Oletko ollut yksin yön kotona kun vanhemmat ovat ryyppäämässä?
Kommentit (28)
Olisinpa. Meillä isä ryyppäsi kotona...
Monen monta kertaa. Ja monen monta kertaa ryyppyporukka valvotti kotona.
Kyllä olin, montakin kertaa. Asuimme vieläpä Helsingin keskustassa kapakan yläkerrassa, joten vanhemmat olivat siellä joka ilta. Isä kun kuoli viinaan, niin äiti jatkoi siellä baarissa pämppäämistä ja alkoi raahata ties mitä ventovieraita miehiä meille.
Osa juoppoukoista oli lapsivihamielisiä ja satuttivat minua, joten piileskelin sitten vaatekaapissa tai saunan lauteiden alla. Äiti ei välittänyt paskaakaan, vaan antoi kaiken tapahtua. Ihmetteli kovasti, kun katkaisin välit 16-vuotiaana muutettuani pois kotoa. Yritti kovasti stalkata parin vuoden ajan soittelemalla, häiriköimällä ja uhkailemalla, kunnes tein rikosilmoituksen ja lähdin todella kauas.
Paljon vaati terapiaa, aikaa, rahaa ja täydellisen elämänmuutoksen (koti kaukana Lapissa, kaikki tiedot salaisiksi, uusi nimi), että alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Päätin olla hankkimatta omia lapsia, koska tervettä vanhemmuuden mallia en ole eläessäni saanut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin, montakin kertaa. Asuimme vieläpä Helsingin keskustassa kapakan yläkerrassa, joten vanhemmat olivat siellä joka ilta. Isä kun kuoli viinaan, niin äiti jatkoi siellä baarissa pämppäämistä ja alkoi raahata ties mitä ventovieraita miehiä meille.
Osa juoppoukoista oli lapsivihamielisiä ja satuttivat minua, joten piileskelin sitten vaatekaapissa tai saunan lauteiden alla. Äiti ei välittänyt paskaakaan, vaan antoi kaiken tapahtua. Ihmetteli kovasti, kun katkaisin välit 16-vuotiaana muutettuani pois kotoa. Yritti kovasti stalkata parin vuoden ajan soittelemalla, häiriköimällä ja uhkailemalla, kunnes tein rikosilmoituksen ja lähdin todella kauas.
Paljon vaati terapiaa, aikaa, rahaa ja täydellisen elämänmuutoksen (koti kaukana Lapissa, kaikki tiedot salaisiksi, uusi nimi), että alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Päätin olla hankkimatta omia lapsia, koska tervettä vanhemmuuden mallia en ole eläessäni saanut.
Olipa koskettava, sun tarina. Tsemppiä vaan elämääsi.
En. Vanhemmpani eivät harrasta ryyppäämistä.
Vanhempani eivät ryypänneet. Olen ollut yksin yötä kerran lukioikäisenä vanhempien sukuloidessa toisella puolen Suomea. Muulloin jompi kumpi oli aina kotona, ellei nyt oteta lukuun esimerkiksi vierailuja, joita he tekivät päiväsaikaan sunnuntaisin. Olen silloin ollut yksikseni jo 8-vuotiaana. Oman lapseni en antaisi noin pienenä jäädä, kun kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Siihen aikaan ei edes ollut kännyköitä.
En ole ollut.
Molemmat vanhemmat oli ihan raittiina. Oli ihan hyvä lapsuus, kiitos siitä vanhemmille 💖
Olen oli 6.v kun ekan kerran muistan tämän, että heräsin ja äiti oli poissa. Jatkui niin pitkään kun muistan.