Mistä ne miehet juttelevat treffeillä, jotka eivät pääse jatkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.

mitä naisten ihmisoikeuksia persut kyseenalaistaa?

OIkeuden olla tulematta potkituksi päähän, oikeuden olla joutumatta raiskatuksi, esim.

Munastaan ne juttelee ja kysyy, saako sitä pillua. Mä yleensä vastaan, että minulta ei tule saamaan, moikka.

Menen viereiseen kahvilaan/ravintolaan syömään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt vaan hyväksyä se, ettei kaikki halua kaikkia.

Jos minä menen treffeille miehen kanssa, eikä mies näe minua vaimonaan eikä koe meillä olevan kemiaa, niin ei se tarkoita sitä, etteikö ko. mies saisi deittailla naisia XD Eikä myöskään sitä, että hän "tuhlasi aikaani". Ei tuhlannut, vaan käytiin toteamassa tilanne!

Älkää olko noin v i tu n katkeria, se on epäviehättävää.

Siis tässähän ei ole tapahtunut mitään väärä. Olette molemmat varmaan kuitenkin lähteneet sinne treffeillä ajatuksella, että tästä voisi tulla jotain.

Täällä on muutama kirjoittaja taas julistanut kovaan ääneen, että viihtyy mieluummin sinkkuja, mutta silti käy treffeillä. Miksi, jos viihdyt mieluummin sinkkuna? Käyt vain tuhlaamassa muiden aikaa, jotka lähtee sinne treffeille katsomaan, että voisiko tästä tulla jotain? Nämä ovat niitä muiden ajan tuhlaajia ja eivät kunnioita toisen aikaa ollenkaan.

Mistä keksit sanan "mieluummin"? 

Kukaan ei sanonut että viihtyisi mieluummin sinkkuna. Näköjään omat asenteet laittavat sinua päässäsi värittämään toisten sanomisia niin että et pysy keskustelussa mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.

Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.

Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.

Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.

Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.

Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.

Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”

Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”

Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”

Mies: ”En tiedä.”

 

 

En ole naisena koskaan kokenut tällaista. Siis never.

Minun on hyvin vaikea edes ymmärtää, miten ylipäätään päädytte treffeille passiivisen miehen kanssa? Itse en ikinä lähtisi vikittelemään miestä, enkä vetämään perässäni mitään passiivista tyyppiä. 

Miehet olleet aina aktiivisempia, ja jos mies ei ole aktiivinen niin se johtuu siitä ettei sitä kiinnosta. Jos joudut huhuilemaan perään, niin mies on menettänyt kiinnostuksensa.

Itse en ole myöskään päätynyt tuollaisiin tilanteisiin, mutta veikkaan, että noihin tilanteisiin joutuvat sellaiset naiset, jotka lähtevät treffeille nopeasti ilman viestittelyä. Jotkut miehet ilmeisesti luulevat, että seksiä ja/tai suhteen kyllä saa kun jaksaa istua sen tunnin kahvilassa "näyttäytymässä". Heille itselleen kun riittäisi se, että pääsevät livenä tsekkaamaan naisen ulkonäön ja sen, että tämä on jotakuinkin täyspäinen (monelle ei edes tällä ole merkitystä). Sitten he kuvittelevat, että naisten kohdalla on samoin, ja olettavat, että kun he vaan möllöttävät pöydässään vaaditun ajan, sen jälkeen voi jo sopia kotitreffit ja saa sen geneerisen tylsän panon, joita nämä miehet ovat tavoittelemassa.

 

En tiedä mikä on nopeasti treffeille menemistä, mutta itse en ole koskaan jaksanut viestitellä viikkokausia tuntemattomien kanssa, vaan olen halunnut mahdollisimman nopeasti nähdä, onko livenä kemiaa.

Passiivisia miehiä en ole kohdannut, ne nopeasti treffeille pyytäjät on olleet reippaita ja aktiivisia, itsevarmoja miehiä.

Ei tarvitse viestitellä "viikkokausia". Jos mies on oikeasti "reipas, aktiivinen ja itsevarma" niin kyllähän se selviää jo muutamasta viestistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä mitään jutteluongelmaa ole, jos ei vaan nappaa? Vai onko jotkut sellaisia, että kuka vaan voisi jotain oikeita asioita juttelemalla päästä jatkoon? :D Pitäähän sitä henkilökemiat olla kunnossa.

Itselläni on elämän aikana johtunut näistä asioista, miksi en ole halunnut nähdä miestä uudelleen:

- epämiellyttävä ominaishaju, en halunnut olla miehen lähellä ja ajatuskin seksistä oli todella inhottava (sen sijaan kävin hänen kanssaan hyvät, neljän tunnin keskustelut, eli keskustelu ei asiaan vaikuttanut)

- seksitön olemus, ei minkäänlaista fyysistä vetovoimaa varmaan kummankaan puolelta (silti juteltiin tunti-pari avaruudesta, ihan hyvät jutut oli)

- mies hyvännäköinen ja mukava, hyvää seuraa, rento olla, mutta "bro" eli ei seksuaalista kipinää 

- elintavoiltaan lässähtänyt vanha tuttu vuosien jälkeen, oli muuttunut ällöksi enkä halunnut koskea häneen enkä nähdä enää koskaan 

 

Sitten on liuta sellaisia joissa ei ole ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa, eli ovat olleet komeita, mukavia, rentoja jne., mutta ei vaan ole tuntunut "siltä" enkä ole osannut kuvitella itseäni seksiin heidän kanssaan. Olisiko pitänyt silti antaa enemmän mahista? Joskus ehkä, ehkä ei? Kun ei sitä voi vaan väkisillä kiinnostusta vääntää, vaikka toisessa ei olisikaan mitään vikaa ja olisi oikein hyvä mies. Pakkeja siis tullut annettua varsin "tasokkaillekin" miehille, mutta ei voi mitään, kun en pysty järkisyistä parisuhteeseen. Minulle on helppoa olla sinkku.

Miksi käyt edes tuhlaamassa muiden ihmisten aikaa, jos viihdyt hyvin yksin? Mene mieluummin vaikka kirjakerhoon tai toiseen aktiviteettiin mikä sinua kiinnostaa juttelemaan.

Olen eri, mutta samaa mieltä kuin tuo, jolle vastasit. Minäkin viihdyn todella hyvin sinkkuna. Etsin kuitenkin suhdetta ja tiedän, että oikean ihmisen osuessa kohdalle, viihdyn vielä paremmin suhteessa hänen kanssaan. Mutta ei ole mitään tarvetta yrittää väkisin saada suhdetta aikaan kenen tahansa "ihan kivan" kanssa.

Ymmärrän, että monen miehen mielestä se tuntuu käsittämättömältä. Kun heille riittää se, että nainen on edes kelvollisen näköinen ja muulla ei ole merkitystä, niin kuulostaahan se varmasti omituiselta, kun naiset etsivät yhteensopivuutta, samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa on oikeasti vetovoimaa.

Te olette oikeasti deittailun pahimpia ihmisiä joilla ei ole mitään kunnioitusta toisen aikaan. Yleensä sinne treffeille lähdetään edes siltä olettamalta, että tästä voisi tulla jotain mikä ei teidän kohdalla täyty. Jos etsitte vain juttukavereita niin etsikää niitä harrastuksista tai menkää vaikka paikalliseen vanhaintaloon juttelemaan.

Lopettakaa muiden ihmisen ajan tuhlaaminen, kun viihdytte mieluummin sinkkuina.

Tätä itsekin ihmettelen, että ihmiset, jotka julistavat olevansa niin onnellisesti sinkkuja kuitenkin käyvät treffeillä ja koskaan ei tietenkään etsitä mitään. Jokin ei nyt täsmää.

 

 

Onnellisesti sinkku voi olla ihan hyvin avoin uusille kavereille, deiteille, seksille, rakastajalle ja oikean tyypin kohdatessa myös sitoutumiselle.

Tietenkin. Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?

Etsikää niitä kavereita harrastuksista. Kunnioittakaa niiden ihmisten aikaa, jotka oikeasti etsivät todella parisuhdetta ja kumppania. Älkää tuhlatko heidän aikaa.

 

 

Mitä kohtaa tekstistä et ymmärtänyt?

Jos henkilö on avoin sitoutumiselle, niin miksi ihmeessä pitäytyisi jossain pelkkien kavereiden tapaamisessa ja välttelisi muita xD 

No nämä henkilöt eivät ole olleet avoimia sitoutumisella. Mitä kohtaa tässä et ymmärrä? Jos ei sitoutuminen edes ole mielessä niin hankkikaa niitä juttukavereita harrastuksista ja kunnioittakaa niiden aikaa, jotka oikeasti etsii sitä sitoutumista. Ei pitäisi olla tämän vaikeampaa.

Vai oletko joku ihmeen narsisti ja koet, että sinulla on oikeus muiden ihmisen ajan tuhlaamiseen?

Nehän olivat avoimia sitoutumiselle oikean tyypin kanssa. 

Ihmiset etsivät sitä oikeaa käymällä treffeillä, ja ovat sinkkuina jos eivät sitä löydä. Ei kukaan jaksa treffeillä huvikseen käydä, se on raskasta. Kyllä sinne aina parisuhteen toivossa mennään, mutta ei sieltä ketä tahansa epäsopivaa huolita. 

Osa miehistä ei tajua tätä, koska heille ei yhteensopivuudella yksinkertaisesti ole mitään merkitystä. Olin joskus treffeillä miehen kanssa, joka oli kuin eri maailmasta kanssani - hän esim. toi ilmi sen, ettei oikein ymmärtänyt arvomaailmaani, ja muutenkaan meillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä. Arvelin, että on molemminpuolinen fiilis se, että jatkoa ei tule, mutta yllätyksekseni mies olisikin halunnut jatkaa tapailua. Hänelle siis oli ilmeisen yhdentekevää, vaikka kumppanin arvomaailma olisi hänen mielestään ihan outo, ei oltaisi samaa mieltä oikein mistään, eikä mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteitaaan olisi.

Ilmeisesti moni mies ajattelee näin ja siksi he turhautuvat ja suuttuvat, kun tulee "turhia" treffejä. Ilmeisesti he ovat treffeille mennessään jo valmiit suhteeseen ja etenkin seksiin, ja olettavat naisenkin vain tsekkaavan, ettei toinen vaikuta aivan tasapainottomalta tms. Ja heille ilmeisesti treffien tarkoitus on lähinnä tsekata sekin, että naisen ulkonäkö vastaa kuvissa nähtyä eli "riittää" heille. Tällaiset ihmiset sitten hermostuvat, kun jatoa ei tule, vaikka treffeillä ei esim. riidelty eikä kumpikaan ollut valehdellut kuvissa.

Eikö kenellekään ole kärsivällisyyttä tutustua hiljalleen? Odotetaan että keskustelu on heti samanlaist kuin vuosia tuntemallasi ihmisellä? 

Minä en koskaan huolisi ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen sinkkuna. Ihmisen täytyy pystyä olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä jotta voin edes kuvitella kiinnostuvani hänestä. 

Epätoivon ja ankeuden levittäjät ovat raskasta seuraa, enkä minä halua olla mikään onnellisuuden mitta kenellekään, vaan tasa-arvoinen kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan huolisi ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen sinkkuna. Ihmisen täytyy pystyä olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä jotta voin edes kuvitella kiinnostuvani hänestä. 

Epätoivon ja ankeuden levittäjät ovat raskasta seuraa, enkä minä halua olla mikään onnellisuuden mitta kenellekään, vaan tasa-arvoinen kumppani. 

Kyllä sinä huolit kun rakastut. Olet vain tuollainen selittäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenellekään ole kärsivällisyyttä tutustua hiljalleen? Odotetaan että keskustelu on heti samanlaist kuin vuosia tuntemallasi ihmisellä? 

Kyllä on. Mutta nämä hiljakseen tutustumiset tapahtuvat jossain töissä ja harrastuksissa. Deittisovelluksissa ne eivät toimi. Kukaan ei jaksa alkaa tutustua hiljalleen vaikkapa viiden ihmisen kanssa tietämättä, tuleeko yhdestäkään jutusta mitään ja herääkö kiinnostus. Kuinka kauan tällaista hidasta tutustumista pitäisi tehdä? Tuntuisi älyttömältä ravata vaikka kuukausikaupalla kahviloissa useiden sellaisten ihmisten anssa, joiden kanssa kesustelu ei tunnu toimivan ollenkaan. Ei ole kovin todennäköistä, että tällainen yhtäkkiä alkaa toimia, joten jos viimeistään muutaman tapaamisen jälkeen edelleen on väkinäistä ja vaivaantunutta, niin fiksuinta on silloin jättää homma siihen. Jossain muissa yhteyksissä kyllä voi tutustua hiljakseen niin, että kuukausien aikana vaihtaa ensin jonkun kanssa vaan moikkauksen, sitten vähitellen lauseen tai kaksi, ja sitten joskus kun on totuttu puolin ja toisin, tulee työpaikan kahvihuoneessa joku keskustelu. Mutta deittipalstalta ei tällaisia kannata lähteä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoon pääseminen on lähinnä kiinni seksuaalisesta vetovoimastasi. Olen vetänyt ensitreffeillä ihan suorastaan Hit ler-kamaa eikä ole naisten intoa vähentänyt. Koska olen komea. Ja naiset myös tykkäävät itsevarmoista miehistä, vähän sellaisista pahoista pojista, jotka eivät välitä paskaakaan.

Miten kertoa olevansa incel, sanomatta että on incel...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenellekään ole kärsivällisyyttä tutustua hiljalleen? Odotetaan että keskustelu on heti samanlaist kuin vuosia tuntemallasi ihmisellä? 

Kyllä on. Mutta nämä hiljakseen tutustumiset tapahtuvat jossain töissä ja harrastuksissa. Deittisovelluksissa ne eivät toimi. Kukaan ei jaksa alkaa tutustua hiljalleen vaikkapa viiden ihmisen kanssa tietämättä, tuleeko yhdestäkään jutusta mitään ja herääkö kiinnostus. Kuinka kauan tällaista hidasta tutustumista pitäisi tehdä? Tuntuisi älyttömältä ravata vaikka kuukausikaupalla kahviloissa useiden sellaisten ihmisten anssa, joiden kanssa kesustelu ei tunnu toimivan ollenkaan. Ei ole kovin todennäköistä, että tällainen yhtäkkiä alkaa toimia, joten jos viimeistään muutaman tapaamisen jälkeen edelleen on väkinäistä ja vaivaantunutta, niin fiksuinta on silloin jättää homma siihen. Jossain muissa yhteyksissä kyllä voi tutustua hiljakseen niin, että kuukausien aikana vaihtaa ensin jonkun kanssa vaan moikkauksen, sitten vähitellen lauseen tai kaksi, ja sitten joskus kun on totuttu puolin ja toisin, tulee työpaikan kahvihuoneessa joku keskustelu. Mutta deittipalstalta ei tällaisia kannata lähteä etsimään.

Siellä olevat paljastuu yllätys yllätys varatuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.

Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.

Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.

Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.

Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.

Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.

Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”

Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”

Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”

Mies: ”En tiedä.”

Minä olen nainen, melko verbaalisena pidetty js jopa hyvänä keskustelijana, mutta menisin kyllä täysin lukkoon tuollaisista lässynlää- päiväkodintätikysymyksistä.

Inhoan ihmisiä jotka eivät kykene keskustelemaan kyselemättä. Tuollainen tenttaava kysely on tunkeilua. Kerron kysymättä, jos tahdon toisen tietävän jotain.

Toinen ei jatkoon -peruste olisi tuo ilmeinen kyvyttömyys olla hiljaa. Jos ei pysty sallimaan hiljaisuutta keskusteluun, ei ole sovelias ystäväksi, saati kumppaniksi.

Kuka se olikaan, joka sanoi että jos toisen kanssa voi istua hiljaa vaivaantumatta puoli tuntia, ystävyyttä voi harkita, muuten on turha yrittääkään?

Miehelläni on muutamia brittikavereita jotka ovat tuollaisia loputtomia turhankyselijöitä. Eivät kestä hiljaisuutta mutta ovat liian laiskoja keksiäkseen puhuttavaa itse, joten esittävät epämääräisiä kysymyksiä. En suostu enää tapaamaan niitä, koska kuvioon kuului myös täydellinen kyvyttömyys keskustella muuten kuin täysin pinnallisella tasolla asioista.

Vierailija kirjoitti:

Itsestään ne puhuu

Aika monen miehen mielestä he itse ovat maailman tärkein ja kiinnostavin asia maailmassa, ja naiset ovat heidän yleisönsä ja heidän typerille vitseille naurajia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan huolisi ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen sinkkuna. Ihmisen täytyy pystyä olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä jotta voin edes kuvitella kiinnostuvani hänestä. 

Epätoivon ja ankeuden levittäjät ovat raskasta seuraa, enkä minä halua olla mikään onnellisuuden mitta kenellekään, vaan tasa-arvoinen kumppani. 

Tuo on varmaankin se suurin juttu itselleni jonka perusteella jatkoa ei ole tullut. Tyyppi, joka ei osaa olla onnellinen itsensä kanssa ei ole parisuhdemateriaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetävät jotain persujuttua. Naisena en hyväksy sitä, että naisten ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.

mitä naisten ihmisoikeuksia persut kyseenalaistaa?

Naisen euro, oikeus olla rauhassa julkisilla paikoilla, oikeus valita oma pukeutuminen (esim. chador), oikeus raskaudenkeskeytykseen

Onpas sulla junttimaisia harhaluuloja perussuomalaisista.nEt taida lukea mitään, kun et ole ollenkaan kartalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.

Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.

Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.

Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.

Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.

Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.

Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”

Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”

Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”

Mies: ”En tiedä.”

Ihan kuvaava ja havainnollistava dialogi, mutta suosittelisin kyllä, että tuollaisessa keskustelussa luovuttaisi heti alkuunsa. Miksi lähteä tenttaamaan ihmistä joka ei osaa tai jota ei kiinnosta keskustella? Kahden ekan kysymyksen jälkeen voi jo lopettaa.

Naiset on kasvatettu siihen, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää mieltä kaikille, siksi.

Itse kyllä yrittäisin pari kertaa, ja jos mies ei alkaisi keskustelemaan, lopettaisin itsekin, ja sitten joisin sen kahvikuppini hiljaisuudessa nopeasti ja istuisin tahallani hiljaa paikallaan, ja odottaisin, että tapahtuuko mitään. Ja sitten sanoisin:" Hei, nyt täytyy lähteä. Hyvää  jatkoa sinulle!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan huolisi ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen sinkkuna. Ihmisen täytyy pystyä olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä jotta voin edes kuvitella kiinnostuvani hänestä. 

Epätoivon ja ankeuden levittäjät ovat raskasta seuraa, enkä minä halua olla mikään onnellisuuden mitta kenellekään, vaan tasa-arvoinen kumppani. 

Tuo on varmaankin se suurin juttu itselleni jonka perusteella jatkoa ei ole tullut. Tyyppi, joka ei osaa olla onnellinen itsensä kanssa ei ole parisuhdemateriaalia. 

Kyllä. Sellainen itsensä kanssa sinut oleminen on se kaikkein viehättävin piirre ihmisessä. Sellaisen seurassa on mukavaa ja hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan absurdi ajatus, että minä kannattelisin keskustelua miehen kanssa ja yrittäisin väkisillä vääntää juttua.

En osaa edes kuvitella! Niin outoa, ja miksi ihmeessä tekisin niin?

Yhdessä hiljaa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen: Hei! Kiva nähdä sinua. Miten päiväsi on mennyt?
Mies: Ok.

Nainen: Mm, kuulostaa melko neutraalilta. Onko jotain erityistä, mikä teki päivästäsi “ihan ok”?
Mies: No… tein töitä.

Nainen: Työpäivä siis. Kerro vähän, millainen päivä oli – tapahtuiko jotain hauskaa tai outoa?
Mies: Ei oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Välillä ne ihan tavalliset päivät voivat olla yllättävän kivoja, jos niihin löytää jotain pientä hauskaa. Löysitkö päivän aikana edes yhden pienen hauskan jutun?
Mies: En.

Nainen: Okei… no entä viikonloppusuunnitelmat? Onko sinulla jotain, mitä odotat?
Mies: Ei.

Nainen: Hm, vähän tyhjä kalenteri siis. Mutta vaikka ei olisi mitään suurta suunnitelmaa, joskus pienet jutut tekevät viikonlopusta kivan. Tykkäätkö käydä ulkona kävelyllä tai kahvilla ystävien kanssa?
Mies: En oikeastaan.

Nainen: Ymmärrän. Itselläni on tapana etsiä pieniä ilon hetkiä arjesta, vaikka se olisi vain hyvä kirja tai lempikahvihetki. Onko sinulla jotain, mikä saa sinut rentoutumaan kotona?
Mies: Katson telkkaria.

Tämä on se piste, jossa Salla joutuu jo melkein tekemään töitä pysyäkseen positiivisena. Mies vastaa kuin kyseessä olisi lääkärintarkastus tai poliisikuulustelu.

Nainen: ”Telkkari on kyllä hyvä tapa nollata aivot. Onko sulla joku tietty ohjelmatyyppi, mikä uppoaa? Mä oon viime aikoina hurahtanut dokumentteihin, mutta välillä joku kevyt komedia on parasta vastapainoa työpäivälle.”

Mies: ”Sitä mitä sieltä tulee.”

Nainen: ”Ahaa, eli sä oot sellainen 'kanavasurffailija'? Sekin on taito, mä jään yleensä vaan selaamaan Netflixin valikoimaa tunniksi enkä osaa päättää mitään. Mutta jos sun ois pakko valita joku leffa, jonka katsoisit uudestaan ja uudestaan, niin mikä se ois?”

Mies: ”En tiedä.”

Minä olen nainen, melko verbaalisena pidetty js jopa hyvänä keskustelijana, mutta menisin kyllä täysin lukkoon tuollaisista lässynlää- päiväkodintätikysymyksistä.

 

Inhoan ihmisiä jotka eivät kykene keskustelemaan kyselemättä. Tuollainen tenttaava kysely on tunkeilua. Kerron kysymättä, jos tahdon toisen tietävän jotain.

 

Toinen ei jatkoon -peruste olisi tuo ilmeinen kyvyttömyys olla hiljaa. Jos ei pysty sallimaan hiljaisuutta keskusteluun, ei ole sovelias ystäväksi, saati kumppaniksi.

 

Kuka se olikaan, joka sanoi että jos toisen kanssa voi istua hiljaa vaivaantumatta puoli tuntia, ystävyyttä voi harkita, muuten on turha yrittääkään?

 

Miehelläni on muutamia brittikavereita jotka ovat tuollaisia loputtomia turhankyselijöitä. Eivät kestä hiljaisuutta mutta ovat liian laiskoja keksiäkseen puhuttavaa itse, joten esittävät epämääräisiä kysymyksiä. En suostu enää tapaamaan niitä, koska kuvioon kuului myös täydellinen kyvyttömyys keskustella muuten kuin täysin pinnallisella tasolla asioista.

Sinänsä totta, tai ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta mitä järkeä mennä treffeille tutustumaan, jos haluaa lähinnä testata istumista hiljaa? Kyllä siellä treffeillä ideana olisi keskustella, vaihtaa ajatuksia, tutustua ja nähdä myös, miten kommunikointi sujuu. Ja jos toinen ei sano mitään, on itsellä kaksi vaihtoehtoa: joko yrittää kyselemällä saada toinen puhumaan tai pitää itse monologia. Tai sitten istua hiljaa sen puoli tuntia, mikä kahvin juomiseen menee aikaa. Moni kokee tämän viimeisen kiusallisena ja ahdistavana juuri siksi, että se sotii niin vahvasti treffien ideaa vastaan. Ja oikeasti KUKAAN ei ajattele, että jos treffeillä ei syntynyt mitään keskustelua vaan istuttiin hiljaa, että tämä olisi jotenkin "hyvä merkki". Eikä tuota mielestäsi ahdistavaa tenttaamista olisi päässyt tulemaan tuossa annetussa esimerkissäkään, jos se toinen osapuoli olisi itsekin pitänyt keskustelua yllä.