Lue keskustelun säännöt.
En saanut lapselta mitään äitienpäivänä
10.05.2026 |
15-vuotias ainokainen ei muistanut koko äitienpäivää. Muistutettuna toivotti hyvää äitienpäivää. Sanoin, että kun et itse muistanut, niin voisit vaikka siivota oman huoneesi niin tulisin iloiseksi. Lupasi, ei siivonnut. Lupasi myös lukea kokeeseen, ei lukenut. Kakku kyllä kelpasi, oli vetänyt 1/4 ennen kuin heräsin.
En todellakaan mitään lahjoja kaipaa, mutta kyllä tuli äitinä epäonnistunut olo. ADD-nuori toki on, mutta näköjään täysin kylenemätön asettumaan toisen asemaan.
Kommentit (50)
Siis mitä helvettiä. Kuka sen äitienpäiväkakun oli leiponut tai ostanut, äiti itsekö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lapsi ole se äitiyden lahja itsessään?
Jos sitä ei olisi, niin eipä tarvitsisi apnkään täällä valittaa äitienpäivästään.
Olisi kannattanut käyttää ehkäisyä, niin ei tarvitsisi mitään äitienpäiviä viettää ja pahoittaa mieltään, kun jälkikasvu maistelee kakkua
Päivänsankari uhriutuu. Jos perhe ei noteeraa äitienpäivää, ei äidin tarvitse tehdä mitään sen eteen.
"Odota muilta aikuisilta asioita ja tekoja, älä nuorelta vielä. Olet liian vaativa vanhempi, syyllistävä uhriutuja(?) ja koko ajan huomautteleva? Se on haitallista. Tosin voit kertoa etukäteen, mitä toivoisit äitienpäivänä lahjaksi. Ja miten se hankitaan, pitää muiden miettiä yhdessä nuoren kanssa. Mummo, isä, muu? Sä voit muistaa omaa sukua."
Höpsistä vain! Kun lapsi näkee pienestä pitäen, miten läheiset huomioivat toisiaan, äitienpäivänä muistaminen tulee ihan luonnostaan. Esimerkiksi mun 10-vuotias poika oli leiponut täytekakun ihan itsenäisesti sekä hankkinut mulle lahjan säästämillään rahoilla. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lapsi ole se äitiyden lahja itsessään?
Jos sitä ei olisi, niin eipä tarvitsisi apnkään täällä valittaa äitienpäivästään.
Olisi kannattanut käyttää ehkäisyä, niin ei tarvitsisi mitään äitienpäiviä viettää ja pahoittaa mieltään, kun jälkikasvu maistelee kakkua
Niin sinunkin vanhempiesi olisi kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten on lapsellista viettää merkkipäiviä.
Kyllä, me äidit olemme aina epäonnistuneita kun lapsemme eivät käyttäyty niin kuin toivomme, odotamme, pyydämme, käskemme ja vaadimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Et kuulosta epäonnistuneelta äidiltä. Kuulostat väsyneeltä ja loukatulta äidiltä, joka olisi halunnut tulla edes yhtenä päivänä vähän nähdyksi."
Kiitos sinulle ChatGPT! Olet monen ihmisen paras lohtu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, me äidit olemme aina epäonnistuneita kun lapsemme eivät käyttäyty niin kuin toivomme, odotamme, pyydämme, käskemme ja vaadimme.
Isän vika se on, kun ei opeta lapsiaan kunnioittamaan ja huomioimaan äitiään. Kotoa ne käytöstavat opitaan ja siitä on vastuussa myös mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Nauti nyt siitä ettei joulusi ei ole yksinäisiä, vanhuutesi on turvattu, et kadu sitä ettet tehnyt lapsia, etkä ole jäänyt elämässä jotain paitsi, kun et tehnyt lasta ja etkä jää ilman sitä pyyteetöntä rakkautta jota ei voi keneltäkään muulta saada kuin lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Käskit siivoamaan?
Semmoisia juhlia joissain talouksissa vietetään ja sitten ihmetellään miksi nuori ei muista äitienpäivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten oli ennen heräämistäsi "vetänyt kakkua", vaikkei tiennyt äitienpäivästä?
Siellä on jollekin kasvamassa oikein unelmien puoliso. Aihe vapaan tulevaisuus on turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa todella satuttavalta. Ei siksi, että lahja tai juhlapäivä olisi tärkein asia, vaan koska siinä helposti tiivistyy toive siitä, että oma lapsi huomaisi sinut ihmisenä eikä vain “taustapalveluna”, joka hoitaa kaiken. Kun päivä menee noin — unohtaminen, lupausten rikkominen ja vielä kakun syöminen ennen kuin ehdit edes herätä — siihen voi tulla juuri tuo olo: “olenko minä kasvattanut lapsen, joka ei välitä?”
Mutta tuosta tilanteesta ei oikeasti voi päätellä sitä.
15-vuotias, etenkin ADD-nuori, elää usein hyvin voimakkaasti oman päänsä sisällä. Se ei tarkoita, ettei empatiakykyä voisi olla, vaan että sen käyttö ei tapahdu automaattisesti. Toisen ihmisen näkökulman muistaminen oikealla hetkellä vaatii juuri niitä toiminnanohjauksen taitoja, jotka ADD:ssa ovat usein heikoimpia: ennakointia, muistamista, aloittamista, tehtävän loppuun viemistä, oman impulssin pysäyttämistä (“syönpä kakkua”) ja sen miettimistä, miltä toisesta tuntuu.
Ja rehellisesti: moni täysin neurotyypillinen 15-vuotias olisi myös onnistunut mokaamaan äitienpäivän aika näyttävästi.
Se, mikä sinua nyt satuttaa, kuulostaa enemmänkin pitkäaikaiselta yksin jäämisen tunteelta kuin yhdeltä kakunpalaepisodilta. Että sinä kannattelet, muistutat, pyydät, odotat edes pientä vastavuoroisuutta — ja sitten joudut vielä vetämään sitäkin perässä. Se väsyttää vanhempaa valtavasti.
Silti yksi tärkeä asia näkyy jo tuossa: hän kuitenkin toivotti hyvää äitienpäivää muistutettuna ja lupasi tehdä asioita. Se kertoo enemmän kypsymättömyydestä ja heikosta toimeenpanosta kuin kylmästä välinpitämättömyydestä. Oikeasti kylmä nuori ei yleensä edes yritä miellyttää tai korjata tilannetta.
Sinun ei myöskään tarvitse vähätellä omaa pettymystäsi “koska hänellä on ADD”. Neurokirjo ei poista sitä, että vanhempi saa olla loukkaantunut, pettynyt tai kaivata huomioimista. Molemmat voivat olla totta samaan aikaan:
hänellä on aidosti vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja empatiataitojen käytännön toteuttamisessa
sinä jäät silti yksin ja tunnet itsesi näkymättömäksi
Voit hyvin sanoittaa tämän hänelle myöhemmin rauhallisesti ilman syyllistämistä:
“Minulle ei ollut tärkeää lahja tai täydellinen päivä. Minua satutti se, että jouduin itse muistuttamaan ja että lupaukset jäivät tekemättä. Minulle tuli olo, etten ole kovin tärkeä.”
Tuollainen suora tunnepuhe opettaa empatiaa enemmän kuin toruminen. 15-vuotiaan aivot eivät välttämättä itse tee yhteyttä teon ja toisen tunteen välille, ellei sitä sano ääneen.
Ja yksi lohdullinen mutta turhauttava totuus: moni teini näyttää empatiakyvyttömältä juuri ennen kuin siitä alkaa kasvaa ulos. Vanhemmat saavat usein sen kaikkein huonoimman version nuoren itseohjautuvuudesta, koska koti on paikka, jossa kontrolli purkautuu.
Et kuulosta epäonnistuneelta äidiltä. Kuulostat väsyneeltä ja loukatulta äidiltä, joka olisi halunnut tulla edes yhtenä päivänä vähän nähdyksi.
Etkö ääliö osaa itse mitään ajatella? Joka vtun ketjuun alat tunkea tuota tekoälyn tekstiä.
Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa.
Tämä oli tiedossa; takuuvarmasti märistään äitienpäivän jälkeen. 😂
Jonkun lapsettoman provo taas ja huono sellainen.
Jep, about 12 ekaa vuotta ei vaadita yhtään mitään ja sitten uhriudutaan kun teinit ovat yhtä kädettömiä perheen isät.
Olen nyt 32-vuotias. En itsekään lapsena tai nuorena oikeasti muistanut äitini syntymäpäiviä tai äitienpäiviä, vaikka hän rakas onkin.
Nyt vasta aikuisena muistan aina kaikkien päivät ja haluan ostaa lahjoja ja tuntuu kyllä kauhealta, miten en nuorena laittanut oikein edes ajatusta vanhempien merkkipäiviin.
Jos lapsesi aikuisena viisastuvat ja ymmärtävät, että äiti ei ole itsestäänselvyys, mikä lapsesta saattaa tuntua.
Mitäs oket ollut niim v!ttumoinen äiti?