Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaako sinua kun olet hävittänyt pois jotain esim. vaate, huonekalu tai joku tavara?
06.05.2026 |
Mulla tuli nyt mieleen häämekko jonka laitoin kierrätykseen. Oli vaan polven alle yltävä vaalean roosa pitsimekko kun oli toinen vihkiminen mulla ja jo ei ihan nuoria oltu.
Kommentit (41)
Ei tule mitään sellaista mieleen. Joitain lempivaatteita on välillä ikävä. Siis niitä mitä on antanut pois, käyttänyt loppuun, jäänyt pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä joutuu heittää tavaraa pois että mahtuu elämään asunnossa . Sitten hetken päästä pitää ostaa se sama tavara uudestaan . Onhan se vähän älytöntä ainakin .
Eipä oikeastaan. Ennemminkin niin että olisi pitänyt heittää enemmänkin pois.
Todellakin kaduttaa! Varsinkin, kun mitään korvaavaa en ole saanut tilalle. 😡 Hyväuskoisena hölmönä sitä joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin, joita saa sitten katua loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasketaanko vahingossa hävinneet?
Ostin joskus Demigodin Slumber of Sullen Eyes -älppärin levymessuilta kymmenellä markalla, korkein näkemäni myyntihinta netissä on ollut jotain 400 euroa. Levy hävisi kai jonkun muuton yhteydessä.
Monet lasten vaatteet ja lelut on tuntunut jälkeen päin, että olisi pitänyt säästää muistoksi. Totuus on kuitenkin, ettei olisi ollut edes tilaa hillota niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä katunut mitään. Ja meinaan heittää lisää pois.
Joku ilmeisesti varasti? hiihtosauvat edellisen asunnon eteistilasta - voi porsaan jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En kadu turhaan menneisyyttä muutenkaan, olen toimija enkä haaveksija.
En kiinny tavaraan. Se kaduttaa etten ostanut yhtä hevosta joka majaili meillä ja omistaja päätti myydä sen. Mutta silloin tuntui, että kolme omaa riitti. Siitä nuoresta olisi kyllä tullut hieno!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari lasten lelua olisi pitänyt säästää.
Olen katunut tai ainakin muistellut, että tulipa sekin myytyä tai heitettyä pois. Lapsuuskodin keinutuoli (ei mahtunut mun asuntoon), Luhdan ulkoilutakki (sellasta ei enää kaupasta saa edes), 60 vuotta vanhat ihan ehjät ja siistit nukenvaunut. Sydäntä särki ne pistää palasiksi, mutta asunto piti saada tyhjäksi. Joskus muistelen häkkilintujani, jotka piti muuton takia antaa pois ja kuulemma yksi niistä kuoli melko pian sen jälkeen. 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli laatikollinen 80-luvun lp-levyjä, mieheni meni lahjoittamaan ne jollekin kaverilleen. Harmittaa vieläkin. Olivat kuitenkin minun omaisuutta, ei olisi saanut ilman lupaani antaa niitä.
Teen nk kuolinsiivousta ja heitän joka päivä tavaraa pois. Joka ikisen roskapussin myötä iloitsen, silti tuntuu että tavara ei vähene millään. Vien roskat joka päivä, isommin ei uskalla viedä ettei kerrostaloyhtiön roskis täyty liikkaa. Mutta jos elinpäivä riittäisi vielä muutama vuosi , saan ehkä jotain sentään vähennettyä. yhtään ainoaa tavaraa kirjaa tai esinettä en jää kaipaamaan.
Autoa ei ole, joten minnekään keräämöihin tms ei pysty tavaroita roudaamaan. Myös valitettavasti huonkuntoisten tekstiilien hävityspisteitä on monissa paikoissa vähennetty niin että itselläkin lähin on jossain 9 km päässä. Eli ei muuta kuin roskiin. Parempikuntoiset UFF:n lähipisteille.
Minua kaduttaa aika usein, mikä tekee tavaroiden karsimisesta tosi stressaavaa. Saatan olla innoissani myymässä tai antamassa tavaroitani pois, ja myöhemmin vasta tajuta, että juuri sen yhden olisin halunnut pitää. Ja sitä tuntuu olevan ihan mahdoton ennustaa, mistä tavaroista jää tuollainen fiilis ja mistä ei. Suurimmasta osasta ei.
Tosin sen olen huomannut, että nuo katumistavarat ovat aina jotain vanhempia tavaroita. Tästä syystä teen karsimista lähinnä uudemmasta päästä. En ylipäätään tykkää esim. uusia sisustusta, joten sikäli tämä sopii ihan hyvin minulle. Mutta vielä olisi kyllä ihan liikaa tavaraa.
Joo vaatteita on tullut hävitettyä kun olen ajatellut, etten enää käytä eikä ole muodissa. Jälkikäteen kaduttanut aivan järjettömästi oma tyhmyys. Eräs sinkkulevy nuoruudesta harmittaa erityisesti kun en älynnyt huolehtia talteen sitä kotikotoa. Sillä olisi aika kiva keräilyarvo. Ihan arkitavaraa jouduin muutama vuosi sitten laittamaan roskiin ja kierrätykseen nopean muuttoni takia. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Ennemminkin niin että olisi pitänyt heittää enemmänkin pois.
Joskus, kun siivoilen kaappeja tulee vastaan tavaraa josta mietin, et mites tämänkin olen vielä säilyttänyt.
En ole katunut mitään. Jos olen jostain tavarasta vähän epävarma, jätän sen vielä odottelemaan. Olen sitten myöhemmin laittanut sen pois tai se on jopa tullut käyttöön.
Joo, ostin käytettynä erään upean ruokapöydän, joka oli tuotu Suomeen Ranskasta. Se ei mahtunut uuteen asuntoon ja myin sen pois. Missäköhän se mahtaa nyt olla...