Oletko koskaan kiusaantunut/vaivaantunut sinulle annetusta lahjasta?

Joo. Sain siskoltani lahjakortin hierontaan, vaikka inhoan hierottavana olemista.

/e/n//o/l/e/v/i/e/l/ä

Kun sain 40 ruusua miespuoliselta kollegalta. Ja olen naimisissa

Sain ex-miesystävältä ensimmäisenä yhteisenä jouluna lahjaksi rikkaimurin. Jossain viidennen vuoden tienoilla tajusin että hän osti tahallaan huonoja lahjoja jotta pyytäisin että ei ostaisi mitään. Ironisesti eropäätös kypsyi juuri Joulukuun alussa ja juuri sinä Jouluna hän olisikin muka ollut valmis ostamaan jos vaikka mitä luksuslahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain 40 ruusua miespuoliselta kollegalta. Ja olen naimisissa

Veitkö ruusut kotiin?

Yhteen vaiheeseen ihmiset ostivat minulle kynttilöitä lahjaksi. En koskaan polta kynttilöitä, joten niitä kertyi kaikki kaapit täyteen. 

Kihlajaislahjaksi saimme todella kamalan maljakon, jossa oli vieläpä kullanvärinen laatta johon oli kaiverrettu meidän nimet ja kihlajaispäivä. Marljakko oli niin ruma, että se oli kaapissa piilossa ja esillä vain silloin, kun lahjan antaneet ihmiset tulivat käymään meillä.  Jos maljakko ei sattumalta olut näkyvillä, he kyllä heti kysyivät siitä. Kerran sitten siivotessa se maljakko putosi ja hajosi (ja ihan totta, se oli puhdas vahinko). Otin sen laatan talteen, mutta maljakon rikkoutuminen ei haitannut yhtään. Ja nyt lahjan antanut pariskunta ovat jo edesmenneitä, joten hekään eivät enää lahjansa perään ole kyselemässä.

Joka kerta kun mieheni tuo mulle suklaata vaikkapa reissulta. Koska en syö suklaata laktoosi-intoleranssin vuoksi. Ollaankin oltu vasta 12 vuotta avoliitossa. Joka kerta tulee kuitenkin yllätyksenä, etten syö suklaata. Ilmeeni alkaa olla jo aika "tonnin seteli" tässä vaiheessa. Hänellä on joko dementia tai haluaa syödä suklaat omiin suihin.

Ihan ensiksi pisteet sinulle siitä, että oikeasti ajattelet lahjan saajaa. Moni muu nappaisi ensimmäisenä käteen osuvan tavaran ja perustelisi sen sillä, että "ajatushan se on tärkein". 

Minulle kiusallinen lahja on ollut sellainen, joka on selvästi hankittu minulle siksi, että lahjan antaja on olettanut minun olevan sukupuolen ja iän perusteella tietynlainen ja pitävän tietyistä asioista. Esimerkiksi kouluikäisenä olen saanut söpöä Tiimari-krääsää, jolla en tehnyt yhtään mitään ja nuorena aikuisena jonkin romanttisen viihderomaanin, vaikka romanttinen viihdekirjallisuus on niitä harvoja genrejä, joita en jaksa lukea. Mistään tahallisesta ilkeilystä tai näpäyttelystä ei ollut kysymys, lahjan antajat eivät vain osanneet ajatella sitä, että eivät kaikki tietynikäiset tai tiettyä sukupuolta olevat pidä samoista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Sain ex-miesystävältä ensimmäisenä yhteisenä jouluna lahjaksi rikkaimurin. Jossain viidennen vuoden tienoilla tajusin että hän osti tahallaan huonoja lahjoja jotta pyytäisin että ei ostaisi mitään. Ironisesti eropäätös kypsyi juuri Joulukuun alussa ja juuri sinä Jouluna hän olisikin muka ollut valmis ostamaan jos vaikka mitä luksuslahjaa.

Minusta hyvä lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Kun sain 40 ruusua miespuoliselta kollegalta. Ja olen naimisissa

Eiihh. Joko mies teki tuon tahallaan tai sitten hänellä oli kukkien antamiseen liittyvä etiketti todella pahasti hakusessa. Mahtoikohan olla ensimmäinen kerta elämässään, kun ylipäätään osti kukkia jollekulle?

Vierailija kirjoitti:

Yhteen vaiheeseen ihmiset ostivat minulle kynttilöitä lahjaksi. En koskaan polta kynttilöitä, joten niitä kertyi kaikki kaapit täyteen. 

Kynttilä on juuri sellainen helppo lahja, jonka moni ostaa sen kummempia ajattelematta. Kun ei tiedä, mistä lahjan saaja pitää mutta tyhjinkään käsin ei kehtaa mennä kyläilemään, niin käydään nappaamassa tavaratalon sisustusosastolta pari tuoksukynttilää. 

Suurin osa saamistani sisustukseen liittyvist ä lahjoista ja koristeista on mennyt suoraan SPRn Konttiin eli kierrätykseen. Olen ottanut lahjan vastaan ystävällisesti hymyillen ja ajatellut vain, että meillä ihmisillä ei ole aavistusta toisten mieltymyksistä, ei minullakaan toisten. Kyse on myös sosiaalisista taidoista ja elämänkokemuksesta eri ikäisten ja eri sosiaaliluokista tulevien ihmisten seurassa. Kivoimpia lahjoja ovat syötävät tuliaiset ja kukat, mutta täytyy siinäkin tietää allergiat. Minusta on parasta, ettei aikuisille tarvitse viedä eikä saada mitään, lapset on eri juttu. Maailma hukkuu krääsään, ihmisen kohtaaminen on itsessään lahja. 

up

Sain pitkäaikaiselta miesystävältä pelkästään käsittämättömän noloja lahjoja. Esim. Kuntosalin tutustumiskäynti lappunen (Leikattu yhteishyvästä). Tuikkukippo, missä luki pohjassa (tilaajalahja). Kirja, missä luki Onnittelut hänen äidilleen siskoltansa. En lue kirjoja ja en omista niitä yhtään. Toiseksi oli ilmeisesti vienyt sen vanhan äitinä hyllystä, eikä ollut katsonut sisälle.

Sain kerran pitkäaikaiselta asiakkaalta läksiäislahjaksi paketin tamponeja. Siihen oli vähän vaikea tietää miten suhtautua. Olen kyllä avoin huumorille jos kyseessä olisi ollut joku sattumus yhteistyömme varrelta, mutta ensinnäkään minulla ei ollut kuukautisista noin 13 vuoteen (pl. yhdet koronamenkat) ja vaikka olisi niin niitä ei ole asiakassuhteessa käsitelty.

Avokilta: Puntari. Samoin stepperi meni samaan kastiin. Kattila ja yhtenä vuotena halpoja lautasia, vaikka minulla on kaapit täynnä pelkkiä "merkkiastioita".  Suklaarasian, jonka hän otti heti itsellensä ja sanoi, että ajatus on tärkein. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi pisteet sinulle siitä, että oikeasti ajattelet lahjan saajaa. Moni muu nappaisi ensimmäisenä käteen osuvan tavaran ja perustelisi sen sillä, että "ajatushan se on tärkein". 

Minulle kiusallinen lahja on ollut sellainen, joka on selvästi hankittu minulle siksi, että lahjan antaja on olettanut minun olevan sukupuolen ja iän perusteella tietynlainen ja pitävän tietyistä asioista. Esimerkiksi kouluikäisenä olen saanut söpöä Tiimari-krääsää, jolla en tehnyt yhtään mitään ja nuorena aikuisena jonkin romanttisen viihderomaanin, vaikka romanttinen viihdekirjallisuus on niitä harvoja genrejä, joita en jaksa lukea. Mistään tahallisesta ilkeilystä tai näpäyttelystä ei ollut kysymys, lahjan antajat eivät vain osanneet ajatella sitä, että eivät kaikki tietynikäiset tai tiettyä sukupuolta olevat pidä samoista asioista. 

Kyllä, ajatushan se on tärkein. Esimerkiksi kun antaa lahjaksi jääraapan, jossain kohtaa lahjanvalintaa siis kuvitteli toisen aamupakkasessa raaputtamassa tuulilasia.

Sain lahjaksi kirjan, jonka olin jo itse ostanut itselleni. Lahjan antaja tiesi, että olen tuon kirjan ostanut.

Olen kyllä, se aiheutti sen loukkaantumisen että minä sanoin että en halua yhtään mitään ja nyt kotini on täynä roskaa ja paskaa mitä minulle ollaan "annettu"

Ne jotka antoivat "lahjoja" ei edes ajatellut että olisin kunnossa, he vain päättivät että minä olen kärsivä ihminen ja tulen kärsimään lisää, tälläiset päätökset myös maksavat, tuli mieleen se että oli äsken aloitus missä sanottiin että maksakaa kaikesta, se on totta koska kaikki maksaa, älkää päättäkö toisten puolesta kärsimystä elämään, yrittäkää päättää runsautta muiden puolesta

Jos et ole runsas itsellesi et voi olla runsas muillekkaan