Mistä ei-sinulle tapahtuneesta asiasta olet iloinen?
Mistä sellaisesta asiasta, joka ei sinulle tapahtunut olet onnellinen? Ts. Mikä asia olisi ollut kauhea jos olisi sattunut kohdalle elämässä. Saa olla täysin irrationaalisiakin pelkoja ja skenaarioita!
Kommentit (11)
Olen hyvin suvaitsevainen ihminen yleisesti. Mutta minä pelkäsin aina, että lapseni olisi eri värisiä kuin minä, jos ymmärrätte. Mitään syytä tai mahdollisuutta tähän pelkoon ei todellakaan ole ikinä ollut, vaan minulla on kolme valkoihoista lasta, mutta aina ajattelen että muu olisi ollut tosi rankkaa.
En usko muutoin että he tuntuisi edes omilta, tätä ei saa sanoa ääneen, vaikka syy on varmaan joku evoluutiobiologinen lähinnä, joku poikasten tunnistamisvietti. Serkulla on kaksi puoliksi afrikkalaista tytärtä ja tuntuu että se on vaikuttanut äidin suhteeseen lapsiinsa, ei kohtele niin lämpimästi ja "ominaan" kuin pitäisi.
Olen iloinen, että ei koskaan otettu isoa asuntolainaa. Nuorina teimme väitöskirjoja ja tulot oli pienet, sitten lapset syntyi eikä palkoista jäänyt Helsingin hintojen käsiraha säästöä vaan asuimme kalliisti vuokralla. Nyt ikää jo yli 40v, lapset alkaa olla isoja ja voimme lähteä ulkomaille töihin tienaamaan. Näin sen piti mennäkin. Oli onni ettei meidän annettu juurtua tähän maahan.
Olen iloinen, että olen saanut hoikan ihmisen geenit, tämä tuntuu suuremmalta kuin lottovoitto, sillä pahin pelkoni olisi olla lihava. Äitini ja siskoni ovat pyöreitä ja koko elämä pelkkää kiloja vastaan taistelua. Huoh.
Olen iloinen etten kokenut Suomen sotia. Vaikka vielä tässä kerkee :(
On jo tapahtunut niin paljon että on vaikea sanoa. Varmaan se että en ole vielä kuollut lopullisesti.
Olen onnellinen ja kiitollinen, etten ole kohdannut seksuaaliväkivaltaa, vaikka pari läheltä piti -tilannetta on ollut ja kaikkea muuta väkivaltaa on tullut koettua senkin edestä.
En ymmärrä mitä haet tällä. Ei-sinulle tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
On jo tapahtunut niin paljon että on vaikea sanoa. Varmaan se että en ole vielä kuollut lopullisesti.
Sama. <3
Että minulle ei syntynyt kehitysvammaista lasta. Eräälle läheiselleni näin kävi ja sitä elämää läheltä seuranneena ei voi muuta sanoa kuin että eipä käy kateeksi. En uskaltaisi enää lisääntyä ainakaan näillä resurrseilla, yksi terve lapsi riittää.
Raskaus. En tiedä miten olisin selvinnyt siitä.