En saanut lapselta mitään äitienpäivänä
15-vuotias ainokainen ei muistanut koko äitienpäivää. Muistutettuna toivotti hyvää äitienpäivää. Sanoin, että kun et itse muistanut, niin voisit vaikka siivota oman huoneesi niin tulisin iloiseksi. Lupasi, ei siivonnut. Lupasi myös lukea kokeeseen, ei lukenut. Kakku kyllä kelpasi, oli vetänyt 1/4 ennen kuin heräsin.
En todellakaan mitään lahjoja kaipaa, mutta kyllä tuli äitinä epäonnistunut olo. ADD-nuori toki on, mutta näköjään täysin kylenemätön asettumaan toisen asemaan.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vielä kovin nuori. Itse kävimme miehen vanhemmilla, mieheni lapseton sisko ei onnitellut lainkaan ei myöskään mieheni isä. En yllättynyt, tätä se on aina ollut, mutta onhan se nyt ihan hemmetin tökeröä.
Miks miehen siskon tai isän olisi sua pitänyt onnitella? Ei hyvää päivää😅
Vierailija kirjoitti:
Miten oli ennen heräämistäsi "vetänyt kakkua", vaikkei tiennyt äitienpäivästä?
Kai hän on kakun huomannut! Syönyt tietämättä miksi äiti on kakun tehnyt! Tyhmä nuori!
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 32-vuotias. En itsekään lapsena tai nuorena oikeasti muistanut äitini syntymäpäiviä tai äitienpäiviä, vaikka hän rakas onkin.
Nyt vasta aikuisena muistan aina kaikkien päivät ja haluan ostaa lahjoja ja tuntuu kyllä kauhealta, miten en nuorena laittanut oikein edes ajatusta vanhempien merkkipäiviin.
Jos lapsesi aikuisena viisastuvat ja ymmärtävät, että äiti ei ole itsestäänselvyys, mikä lapsesta saattaa tuntua.
70- luvulla asuimme maalla. Kävin koulua kirkonkylällä. Joka äitienpäivää edeltävänä perjantaina, kun olin kouluunlähdössä, isäni antoi rahaa ja pyysi ostamaan kukan äidille.
Näin jo 70-luvun maalaismiehet osasivat muistaa vaimoaan äitienpäivänä!
"Odota muilta aikuisilta asioita ja tekoja, älä nuorelta vielä. Olet liian vaativa vanhempi, syyllistävä uhriutuja(?) ja koko ajan huomautteleva? Se on haitallista. Tosin voit kertoa etukäteen, mitä toivoisit äitienpäivänä lahjaksi. Ja miten se hankitaan, pitää muiden miettiä yhdessä nuoren kanssa. Mummo, isä, muu? Sä voit muistaa omaa sukua."
Missä vaiheessa se skidi sitten opetetaan ihmisten tavoille? Ei kai se niin voi mennä, et 15-vuotiaana sä elät vielä niin kuin pellossa ja sit pitäisi yhtäkkiä kääntää eri vaihde päälle. Kyllä lapsi täytyy saada pienestä pitäen tajuamaan, mitä on toisten huomioon ottaminen. Itselläni on 6-vuotias skidi ja kyllä hän oli monta päivää ennen äitienpäivää intopinkeenä, et mitä hänen lahjastaan tykätään ja kakusta, johon hän sai ite väkertää kuorrutteen:D
M27
Mutta kun kersoilta ei saa vaatia mitään, kun ne saattavat mennä rikki, niih.
"Missä vaiheessa se skidi sitten opetetaan ihmisten tavoille? Ei kai se niin voi mennä, et 15-vuotiaana sä elät vielä niin kuin pellossa ja sit pitäisi yhtäkkiä kääntää eri vaihde päälle. Kyllä lapsi täytyy saada pienestä pitäen tajuamaan, mitä on toisten huomioon ottaminen. Itselläni on 6-vuotias skidi ja kyllä hän oli monta päivää ennen äitienpäivää intopinkeenä, et mitä hänen lahjastaan tykätään ja kakusta, johon hän sai ite väkertää kuorrutteen:D
M27"
Ihmettelin myös kommentoimaasi kommenttia. Näköjään nuoria pitäisi käsitellä pumpulihansikkain, ei vaatia mitään, koska he herkkinä saattavat mennä rikki kuten tuossa jo sanottiinkin.
Yleensä lapset ja puoliso edes jotenkin muistaa perheen äitiä.
Korttikin riittää.
Se että pikkulapsi perheet viettävät sitä ihanaa Äitienpäivä kuplaansa on suloista.
Niin.... Kun sitten se perheen vanhin äiti, isoäiti jää ( ainakin minä jään aina) hyvin vähälle huomiolle. Onnittelu tekstari tai soittaminen. Siinäpä ne.
Ja mielessäni toivon ( en ikipäivänä sano tätä aikuisille lapsilleni), toivon vaan hiljaa aatoksissani, että jos soitatte mummille Äitienpäivä Onnittelu soiton, niin..... siinä puhelussa voisi edes vähän kysellä mummin vointia, asioita ja kuulumisia.
Nyt he puhuvat itsestään, omasta ihanasta Äitienpäivästään ihanien lapsiensa kanssa ja miten nämä pikkulapset muistavat ihanasti äitiään.....
Tottakai minäkin iloitsen siitä heidän puolestaa.
Mutta... onko se Onnittelu puhelu mummille... toki on, hyvä kun edes soittavat. ... Ja mummi jatkaa vaan siellä omassa kodissaa arki juttujaan...
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mitä uhriutumista.
Totuus iskee päin pläsiä.
Jonkun eli sinun itsesi ja/tai puolisosi täytyy sille lapselle opettaa, että äitiä ja mummoa muistetaan kukalla ja/tai lahjalla äitien päivänä. Jotkut äidit eivät halua kuin korkeintaan valkovuokkokimpun ja sekin asia sitten täytyy sinun itsesi lapselle ilmaista.