"Lapsi on tullut meidän elämään, joten hänen on sopeuduttava, ei meidän"

Vierailija kirjoitti:

Näin kyseisen pätkän ja hätkähdin ihan tuon lauseen kuullessani. Tietysti hän tarkoitti, että lapsen takia ei tarvitse luopua urheilusta jne, mutta pahalta tuo kuulosti. Lapsi varmasti nostetaan pyörän selkään heti kun pystyy ja saa sopeutua ankaraan suorittamiseen pienestä pitäen. Vanhemmilla varmasti kovat odotukset pojasta.

Minulla oli vauva pyöräkärryssä vauvan istuimessa ja kulki mukana sinne minne minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmuuden ongelma on kyllä se, että lapsi on perheen keskipiste ja häntä kohdellaan kuin kuningasta. 

Mielestäni asia on päin vastoin. Moni lapsi on krääsän ja materiaalin keskellä täysin heitteillä. Vanhemmat nimenomaan eivät uskalla ottaa vanhemman roolia ja olla läsnä lapsilleen ja kohdata heitä omina persooninaan. Tietysti lapsi sopeutuu, sillä kyse on elinehdosta, mutta jos asenne on tuo, onko niitä lapsia pakko edes hankkia? Nykyään ei ihan oikeasti ole pakko, jos ei halua.

Tuohan on sama asia. 

Lapsi päättää ja määrää, vanhempien tehtävä on palvoa lasta ja ostaa hänelle kaikki mitä hänen korkeutensa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmuuden ongelma on kyllä se, että lapsi on perheen keskipiste ja häntä kohdellaan kuin kuningasta. 

Mielestäni asia on päin vastoin. Moni lapsi on krääsän ja materiaalin keskellä täysin heitteillä. Vanhemmat nimenomaan eivät uskalla ottaa vanhemman roolia ja olla läsnä lapsilleen ja kohdata heitä omina persooninaan. Tietysti lapsi sopeutuu, sillä kyse on elinehdosta, mutta jos asenne on tuo, onko niitä lapsia pakko edes hankkia? Nykyään ei ihan oikeasti ole pakko, jos ei halua.

Tuohan on sama asia. 

Lapsi päättää ja määrää, vanhempien tehtävä on palvoa lasta ja ostaa hänelle kaikki mitä hänen korkeutensa haluaa.

Kuka sitä lasta sitten pitää ihmeellisenä, jos ei edes omat vanhemmat? Koulu, sosiaaliviranomaiset, poliisilaitos? Tietysti omassa lapsessa on vähän taikapölyä enkä ymmärrä ivallista asennettasi. 

Lapsi ei kyllä mitenkäännoin vaan tule kenenkään elämään, vaan ihan vanhempiensa päätöksellä. Näin ollen vanhempien täytyy tietenkin etukäteen miettiä sopiiko lapsi heidän elämäänsä, ja onko heillä aikaa ja resursseja huolehtia lapsesta ja lapsen tarpeista, ja pystyvätkö priorisoimaan lapsen edun ykköseksi. Lapsia ei ole mikään pakko hankkia, jos kokee että muut asiat ovat tärkeämpiä.  Tottakai lapsi sopeutuu ihan mihin vaan, kun ei ole vaihtoehtoa! Mitä muutakaan lapsi voi? Ei se tarkoita, että se olisi mitenkään oikein. Vanhemmilla on valta päättää, ja vastuu siitä että toimivat lapsen parasta ajatellen. Vaikka lapsi syntyisi perheeseen jossa on perheväkivaltaa, päihteitä tai vakavia mielenterveysongelmia, joutuu hän silti sopeutumaan, koska ei voi itse vaikuttaa tilanteeseensa millään tavalla. Sehän ei tarkoita, että se ei jättäisi mitään jälkiä eikä vaikuttaisi lapsen kehitykseen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

aika harva menestynyt ihminen lapsiaan hoitaa, kyllä ne on isovanhemmat jotka sen työn tekevät. toisaalta jossain kulttuureissa se on ihan normi.

Menestynyt ihminen? Mikähän sen  "menestyksen" mitta on? Hyvä palkkatulo? Kyllä meillä lapsi hoidettiin ongelmitta yhdessä puolison kanssa ja työpäivän ajan päivähoidossa. Näin toimi myös oma tuttavapiiri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aika harva menestynyt ihminen lapsiaan hoitaa, kyllä ne on isovanhemmat jotka sen työn tekevät. toisaalta jossain kulttuureissa se on ihan normi.

Menestynyt ihminen? Mikähän sen  "menestyksen" mitta on? Hyvä palkkatulo? Kyllä meillä lapsi hoidettiin ongelmitta yhdessä puolison kanssa ja työpäivän ajan päivähoidossa. Näin toimi myös oma tuttavapiiri. 

Onko päivähoito jotenkin parempi kuin isovanhemman tarjoama hoito? Samalla tavalla lapsi on tämän urheilijan ”työpäivän” ajan hoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katsoin tuon Urheiluruudussa ja ajattelin heti että wau, hyvin ajateltu mutta kylläpä saavat paskamyrskyn niskaansa. Pointtihan oli että lähes ammatikseen urheileva pari ei jämähdä lapsen kanssa kotiin, vaan he jatkavat harjoittelua ja vauva on mummilla hoidossa, täysin turvassa.

Miksi se lapsi piti sitten hankkia, jos sen kanssa ei halua elää?

No ei kai vanhemmat sentään 24/7 pyöräile, voi tavaton taas. Kyllä sen kanssa ehtii elää, onhan monet koko päivän töissäkin vaikka on lapsia? Näin olen ymmärtänyt... 

Toivottavasti ymmärtävät, että lapsen kanssa ollaan silloin kun se on ihan pieni. Omia juttuja tehdään sitten kun lapsen tilanne sen sallii. Ei heitä kuulu muille sysätä muuten kuin poikkeustilanteissa.

Urheilijan on pakko treenata jos haluaa pysyä kunnossa, ei ne ole mitään "omia juttuja" jos leipä tulee urheilusta. Turha haaveilla kilpapyöräilystä tai -juoksusta jos vaan oleilee lapsen kanssa kotona. Tavan av-mammalla ei ole käsitystä millaisia treenimääriä kilpaurheilu vaatii. Jo raskaus itsessään on iso fysiikkaa verottava "uhraus" urheilijalle, pakollinen paha toki jos lapsen haluaa saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katsoin tuon Urheiluruudussa ja ajattelin heti että wau, hyvin ajateltu mutta kylläpä saavat paskamyrskyn niskaansa. Pointtihan oli että lähes ammatikseen urheileva pari ei jämähdä lapsen kanssa kotiin, vaan he jatkavat harjoittelua ja vauva on mummilla hoidossa, täysin turvassa.

Miksi se lapsi piti sitten hankkia, jos sen kanssa ei halua elää?

No ei kai vanhemmat sentään 24/7 pyöräile, voi tavaton taas. Kyllä sen kanssa ehtii elää, onhan monet koko päivän töissäkin vaikka on lapsia? Näin olen ymmärtänyt... 

Jos ensin sanoo, että lapsi tuli meidän elämään ja sen kuuluu sopeutua eikä meidän, niin kyllä se väkisinkin kuulostaa siltä että syyttää sitä lasta siitä että on tullut vain kutsumatta paikalle eikä omaa elämäntyyliä halua muuttaa. Se on täysin sairas asenne, jos on ensin itse hankkinut lapsen, muttei halua niitä miinuspuolia, joita tulee sen mukana.

Lapsi joutuu sopeutumaan aina ihan 18-vuotiaaksi asti. Oli vanhemmat paikalla tai ei niin lapsi sopeutuu kun vaihtoehtoja ei ole. Jos lapsen kanssa ei vietä yhteistä aikaa ja tee asioita niin voi jäädä lapsi-vanhemmuussuhde heikoksi kuten nykyaikana tuntuu somettaminen olevan aikuisille ja lapsillekin tärkeää. 

Pahinta ovat tietenkin hylkäämiskokemukset eli jos pieni lapsi jätetään yksin ilman aikuisen läsnäoloa niin voi olla melkein varma että siitä tulee vaikeita seurauksia pitemmän päälle kun ei ole ketään kehen luottaa. Lapsen sopeutuu omalla tavallaan ja lähtee vaikka etsimään ruokaa ulkoa tai muuta apua jos kotoa sellaista ei löydy. 

Lapsi tarvitsee varmasti vanhempiaan mutta tärkeää on myös vanhempien jaksaminen eli siinä suhteessa liikunnan harrastaminen on hyvä juttu. Pelkästään lapsen kanssa aikaa viettävä äiti voi myös kuormittua aika pahasti jos ei ole ketään apuna tai ei pääse tekemään mitään omia juttuja.

Ei kannattaisi mennä neuvomaan toisia rakaus- tai vanhemmuusasioissa. Jotkut ovat sitä mieltä että raskaana ei pitäisi liikkua ollenkaan kun toiset vetävät puolimaratonin tai tekevät voimaharjoittelua isoilla painoilla vaikka vauvamasu jo hieman haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katsoin tuon Urheiluruudussa ja ajattelin heti että wau, hyvin ajateltu mutta kylläpä saavat paskamyrskyn niskaansa. Pointtihan oli että lähes ammatikseen urheileva pari ei jämähdä lapsen kanssa kotiin, vaan he jatkavat harjoittelua ja vauva on mummilla hoidossa, täysin turvassa.

Miksi se lapsi piti sitten hankkia, jos sen kanssa ei halua elää?

No ei kai vanhemmat sentään 24/7 pyöräile, voi tavaton taas. Kyllä sen kanssa ehtii elää, onhan monet koko päivän töissäkin vaikka on lapsia? Näin olen ymmärtänyt... 

Toivottavasti ymmärtävät, että lapsen kanssa ollaan silloin kun se on ihan pieni. Omia juttuja tehdään sitten kun lapsen tilanne sen sallii. Ei heitä kuulu muille sysätä muuten kuin poikkeustilanteissa.

Urheilijan on pakko treenata jos haluaa pysyä kunnossa, ei ne ole mitään "omia juttuja" jos leipä tulee urheilusta. Turha haaveilla kilpapyöräilystä tai -juoksusta jos vaan oleilee lapsen kanssa kotona. Tavan av-mammalla ei ole käsitystä millaisia treenimääriä kilpaurheilu vaatii. Jo raskaus itsessään on iso fysiikkaa verottava "uhraus" urheilijalle, pakollinen paha toki jos lapsen haluaa saada. 

Taitoluistelija Aleksandra Trusova sai lapsen ja palasti jäälle harjoittelemaan kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. ks. https://www.instagram.com/p/DNgCgKmo1LB/

Kummallinen kommentti. Minulle on ollut aina selvää, että lapsuus mennään lapsen ehdoilla, enkä voi toteuttaa itseäni lapsen kustannuksella. Se ei tarkoita että lapsi olisi jotenkin kaiken keskipisteessä oleva perheen pomo. Luovuin kalliista, aikaa ja rahaa vievästä harrastuksesta, ja siirryin osa-aikatyöhön, jotta voin olla mahdollisimman paljon kotona eikä lasteni lapsuus kulu kaikkialla muualla paitsi vanhempien kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen kommentti. Minulle on ollut aina selvää, että lapsuus mennään lapsen ehdoilla, enkä voi toteuttaa itseäni lapsen kustannuksella. Se ei tarkoita että lapsi olisi jotenkin kaiken keskipisteessä oleva perheen pomo. Luovuin kalliista, aikaa ja rahaa vievästä harrastuksesta, ja siirryin osa-aikatyöhön, jotta voin olla mahdollisimman paljon kotona eikä lasteni lapsuus kulu kaikkialla muualla paitsi vanhempien kanssa kotona.

Eiköhän tämä Saran urheilijan työ vastaa pääosin osa-aikatyötä? Hänellä ei ole kyse harrastuksesta, joten siihen on turha verrata. 

Siis tämähän oli ihan normaalia ennenvanhaan. Lapsia syntyi, ja lapset sopeutuvat elämään, eikä toisin päin. Navetalle oli mentävä ja lehmät lypsettävä siitä vauvasta huolimatta jne. Mummoni meni viikon ikäisen vauvan (isäni) kanssa vilja-aikaan peltotöihin. Toisinaan viisivuotias isosisarus vahti vaivaa navetta töiden ajan. En jaksa ymmärtää tätä nykyistä tyyliä, että vauvan tullen muutetaan elämästä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmuuden ongelma on kyllä se, että lapsi on perheen keskipiste ja häntä kohdellaan kuin kuningasta. 

Mielestäni asia on päin vastoin. Moni lapsi on krääsän ja materiaalin keskellä täysin heitteillä. Vanhemmat nimenomaan eivät uskalla ottaa vanhemman roolia ja olla läsnä lapsilleen ja kohdata heitä omina persooninaan. Tietysti lapsi sopeutuu, sillä kyse on elinehdosta, mutta jos asenne on tuo, onko niitä lapsia pakko edes hankkia? Nykyään ei ihan oikeasti ole pakko, jos ei halua.

Tuohan on sama asia. 

Lapsi päättää ja määrää, vanhempien tehtävä on palvoa lasta ja ostaa hänelle kaikki mitä hänen korkeutensa haluaa.

Kuka sitä lasta sitten pitää ihmeellisenä, jos ei edes omat vanhemmat? Koulu, sosiaaliviranomaiset, poliisilaitos? Tietysti omassa lapsessa on vähän taikapölyä enkä ymmärrä ivallista asennettasi. 

Lasta voi pitää ihmeellisenä ilman, että häntä pitää kuninkaana, jonka ympärillä maailma pyörii. Lapsi on rakas ja tärkeä vaikka ei olekaan kaikkien elämän keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Siis tämähän oli ihan normaalia ennenvanhaan. Lapsia syntyi, ja lapset sopeutuvat elämään, eikä toisin päin. Navetalle oli mentävä ja lehmät lypsettävä siitä vauvasta huolimatta jne. Mummoni meni viikon ikäisen vauvan (isäni) kanssa vilja-aikaan peltotöihin. Toisinaan viisivuotias isosisarus vahti vaivaa navetta töiden ajan. En jaksa ymmärtää tätä nykyistä tyyliä, että vauvan tullen muutetaan elämästä kaikki.

Kuka sitä lasta sitten pitää ihmeellisenä, jos ei edes omat vanhemmat? Koulu, sosiaaliviranomaiset, poliisilaitos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tämähän oli ihan normaalia ennenvanhaan. Lapsia syntyi, ja lapset sopeutuvat elämään, eikä toisin päin. Navetalle oli mentävä ja lehmät lypsettävä siitä vauvasta huolimatta jne. Mummoni meni viikon ikäisen vauvan (isäni) kanssa vilja-aikaan peltotöihin. Toisinaan viisivuotias isosisarus vahti vaivaa navetta töiden ajan. En jaksa ymmärtää tätä nykyistä tyyliä, että vauvan tullen muutetaan elämästä kaikki.

Kuka sitä lasta sitten pitää ihmeellisenä, jos ei edes omat vanhemmat? Koulu, sosiaaliviranomaiset, poliisilaitos?

Tuossa ylempänä tähän oli vastattu hyvin:

Lasta voi pitää ihmeellisenä ilman, että häntä pitää kuninkaana, jonka ympärillä maailma pyörii. Lapsi on rakas ja tärkeä vaikka ei olekaan kaikkien elämän keskipiste.