Lue keskustelun säännöt.
En pääse aikuiseen elämään kiinni.
11.05.2026 |
Täytän tänä vuonna 30v. Elän vieläkin mielestäni aika teinimäisesti, sillä en pääse kovasta yrittämisestä huolimatta töihin tai saa mitenkään rahaa säästöön. Valmistuin viime vuoden alussa ja oman alan työpaikoista olen päässyt haastatteluun yhteen, josta lupailtiin yhteydenottoa ja sitten ghostattiin täysin. Olen myös hakenut kaikkia mahdollisia järkeviä alan ulkopuolisia työpaikkoja.
Opiskeluaikaan olin kassalla töissä silloin tällöin, mutta vaikka kyseessä oli iso firma jonka kanssa ei nyt kaiken järjen mukaan pitäisi olla ongelmia, työpaikassa oli kaikki pielessä. Tuosta kokemuksesta huolimatta en ole saanut edes niitä hakemiani kaupan alan töitä.
Tässä ei tunnu olevan mitään järkeä kun yritän ja yritän, mutta se ei konkretisoidu mitenkään. Tämä tilanne lykkää ihan kaikkea lapsihaaveista muihin asioihin joita haluaisin toteuttaa, naurattaa että to do- listallani on vielä sellaisia asioita joita suunnittelin päälle parikymppisenä tekeväni sitten "kun rahallinen tilanne sen sallii". Tätä menoa olen lastenhankintavaiheessa varmaan nelikymppisenä.
Kommentit (44)
Nykyään nuorempien pitää paljon enemmän panostaa kaikkeen verrattuna kun itse olin nuori, töitä sai helposti ja lapsetkin tuli tehtyä nuorena. ikäkaverienikin. i
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorempien pitää paljon enemmän panostaa kaikkeen verrattuna kun itse olin nuori, töitä sai helposti ja lapsetkin tuli tehtyä nuorena. ikäkaverienikin. i
Nykyään tuo on mahdotonta.
"Aikuinen elämä" on joillakin valheellinen käsite. Se tekee jäykäksi ja mielikuvituksettomaksi, jos on vain ohjelmoitu kone työntekijäksi. Eikä muuta. Moni ei pääse sielläkään hevin kuuntelua pidemmälle. Pitäisi olla tasapainoinen suunta, luonnollisuutta.
Olin samassa tilanteessa. Vuodet vierii nopeasti ja hups, nyt nelikymppisenä edelleen sama tilanne. Ole siis itsekäs: jos haluat lapsia, niin tee ne nyt. Se on ainoa asia joka on omassa vallassasi. Lapset kasvavat nopeasti ja jaksat hyvin vielä myöhemminkin tehdä omia juttuja. Minulla jäi lapset tekemättä, kun odotin vakituista tai edes tilapäistä kokoaikatyötä.
Ilman oman alan työkokemusta on todella vaikea päästä alansa töihin.
Ja valitettavasti näinä aikoina myös muille aloille.
Voi yrittää muuttaa työn vuoksi paikkakunnalle joka ei houkuttele työnhakijoita.
Nythän tää ois helpompi toteuttaa kun sulla ei oo vielä lasta.
Jos vielä odotat ihmettä, oot jo pitkäaikaistyötön ja liian vanha lapsentekoon.
Siis aika tehdä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman oman alan työkokemusta on todella vaikea päästä alansa töihin.
Ja valitettavasti näinä aikoina myös muille aloille.
Voi yrittää muuttaa työn vuoksi paikkakunnalle joka ei houkuttele työnhakijoita.
Nythän tää ois helpompi toteuttaa kun sulla ei oo vielä lasta.
Jos vielä odotat ihmettä, oot jo pitkäaikaistyötön ja liian vanha lapsentekoon.
Siis aika tehdä päätöksiä.
Miten ihmeessä työelämään pääsee opiskelujen jälkeen kiinni sitten kukaan, jos tarvitaan ensin sitä työkokemusta? Tuohan on ihan loputon noidankehä.
Siis ihan tosissaanko ihmiset täällä kannustaa ap:tä hankkiutumaan salaa raskaaksi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapset ensin ja palaa sitten vasta to do listalle. Se on järkevintä. Se on aikuisten elämää. Kaikkeen muuhun on rutkasti aikaa myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Olin monessa työpaikassa työkokeilussa. Luvattiin palkkatyötä jos osaan ja olen ahkera. Olin uulemma ja sitten ei saanutkaan palkkatöitä koska taloudella menee muka huonosti vaikka firman liikevaihto on 10 miljoonaa. Kyllästyin ja en ole hakenut töitä tosissani sen jälkeen. Sitten kävi tuuri että sain pimeää työtä ja tienasin tonnin. Olen sen jälkeen saanut aika paljon pimeitä töitä ja olen saanut 30000 euroa säästettyä.
Miten tuo onnistuu niin, ettei jää kiinni? Oletettavasti ne 30 000 on tilillä, eikä patjan alla, eli joku näkee, että olet tehnyt töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olet nyt vielä vapaa etsimään paikkaasi ja asuinpaikkaasi maailmassa. Kehitä itseäsi ja pidä samalla silmät auki kumppania ajatellen.
Kumppani siis löytyy, ollaan oltu vuosikaudet yhdessä. Perheen perustaminen siis lykkääntyy siksi kun en pääse töihin kiinni. Ap
Perusta perhe nyt, niin se on sitten tehty, ja samalla siirrytään aikuisuudessa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman oman alan työkokemusta on todella vaikea päästä alansa töihin.
Ja valitettavasti näinä aikoina myös muille aloille.
Voi yrittää muuttaa työn vuoksi paikkakunnalle joka ei houkuttele työnhakijoita.
Nythän tää ois helpompi toteuttaa kun sulla ei oo vielä lasta.
Jos vielä odotat ihmettä, oot jo pitkäaikaistyötön ja liian vanha lapsentekoon.
Siis aika tehdä päätöksiä.
Miten ihmeessä työelämään pääsee opiskelujen jälkeen kiinni sitten kukaan, jos tarvitaan ensin sitä työkokemusta? Tuohan on ihan loputon noidankehä.
Sitä voisi kysyä niiltä palkkaajilta eli työnantajilta.. tai työnpanttaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis muuttamaan saadaksesi työpaikan? Itse muutin kahdesti satojen kilometrien matkan. Ei tietysti toimi joka alalla.
Periaatteessa joo, mutta tietyt asiat kuten puolison työ sitoo tällä hetkellä tälle paikkakunnalle. Eli sitten jouduttaisiin asumaan erillään jos saisin muualta töitä. Ap
Kannattaa ehkä ottaa se muualle muuttamisen riski. Eihän suhteenne etene näköjään tuollakaan tavalla.
Miltä alalta valmistuit?
Ymmärrän puolisoasi, mutta hän on silti väärässä. Jos kerran olet joka tapauksessa työttömänä, lastenhoito ei olisi ajan "hukkaamista", niin kuin nyt, jos olet lapsettomana ja työttömänä. Itse kadun juuri sitä, että lykkäsin lasten hankinnan niin myöhään, että sain vain yhden (onneksi edes sen!). Lapsi ja "oikea perhe" on tuonut niin määrättömästi iloa ja merkitystä elämään.
Minä pääsin työelämään vasta melkein nelikymppisenä. Tosin silloin (viisi vuotta sitten) oli paljon helpompaa saada töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälleen ihmisenä jolla on lapsi tehty vaikka ei ole päässyt työelämään kiinni eli lapsi kasvaa sosiaalituella (joskin lapsi hankittiin liitossa jossa talous vakaa, mutta ero johti tähän tilanteeseen), niin suosittelen miettimään onko se lapsen saaminen se tärkein asia elämässä vai jättääkö mieluummin tekemättä jos se tarkoittaa että myös lapsi joutuu kituuttamaan köyhyysloukkuun. Se on nimittäin aivan valtava suru kaiken muun ahdingon keskellä, ja tulee vaikuttamaan myös lapsen tulevaisuuteen sillä köyhyys ja huono-osaisuus periytyy entistä voimakkaammin.
Luonnollisesti lapsi tulee aiheuttamaan huomattavia extrakuluja ja silti joudut pärjäämään sillä samalla rahasummalla kuin nyt. Olen jatkuvasti pahoillani lapseni puolesta että joudumme kilpailemaan samoista halvimmista vuokra-asunnoista kuin opiskelijat ja kaikenmaailman päihderiippuvaiset, jolloin rauhattomuus ja joskus vaarallisetkin tilanteet on taattu.
Itse koen myös vahvasti että lapsi on vaikeuttanut työnhakua entisestään: en voi vaan muuttaa työn perässä helposti kun siinä on se lapsi kouluineen ja kavereineen, työnantajat katsoo pahalla sitä ettet ole yhtä joustava työaikojen suhteen kuin lapseton ja miettii että saatat tehdä lisää lapsia tai vähintään olet paljon poissa lapsen sairastelun takia joten eivät palkkaa jne..
On vaikea kokea iloa vanhemmuudesta kun lapsi kärsii köyhyydestä vaikka antaisit kaikkesi, vaikka olisit itse syömättä jotta tälle riittää tarpeeksi.
Mutta kun se puoliso ei suostu lastentekoon ennen kuin tilanne vakaantuu. Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäisi tuo salaa raskaaksi hankkiutuminen, enkä pidä sitä reiluna.
Itsekin olen muuten yh:n kasvattama ja yrittänyt pyristellä sieltä köyhyysloukusta pois, pahin painajaiseni olisi se että jäisin itsekin yksinhuoltajaksi laskemaan senttejä ja toistamaan sitä epävakaata kasvuympäristöä, jossa ainoalla vanhemmalla oli hermot kireällä 24/7. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se ongelma sinussa on. Sopivia firmoja ei ole kuin miehille pari. Varsinkin naisilla vaikeaa. Ellei keksi omaa juttua.
Kyllä, itsellä sama tilanne kuin sinulla. Olen 39v., 3 tutkintoa asiakaspalvelua ja markkinointi alalta, teen osa-aikatöitä kun kokopäivä hommaa ei löydy. Samaan aikaan molemmat 30+ veljeni ovat tehneet aina kokoajan kokopäivätöitä, ei koskaan olleet työttöminä. Vaihtavat sujuvasti työstä toiseen. Minulla taas on ollut vaikeuksia löytää kokopäivä töitä ja saan Kelasta rahaa.
Sama tilanne ap. Täytin alkuvuodesta 30 ja olen tismalleen samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten: työtön ja yksinäinen:D No, en sentään enää asu porukoiden luona vaan vuokrayksiössä.
Tuntuu ettei elämä kehity mihinkään suuntaan ja ns. aikuiseen elämään pääsy on melkein mahdotonta. En edes haluaisi mitään omakotitaloa ja lapsia, vaan ihan vaan kunnollisen palkkatyön joka mahdollistaisi esim. säästämisen ja matkustelun, ja edes hieman isomman asunnon. Niin ja olen opiskellut amk-tutkinnon ja tehnyt kesätöitä ja osa-aikaisesti duunarihommia. Tilanne on niin huono etten voi hankkia edes kultakalaa lemmikiksi. Tunnen oloni aivan superluuseriksi, varsinkin kun lapsuuden kaverit ostelee omakotitaloja ja ylenee töissään johtotehtäviin.
vamistuit noin 5 vuotta myöhässä, eli varmaan kaikki muukin tapahtuu myöhemmin
Tiedätkö mitä, ei kannata miettiä mitään sellaista kuin aikuinen elämä. Sä elät tätä sun ainutkertaista elämää. Sen ei tarvitse olla tietynlaista tai sopia yhteiskunnan raameihin. Jos sulla on tekemistä, koti, unelmia, motivaatiota, sulla on paljon! Paljon enemmän kuin monella, jotka elävät ns. täydellistä elämää. Mutta muihin ei kannata verrata, vaan keskittyä omaan elämään ja tekemään itselle hyviä valintoja.
Olisit tehnyt tutkintosi loppuun pälli. Se tuossa oli tärkein seikka