Mitä koululiikunnasta sitten jäi käteen?

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeily ja voimanosto. Opettaja antoi mennä joko kävelemään tai salille jos paskapallopelit tai muu homostelu ei kiinnostanut. Siitä kiitos hänelle.

muillakin oli kivempaa pelata, kun sinä et ollut paikalla. opettajalla oli pelisilmää.

Ei se liikunta sinänsä mutta opettaja suosi niitä jotka oli jo valmiiksi liikunnallisia. Ja kilpailuhenkisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha kaikkea liikuntaa kohtaan. 

Jos ne olisivat vain harvoja joille on jäänyt inho ja viha liikuntaa kohtaan niin se ei niin haittaisi. Se on järkyttävän yleistä kuinka moni alkaa vihata liikuntaa koulun liikuntatuntien takia. Liikunnan opettajat pitäisi valita jollain muulla tavalla. Vika ei aina ole opettajissa mutta liikunnassa tuo korostuu niin paljon että vikaa on ainakin liikunnan opettajissa. 

Ne jotka eivät osaa, opettavat. Ja ne jotka eivät osaa opettaa, toimivat liikunnanopettajina.

Pätevyydeksi riittää hiihdon piirimestaruus vuodelta keppi ja kivi. 

Se, että mut valittiin joukkueeseen aina viimeisenä. En oo koskaan ollut ylipainoinen tms. mutta tavattoman huono koulun liikuntalajeissa. Rakkaus liikuntaan on syttynyt aivan muualla kuin koulussa. N34

Kävin peruskoulun 87-96. Tuona aikana koulussa opin vihaamaan liikuntaa, ja uskoin, että liikunta ei ole mun juttu. Paradoksaalista on, että missään vaiheessa ei edes opetettu niitä asioita, joita edellytettiin. Esim. joku telinevoimistelu. Joukkueurheilussa minulla ei ollut lopulta mitään motivaatiota, kun en päässyt ikinä edes koskemaan palloon, ja valittiin joukkueeseen viimeisenä. 

Olin vasta kolmekymppinen, kun työkavereiden houkuttelemana uskaltauduin mukaan ryhmäliikuntatunneille. Oli aika hämmentävä kokemus huomata, että liikunta voi olla kivaa ja hauskaa, enkä ole millään tavalla huono. Siitä parin vuoden päästä otin pt-paketin ja aloitin salitreenit. Nyt tulee 10 vuotta tavoitteellista treeniä täyteen. 

Koululiikunnan tärkein tavoite olisi saada kaikille mieluisa liikuntaharrastus, oli se sitten kävely, jooga, sali, pallopelit, jne. 

Lähimmät muistot - juoksua ja kehon vääntelyä likaisella juhlasalin lattialla, joka aiheutti allergiareaktioita ja pahan atooppisen ihottuman sekä astman lisäongelmia. Typerältä ja turhalta tuntuvaa hernepussien heittelyä.

Ikäviä kokemuksia uimahallista ja altaan kloorivedestä.

Vastenmielinen, ylimielinen ja omahyväinen ope. Valitettavasti saimme hänet myös luokanvalvojaksi monen vuoden ajaksi.

todella urheilu mouhot epä pätevät opettajat huu haa pallopelit hiihto tosin kunka sattuikaa multa meni aina suksi poikki varasin katkonta kelpoiset.evp ltn olen kuitenkin armeijassa hyvin tuloksin pärjännyt. opettajat joilla ei ole mitään muuta koulutusta kuin urheilu ruudun pällistely pilaavat koko urheilun  mielekkyyden. varsin nyt kun taas palattiin tytöt ja pojat samaan

Päällimmäisenä on jäänyt mieleen huonot liikunnanopettajat.

Alakoulussa oli kielletty pallopelit liikuntasalissa, mutta meidän opettajan mielestä sääntö ei koskenut häntä/meitä. Hetken päästä pärähti katon rajassa ollut ikkuna sirpaleiksi pallon osumasta ja liikuntatunti sai nopean päätöksen.

Yläkoulussa piti olla uintia meressä. Rannalla oli sinilevästä varoittava kyltti. Opettajan mielestä sinilevää ei ollut, kylttikin varmaan ties kuinka vanha, uimaan vaan! Osa jäi rannalle niskoittelemaan ja uimaan menneet olivat loppuviikon sinilevästä kipeänä.

Yläkoulussa, samainen opettaja, käski minut juoksemaan Cooperia vaikka minulla oli esittää lääkärintodistus kuukauden mittaisesta liikuntakiellosta (reisilihas lähes irti repeytynyt). 12min vaivalloisen kävelyn jälkeen olin edennyt ensimmäiseen kaarteeseen ja opettaja tokaisi olevansa minuun hyvin pettynyt. Cooperin testi oli tosi tärkeä, sillä opettaja ei voinut antaa todistukseen arvosanaa ilman testitulosta.

Lukiossa meillä oli kiva miespuolinen opettaja liikunnan valinnaisella kurssilla. Ekalla tunnilla juteltiin mitä haluaisimme kurssilla tehdä ja opettaja lupasi mahdollisuuksien mukaan toiveemme toteuttaa. Naisopettajan pitämä iänikuinen step-aerobic ja telinevoikka vaihtui kaikkeen kivaan! Ja miesopettaja ymmärsi ilman lääkärintodistustakin, että en osallistu sählyyn silmätulehduksen kanssa (silmä täynnä lääkevoidetta ja näkökyky olematon). Kyllä harmitti kykkiä vaan reunassa, tein sitten lihaskuntoa aikani kuluksi :D.

Tieto siitä että olen surkea pallopeleissä.

Tieto siitä että minulla on kauhean näköinen ryhti. (nykyään tiedän että vikana on EDS)

Tieto siitä että en osaa heittää palloa oikein (en tiedä mikä olisi oikea tapa, sitä ei opetettu)

Tieto siitä että olen hidas ja kömpelö ja sellaisia saa vapaasti pilkata.

opettajien taso varsin 60-20 luvuilla halvimmalla tuleva palkataan kokemuksesta viis.  saaneet todellisen liikunta kammon aikaan.

Koululiikunta jätti vihan erityisesti joukkuelajeja kohtaan. Jalkapallo, koripallo, lentopallo, säbä, jääkiekko. Joukkuelajeissa mentiin niiden muutaman lahjakkuuden ehdoilla, eli niiden jotka harrastivat ja liikkuivat kaiken vapaa-ajan muutenkin. Joukkueet valittiin huutoäänestyksellä, jolloin tietty porukka huudettiin aina viimeisenä. Meitä ei haluttu kumpaankaan joukkueeseen, mutta oli pakko valita lopulta. Liikunnan löysin 30 vuotta peruskoulun jälkeen. Liikunnan opettaja haista pitkä p.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta taitaa olla ainoa oppiaine, jossa pitää itse osata kaikki täydellisesti ilman opetusta. Ainakaan meidän koulussa ei koskaan opetettu mitään liikuntatunneilla. Sanottiin vaan, että nyt on pesäpalloa/kuntopiiriä/sählyä... edes kuntosalilla ei kukaan opettanut, sinne vaan laitteisiin ja pärjäilkää.

Tämä! Yhden vuoden oli opettaja, joka oikeasti opetti liikuntaa, kuten joukkuepelien sääntöjä ja tekniikkaa. Oli epäpätevä, pyrkinyt luokanopettajakoulutukseen monta kertaa. Ehkei vielä siksi tiennyt, ettei olisi saanut opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Inho kaikkea liikuntaa kohtaan. En seuraa urheilua edes televisiosta, varsinkaan joukkuelajeja. Syynä se, että koulussa ei opetettu lainkaan joukkuepelien sääntöjä, mutta huudettiin opettajaa myöten jos teki sääntövirheen. Tämä siis kasarin lopussa-ysärin alussa, jolloin mahdollisuus selvittää säännöt itse oli vaikeampaa kuin nykyään.

Tämä!! En vieläkään tajua esimerkiksi lentopallon sääntöjä, jostain koripallosta puhumattakaan. Tai mitä tarkoittaa paitsio, missään lajissa. Myöskään hiihto- tai luistelutektiikoita ei opetettu, vihaan kumpaakin lajia. Kaiken liikunnan olen aloittanut vasta aikuisiässä, koululiikuntaa inhosin.

Vastenmielisyys useimpia liikuntalajeja kohtaan. 

Arpi sieluun