En ole masentunut, päinvastoin hymyilen aina. Ihmiset ihmettelevät miten olen niin iloinen aina. Silti odotan kuolemaa.

En ole kovin vanha (reilu 30v.), ei ole perhettä tai oikein mitään. Olen ihan tyytyväinen silti, sillä välit itseni kanssa ovat aika hyvät ja minusta on ihana ihmetellä kaikenlaista. Ei ole oikein varsinaisesti mitään mistä valittaa kun on takanapäin käyty aikamoinen helvetti, jos niin voisi sanoa. Nyt on seesteistä, on turvallista ja kaikki hyvin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Olisin kuitenkin aivan valmis kuolemaan tai jos kuolisin, niin se olisi ok. Jonain päivänä sitten.