Kaduttaako sinua kun olet hävittänyt pois jotain esim. vaate, huonekalu tai joku tavara?

Aikoinani tyhjensin lapsuudenkotiani, ja myin paljon Huutonetissä. Koti oli menossa purkuun, eivätkä kaikki tavarat mahtuneet uuteen asuntoon. Olisin halunnut ottaa pianoni mukaan uuteen asuntoon, mutta muuttomiehet mokasivat eivätkä suostuneet sitä siirtämään. Sitten päätin myydä sen, ja sain siitä vielä hyvän hinnan. Jännä juttu, etten ole sitä kaivannut. Veihän se sitä paitsi paljon tilaa asunnossa.

Poikani muutti vähän myöhemmin ja olisi kaivannut sohvaa. Olin kuitenkin ehtinyt jo myydä lapsuuden kotini sohvan. Mutta eihän kukaan näe tulevaisuuteen!

Paljon vaatteita olen lahjoittanut pois. Vanhemmiten vartalo muuttuu, eli ne ylimääräiset kilot tulevat vyötärölle. Näistä vaatteista luopuminen oli helppoa. Samoin yhdessä vaiheessa olin säästänyt paljon 80-luvun vaatteita ja laihduin. Olin iloinen, että nyt mahtuisin vanhoihin vaatteisiin. Paitsi peilin edessä tajusin, että olkatoppaukset ja hameen helman pituus säären kohdalle ei näytä hirveän hyvältä. Muoti muuttuu, ja vaikka jotkut muodit tulevat takaisin, eivät ne tule ikinä samanlaisina. Ihan turhaan hillota vanhoja vaatteita, jollei ole sitten ompelutaitoinen ja pysty muuttamaan niitä mieleiseksi. SIllä ovathan vanhat materiaalit usein korkealaatuisempia kuin nykyisin. 

Eli en oikeastaan kadu mitään sellaista tavaraa, jonka olen myynyt tai antanut eteenpäin. Ainoat tavarat, joita kaipaan, on ne, jotka ovat mystisesti onnistuneet katoamaan asunnossa. Käyn edelleen tavaroita läpi konmarittamalla, ja uskon, että joku päivä ne vielä löytyvät, kunhan saan tavaramäärää pienemmäksi. Kaksi kirjaa onnistuin kadottamaan: Toinen katosi muutossa ja toisen äitini tuhosi. Nekin oli helppo korvata ostamalla ne eBaysta. Eli melkein kaiken voi korvata. Paitsi tietysti itsetehdyt asiat, jonka joku toinen henkilö (ehkä edesmennyt) on tehnyt sinulle.