Mitä mieltä tilanteesta, jossa yhteinen asunto 50/50, josta toisella on lainaa ja toisella ei

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Vierailija kirjoitti:

ap yli arvostaa vitunreuhkansa  näitä on paljon.

Niinkuin miten? Olemalla se rikkaampi?

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Minusta se riippuu sitoutumisen laadusta. Jos muutetaan vasta yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia, ei puhuta avioliitosta jne, ei heti kannata rahoja sotkea. 

Mutta pitkässä liitossa, missä välillä toisella on enemmän, välillä toisella (tai toinen tekee jotain muuta yhteiseksi hyväksi), silloin minusta on luontevaa pitää yhteistä taloutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasitko, että reilua olis, jos saisit elää sen rikkaamman rahoilla? Molemmat hoitakoot tonttinsa. 

Eli on ok elää kahta elintasoa? Minä olen se rikkaanpi osapuoli, ei asuta miesystävän kanssa vielä yhdessä.

Ap

Mää tipuin kyydistä! Mitä sottaa tää nyt on? Asumiskulut 50/50 ja te ette edes asu yhdessä, TÄH? Suomen omituisin asumis systeemi ja sää kysyt...MITÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Minusta se riippuu sitoutumisen laadusta. Jos muutetaan vasta yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia, ei puhuta avioliitosta jne, ei heti kannata rahoja sotkea. 

Mutta pitkässä liitossa, missä välillä toisella on enemmän, välillä toisella (tai toinen tekee jotain muuta yhteiseksi hyväksi), silloin minusta on luontevaa pitää yhteistä taloutta. 

Miten tämä vastaa aloitukseen??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

Minusta se riippuu sitoutumisen laadusta. Jos muutetaan vasta yhteen, eikä ole yhteisiä lapsia, ei puhuta avioliitosta jne, ei heti kannata rahoja sotkea. 

Mutta pitkässä liitossa, missä välillä toisella on enemmän, välillä toisella (tai toinen tekee jotain muuta yhteiseksi hyväksi), silloin minusta on luontevaa pitää yhteistä taloutta. 

Miten tämä vastaa aloitukseen??

Siten, että alkuun pidetään rahat erillään. Miehellä voi siis olla alempi elintaso, vaikka mikään ei estä aloittajaa olemasta antelias. Ja jos joskus sitoudutaan oikeasti, voidaan elää ihan yhteisilläkin rahoilla, jos halutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

En minä sille entiselle avovaimolleni kateellinen ollut. En minä hänen kanssaan rahan takia yhdessä ollut.

Mä en ymmärrä. Meillä asunto 50/50. Laina oli yhteinen.  Meillä aina kaikki yhteistä.

Miksi jonkun satunnaisen kämppiksen kanssa ajautua johonkin yhteiseen omistusasuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Miks avoliitossa mitenkään miään yhteistä edes hankitaan. En tajua. Kun ne kuitenkin päättyy eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä. Meillä asunto 50/50. Laina oli yhteinen.  Meillä aina kaikki yhteistä.

Miksi jonkun satunnaisen kämppiksen kanssa ajautua johonkin yhteiseen omistusasuntoon?

Niin tämä on ehkä vähän hurjaa. Ostetaan yhteinen koti ennen kuin on asuttu yhdessä ollenkaan. Eikö olisi helpompaa, että alkuun ap omistaisi koko asunnon, ja mies maksaisi kuluja, ja jos suhde vakiintuu, mies ostaa puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä. Meillä asunto 50/50. Laina oli yhteinen.  Meillä aina kaikki yhteistä.

Miksi jonkun satunnaisen kämppiksen kanssa ajautua johonkin yhteiseen omistusasuntoon?

Tulee ehkä yllätyksenä mutta ihmiset ovat parisuhteissa erilaisissa elämäntilanteissa. Jotkut saattavat mennä yhteen vanhemmalla iällä ja toisella tai vaikka kolmannella kierroksella. On lapsia ja elettyä elämää, ja omaisuutta enemmän tai vähemmän. 

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin aikoinaan entisen avovaimoni kanssa yhteisen asunnon niin, että minulla oli asp-lainaa ja avovaimo osti oman puoliskonsa ennakkoperinnöllä.

Ei siinä mielestäni mitään väärää ollut. Enkä ymmärrä, miksi exäni olisi pitänyt elättää minua perintörahoillaan. Etenkin, kun ansaitsin enemmän kuin hän. Noinko te oikeasti ajattelette? 

Entä kun molemmat tienaa saman, mutta toinen maksaa 700e/kk lainaa ja toisen puolikas on velaton. On varaa matkustella, ostaa kalliita vaatteita, sijoittaa. 

En minä sille entiselle avovaimolleni kateellinen ollut. En minä hänen kanssaan rahan takia yhdessä ollut.

Ei kai tässä kateudesta ole kyse, vaan reiluudesta. Entä jos mies on se rikkaampi ja hassaa rahansa moottoripyöriin, golf-reissuihin ja nainen joutuu kituuttamaan, niin johan miestä pidetään ääliönä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Selvennäpä vähän, että miten? Jos mies lyhentää lainaa nyt 700e/kk, niin hän maksaa sitä jatkossakin. Laina vaan loppuu aikaisemmin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan

Tietenkin se on noin reilua, mutta ei sitä noin vakavasti tarvitse ottaa. Jos mä pystyn parantamaan rakastamani ihmisen elintasoa, niin totta kai mä sen teen. Hänen hyvinvointinsa lisää mun hyvinvointia ja toisin päin. Yhdessähän tässä ollaan. 

Elatus on mielestäni eri asia kuin omaisuuden kerryttäminen. Etenkin kun yhteisiä lapsia ei ole (eikä toinen siten ollut pois työelämästä perheen vuoksi), ei mielestäni ole myöskään velvollisuutta kerryttää toiselle omaisuutta. Aloittajan tilanne ja ehdotus täysin ok. 

Ilman avioliittoa en sotkisi raha-adipita millään lailla.  Oma tupa -oma lupa kummallakin.  Etenkään jos lapsia, alailäisiä tai aikuisia, molemmila. Tai molemmilla kolmenlaisia lapsia. Siinäpä sotkua kuoleman jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vähän tilannetta. Eli miehellä on talo, josta velkaa. Minulla on asunto, josta ei ole enää velkaa. Myyn asuntoni, ja ostan miehen talosta puolet. Miehelle jää edelleen velkaa vuosiksi. Molemmat tienaa saman, mutta miehen kiinteät kulut on paljon isommat. Toki hänen kulunsa laskee vähän kun minä maksan puolet sähköstä jne. Mitään lapsia ei olla hankkimassa, molemmilla on aikuiset lapset.

Ap

Kyllä hänen lainanhoitokulunsakin laskevat merkittävästi kun hän lyhentää lainaansa sinun osuutesi verran. 

Selvennäpä vähän, että miten? Jos mies lyhentää lainaa nyt 700e/kk, niin hän maksaa sitä jatkossakin. Laina vaan loppuu aikaisemmin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan

Miksi? Voihan sen tehdä niinkin, että maksaa puolet vähemmän ja yhtä kauan?