Mitä mieltä tilanteesta, jossa yhteinen asunto 50/50, josta toisella on lainaa ja toisella ei

Vierailija kirjoitti:

emakko luulee että perse riittää asumis kuluihin. 

vain todellinen miessika kuvittelee, että parisuhteessa ei ole muuta kuin asuminen ja naiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Selvennäpä vähän, että miten? Jos mies lyhentää lainaa nyt 700e/kk, niin hän maksaa sitä jatkossakin. Laina vaan loppuu aikaisemmin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan

Ahaa. Yleensä laina-aika pysyy samana kun tekee ylimääräisiä lyhennyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Omistussuhdetta voi muuttaa tai teettää juristilla paperin, että toinen on maksanut suuremman siivun, jolloin erossa omistus ei mene 50/50. 

Meillä oli noin. Puoliso maksoi sitten yhtiövastikkeet ja korjausvastikkeet kokonaan (nuo olivat yhteensä enemmän kuin minun kuukausilyhennykseni asuntolainasta, joka oli 300€/kk). Mies lisäsi näin minun varallisuuttani.

No, nyt on asuntolainat maksettu 200-neliöisestä pientalosta Länsi-Helsingissä ja muutenkin menee mukavasti, koska perintö.

Alunperinkin tarvitsin asuntolainaa vain 60 000€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Omistussuhdetta voi muuttaa tai teettää juristilla paperin, että toinen on maksanut suuremman siivun, jolloin erossa omistus ei mene 50/50. 

Tällöin molempien pitää suostua ko. paperin laatimiseen. Muuten se on 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Selvennäpä vähän, että miten? Jos mies lyhentää lainaa nyt 700e/kk, niin hän maksaa sitä jatkossakin. Laina vaan loppuu aikaisemmin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan

Ahaa. Yleensä laina-aika pysyy samana kun tekee ylimääräisiä lyhennyksiä. 

Usein kyllä nimenomaan laina-aika lyhenee ja jos sen sijaan haluaa että erät lasketaan uusiksi uudella  pääomalla mutta samalla laina-ajalla niin siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Koska kyllähän tietokoneelta menee siihen ainakin 0.0000001 aikaa joten siitä sopii muutama satanen velottaa palvelumaksua..

Jos molemmilla on omat lapset, en sotkisi perintöjä. Mies pitää oman talonsa, ap pistää oman asuntonsa vuokralle, ja maksaa miehelle vuokraa. Molemmat hyötyvät, kun sovitaan summat puoleenväliin, ja molemmilla on oma omaisuus, joka periytyy suoraan lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Selvennäpä vähän, että miten? Jos mies lyhentää lainaa nyt 700e/kk, niin hän maksaa sitä jatkossakin. Laina vaan loppuu aikaisemmin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan

Ahaa. Yleensä laina-aika pysyy samana kun tekee ylimääräisiä lyhennyksiä. 

Usein kyllä nimenomaan laina-aika lyhenee ja jos sen sijaan haluaa että erät lasketaan uusiksi uudella  pääomalla mutta samalla laina-ajalla niin siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Koska kyllähän tietokoneelta menee siihen ainakin 0.0000001 aikaa joten siitä sopii muutama satanen velottaa palvelumaksua..

No aika pieni juttu se silti on, jos lainaa on vielä vuosiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä perhe vai kaverisuhde? Perheessä kyllä minusta pitäisi olla sama elintaso kaikilla perheenjäsenillä, tai muuten tulee nopeasti riitaa, kuka osti ruokaa, kenen ruokia, kumpi syö kalliimpaa, kumpi enemmän, ja lopulta jako eri ruokakunniksi. 

Tienaan vuodessa 60 000 ja avopuolisoni elää opiskelijabudjetilla. Ratkaisin tämän niin, että laskin elintasoni opiskelijatasolle. Kokataan yhdessä nistaria, käydään unicafella syömässä, treenataan unisportilla jne. Jos haluan jotain spesiaalimpaa, niin maksan sen, mutta muuten kaikki laitetaan tasan.

Lainan ottaja hoitaa lainan maksun, asunnon yhtiövastike ja sähkö laskut puoliksi on minusta oikein. Ruoka maksetaan myös puoliksi, tietenkin jotain omia herkkuja voi ostaa itse.

Ei asuntolaina ole asumiskulu. Asumiskuluja on lämmitys, vesi, sähkö, jätehuolto, vakuutus.

Asuntolaina taas on kulu omistamisesta. Velkainen voi maksaa lainansa pois ja lopettaa kitinän. Jos ei siihen kykene, kannattaa kuitenkin olla hiljaa eikä nolata itseään täällä.

Mikä siinä on epäreilua? Elintasokuilu? Toinen haluaisi käyttää enemmän rahaa yhteisiin menoihin kuin toisella on varaa? 

Silloin asiasta voinee keskustella. Mikä on tärkeää ja myös toisen kukkarolle sopivaa, ellei toinen kompensoi haluamiaan juttuja. 

Muuten en nää mitään epäreilua tuossa. Eikä tuo yllämainittukaan ole epäreilua vaan perheen sisäisiä prioriteettikysymyksiä. 

Nyt en ymmärrä. Siis toinen osapuoli on ottanut asuntolainan, ostanut asunnon, ja sen jälkeen antanut 50% sen asunnon omistuksesta jollekin muulle? 

Mitä helvettiä:D miksi kukaan ikinä tekisi noin?

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmilla on omat lapset, en sotkisi perintöjä. Mies pitää oman talonsa, ap pistää oman asuntonsa vuokralle, ja maksaa miehelle vuokraa. Molemmat hyötyvät, kun sovitaan summat puoleenväliin, ja molemmilla on oma omaisuus, joka periytyy suoraan lapsille. 

Lisäksi ap saa vähentää muille vuokraamansa asunnon rahoitusvastikkeet ja vuosittaiset korjauskulut verotuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmilla on omat lapset, en sotkisi perintöjä. Mies pitää oman talonsa, ap pistää oman asuntonsa vuokralle, ja maksaa miehelle vuokraa. Molemmat hyötyvät, kun sovitaan summat puoleenväliin, ja molemmilla on oma omaisuus, joka periytyy suoraan lapsille. 

Ja vaikkei olisi lapsiakaan, niin tekisin kyllä alkuun näin. Kun ei vielä ole edes asuttu yhdessä, miksi pitäisi heti myydä oma asunto ja laittaa siitä saatu varallisuus kiinni tulevan avopuolison taloon? Entä jos yhteisasuminen ei onnistukaan, ja muutaman vuoden päästä sitten setvitään omistussuhteita ja lainoja uusiksi - tai siis mies joutuu ottamaan uudelleen lisää lainaa ostaakseen ap:n ulos talosta. 

Totta kai ei kannata etukäteen maalata piruja seinille, mutta minä haluaisin kyllä ensin asua jonkun aikaa yhdessä ja miettiä sitten rauhassa talon omistuskuvioita. Ap voi vaikka maksaa miehelle vuokraa aluksi, jonka voi kattaa omasta asunnosta saatavalla vuokratuotolla, ja sitten katsotaan, mikä on järkevä tapa toimia.