästä perheestä tulevat myös todennäköisemmin saavat hyvän puolison.
Rikkinäisistä taustoista olevat taas todennäköisemmin jatkavat rikkinäisten kotien perinnettä.
Haluaisin joskus asua vähän aikaa, vaikka 2-3 vuotta näissä ns hyvissä perheissä, tarvitaan riittävän pitkä aika, että mahdolliset kulissit ja naamiot tippuu ihmisiltä, että onko ne todella oikeasti niin hyviä kuin väittävät kaiken aikaa ja mihin se hyvyys perustuu.
Eikä niissä puitteiltaan hyvissä perheissä välttämättä ole emotionaalisesti hyvä olla. On narsismia, kasppijuoppoutta, itsekkyyttä, kulisseja. Alkkisperheen lapsi tietää, että jossain asiat ovat paremmin, hyvän perheen lapsi ei välttämättä tiedä.