Lue keskustelun säännöt.
En pääse aikuiseen elämään kiinni.
11.05.2026 |
Täytän tänä vuonna 30v. Elän vieläkin mielestäni aika teinimäisesti, sillä en pääse kovasta yrittämisestä huolimatta töihin tai saa mitenkään rahaa säästöön. Valmistuin viime vuoden alussa ja oman alan työpaikoista olen päässyt haastatteluun yhteen, josta lupailtiin yhteydenottoa ja sitten ghostattiin täysin. Olen myös hakenut kaikkia mahdollisia järkeviä alan ulkopuolisia työpaikkoja.
Opiskeluaikaan olin kassalla töissä silloin tällöin, mutta vaikka kyseessä oli iso firma jonka kanssa ei nyt kaiken järjen mukaan pitäisi olla ongelmia, työpaikassa oli kaikki pielessä. Tuosta kokemuksesta huolimatta en ole saanut edes niitä hakemiani kaupan alan töitä.
Tässä ei tunnu olevan mitään järkeä kun yritän ja yritän, mutta se ei konkretisoidu mitenkään. Tämä tilanne lykkää ihan kaikkea lapsihaaveista muihin asioihin joita haluaisin toteuttaa, naurattaa että to do- listallani on vielä sellaisia asioita joita suunnittelin päälle parikymppisenä tekeväni sitten "kun rahallinen tilanne sen sallii". Tätä menoa olen lastenhankintavaiheessa varmaan nelikymppisenä.
Kommentit (44)
Harkitsisin vakaasti lapsen hankkimista. Töitä voit hakea ja tehdä kuolemaan saakka, lapsenteon lykkääminen 30-vuotiaana voi johtaa tahattomaan lapsettomuuteen muutamissa vuosissa. Se on iso suru loppuelämäksi. Pienemmät lapset ei mahdottomia rahallisia panostuksia vaadi jos sietää ja viitsii etsiä käytettyjä vaatteita ja tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että olet noin tietoinen ongelmistasi ja sinulla on selvät tavoitteet.
Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa, että voisit ihan hyvin hankkia lapset tässä välissä. Äitiysvapaa olisi sinulla jatkossa selitys työttömyysjaksolle. Ja kuten joku ehdotti, kyse voi olla ihan hyvin siitäkin, etteivät työnantajat halua palkata lisääntymisikäistä naista, koska olisit "kuitenkin heti raskaana". Jatkossa voisit sanoa, että lapset on jo hankittu.
Jos talous kestää ja mies siihen suostuu, voisit yhtä hyvin tehdä lapset nyt. Samalla välttäisit leimautumisen pitkäaikaistyöttömäksi työnantajien silmissä, kun olisitkin äitiysvapaalla.
Toinen vaihtoehto on että yrität työllistää itsesi ryhtymällä yrittäjäksi, mutta siinä on riskinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se puoliso ei suostu lastentekoon ennen kuin tilanne vakaantuu. Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäisi tuo salaa raskaaksi hankkiutuminen, enkä pidä sitä reiluna.
Itsekin olen muuten yh:n kasvattama ja yrittänyt pyristellä sieltä köyhyysloukusta pois, pahin painajaiseni olisi se että jäisin itsekin yksinhuoltajaksi laskemaan senttejä ja toistamaan sitä epävakaata kasvuympäristöä, jossa ainoalla vanhemmalla oli hermot kireällä 24/7. Ap
Jos sinun pitäisi valita, saatko lapsia vai pidätkö nykyisen puolison, niin kumman valitsisit? Jos valitset lapset, on aika käydä vakava keskustelu kumppanin kanssa. Sen keskustelun lopputulos saattaa olla, että kumppani menee vaihtoon.
Jos nykyinen puoliso on elämäsi rakkaus ja tärkeämpi kuin lapset, niin sitten jäät, ja yrität kohentaa elämääsi siitä käsin.
Puolisosi ei nyt ymmärrä, että biologinen kello tikittää ja että vaikka niitä lapsia saisikin vielä nelikymppisenä, niin silloin se on jaksamisen kannalta paljon rankempaa. Nyt voit hoitaa ne kotona, kun ei ole työpaikka odottamassa, ja se on lapsille paljon parempi kuin päiväkoti.
Teillä on nyt molemmilla jokin outo ulkopuolelta omaksuttu jäykkä käsitys siitä, miten elämän kuuluisi mennä. Ainakin kumppanillasi. No, ei se mene niin.
miksiköhän?