Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä miehestä, joka harrastaa animea?
05.05.2026 |
Kysyn siis naisena. Olen ihastunut erääseen mieheen, jolle animet ovat tärkeitä. En oikein tiedä mitä ajatella, koska genre on minulle niin tuntematon. Onko red flag vai ei?
Kommentit (45)
Olen rehellinen, kyllä minulle animeharrastus olisi vähän punainen lippu. Ei kuitenkaan ehkä suora tyrmäys, joten sanotaan että vaaleanpunainen lippu, jonkinasteinen varoittava merkki.
Tämä johtuu ihan siitä, että olen elämässäni törmännyt aika rasittaviin persooniin, joita yhdisti tuo sama harrastus. Olivat todella omistautuneita sille kylläkin, se oli suurin piirtein tärkein asia elämässä. Heillä oli kaikilla aika erikoinen käsitys sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymisestä ja mm. henkilökohtaisen tilan kunnioittamisesta.
Varmaan on ihan tavallisiakin ihmisiä, jotka katsovat animea. Omille kokemuksilleni en vain oikein voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen rehellinen, kyllä minulle animeharrastus olisi vähän punainen lippu. Ei kuitenkaan ehkä suora tyrmäys, joten sanotaan että vaaleanpunainen lippu, jonkinasteinen varoittava merkki.
Tämä johtuu ihan siitä, että olen elämässäni törmännyt aika rasittaviin persooniin, joita yhdisti tuo sama harrastus. Olivat todella omistautuneita sille kylläkin, se oli suurin piirtein tärkein asia elämässä. Heillä oli kaikilla aika erikoinen käsitys sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymisestä ja mm. henkilökohtaisen tilan kunnioittamisesta.
Varmaan on ihan tavallisiakin ihmisiä, jotka katsovat animea. Omille kokemuksilleni en vain oikein voi mitään.
Kaikessa voidaan mennä överiksi, jopa harrastuksissa. Tietty jos elämässä ei muuta sisältöä ole, niin väkisinkin se ulkopuolisen silmin näyttäytyy rasittavana. Suurin osa animea katsovista ja mangaa lukevista on täysin normaaleja ihmisiä, ilman mitään sen ihmeempää fanitusta. Tietty et voi omille kokemuksillesi mitään, mutta kuitenkin teilaat kaikki animea katsovat samaan nippuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rehellinen, kyllä minulle animeharrastus olisi vähän punainen lippu. Ei kuitenkaan ehkä suora tyrmäys, joten sanotaan että vaaleanpunainen lippu, jonkinasteinen varoittava merkki.
Tämä johtuu ihan siitä, että olen elämässäni törmännyt aika rasittaviin persooniin, joita yhdisti tuo sama harrastus. Olivat todella omistautuneita sille kylläkin, se oli suurin piirtein tärkein asia elämässä. Heillä oli kaikilla aika erikoinen käsitys sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymisestä ja mm. henkilökohtaisen tilan kunnioittamisesta.
Varmaan on ihan tavallisiakin ihmisiä, jotka katsovat animea. Omille kokemuksilleni en vain oikein voi mitään.
Kaikessa voidaan mennä överiksi, jopa harrastuksissa. Tietty jos elämässä ei muuta sisältöä ole, niin väkisinkin se ulkopuolisen silmin näyttäytyy rasittavana. Suurin osa animea katsovista ja mangaa lukevista on täysin normaaleja ihmisiä, ilman mitään sen ihmeempää fanitusta. Tietty et voi omille kokemuksillesi mitään, mutta kuitenkin teilaat kaikki animea katsovat samaan nippuun.
Näinhän nimenomaan en tehnyt. Mahdatko olla itse animen katsoja myös? :)
Tietynlainen obsessio tulee ihmisissä läpi aika epämiellyttävänä monesti ja omalle kohdalleni on osunut tällaisia animefaneja. Siinä fanituskulttuurissa on pitkälle vietynä omat ikävät puolensa.
Monessa muussakin on, esimerkiksi ankarimmat lätkäfanit ovat itselleni myös punainen lippu.
Jos mies rupeaa pukeutumaan Sailor Moon -hahmoksi niin sitten sanoisin että voi olla red flag. Mutta jos muutoin ensivaikutelma on hyvä ja ei vaikuta oudolta niin harrastus se on siinä missä muutkin, ei sen pohjalta kannata suoraan lokeroida ihmisiä. Eli tutustu ensin ihmiseen, älä harrastukseen.
Muistan joskus aikoinaan kun pelasin yhtä urheilupeliä konsolilla, missä siis pelattiin muiden nettipelaajien kanssa, niin sielä oli aina näitä anime tyyppejä. Muistan kun inhosin heitä sillon yli kaiken, koska he olivat aina pilaamassa kaiken hauskan toisilta pelaajilta, he siis olivat aina jotain teinipoikia, ketkä seurasivat jotain youtubettajaa, kuka teki animetyylisesti videoita siitä pelistä, he omaksuivat kaiken näiltä tubettajita. Nykyään se ja sama, mutta pieni sellainen karvan nostatus tulee aina edelleen kun kuulee, koska sillon en tykännyt ollenkaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen rehellinen, kyllä minulle animeharrastus olisi vähän punainen lippu. Ei kuitenkaan ehkä suora tyrmäys, joten sanotaan että vaaleanpunainen lippu, jonkinasteinen varoittava merkki.
Tämä johtuu ihan siitä, että olen elämässäni törmännyt aika rasittaviin persooniin, joita yhdisti tuo sama harrastus. Olivat todella omistautuneita sille kylläkin, se oli suurin piirtein tärkein asia elämässä. Heillä oli kaikilla aika erikoinen käsitys sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymisestä ja mm. henkilökohtaisen tilan kunnioittamisesta.
Varmaan on ihan tavallisiakin ihmisiä, jotka katsovat animea. Omille kokemuksilleni en vain oikein voi mitään.
Kiitos rehellisestä vastauksesta. En nyt vielä teilaa koko hommaa, mutta hyvä kuulla vähän eri näkemyksiä
-ap
Jos miehellä ei olisi mitään muita kiinnostuksen kohteita niin en kiinnostuisi, mutta jos se sama mies harrastiasi tuon lisäksi vaikka laskuvarjohyppyä ja kitaransoittoa pitäisin kiinnostavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehellä oma kokovartalo Waifu-tyyny?
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anime-faneilla tuntuu olevan sitä lapsellista fanikrääsää ympäri kämppää. Tulee vähän fiilis, että ei päässyt 10-vuotiaan Pokemon-fanituksesta yli. Siinähän harrastaa, mutta itse en halua sellaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Animejakin on monenlaisia ja paljon eri genrejä, sieltä löytyy laidasta laitaan. Ainut kohderyhmä ei suinkaan ole tuo mainitsemasi.
Toki myös kuvailemasi kaltaista kamaa löytyy paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anime-faneilla tuntuu olevan sitä lapsellista fanikrääsää ympäri kämppää. Tulee vähän fiilis, että ei päässyt 10-vuotiaan Pokemon-fanituksesta yli. Siinähän harrastaa, mutta itse en halua sellaista miestä.
Aika suoraksi vedit mutkat. Vaikka itse katson animea ja luen mangaa, niin fanitavaraa ei löydy yhden yhtä. Kaikki eivät halua kerätä fanitavaraa, itse joskus katsonut niiden hintoja, niin koen, että heittäisin rahaa hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Genrejä on paljon, ja osassa nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa. Tuon tyypin sarjat ovat itsestäni todella puuduttavia katsottavia, jopa tylsiä. Itse yleensä seurannut sarjoja, joissa on jotain sisältöä. Näitä sarjoja jaksaa katsoa uudestaan ihan sen sisällön ja juonen takia. En nyt ala luettelemaan tällaisia, mutta niitä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Genrejä on paljon, ja osassa nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa. Tuon tyypin sarjat ovat itsestäni todella puuduttavia katsottavia, jopa tylsiä. Itse yleensä seurannut sarjoja, joissa on jotain sisältöä. Näitä sarjoja jaksaa katsoa uudestaan ihan sen sisällön ja juonen takia. En nyt ala luettelemaan tällaisia, mutta niitä on olemassa.
Voisitko kuitenkin laittaa jotain suosituksia? Tutustuisin mielelläni ns. parempaan animeen, jossa olisi esimerkiksi syvällistä tarinankerrontaa tai mielenkiintoisia teemoja.
Olen lähes täysin ummikko ja tuntuu vaikealta lähestyä tätä kenttää ns. ulkopuolisena. Joitakin Miyazakin elokuvia olen nähnyt. :)
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Animen naiskuvassa ei ole mitään pelottavaa, vaan ovat lapsekkaita ja iloisia? Et ole tainnut tutustua esimerkiksi Black Lagoonin naishahmoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Genrejä on paljon, ja osassa nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa. Tuon tyypin sarjat ovat itsestäni todella puuduttavia katsottavia, jopa tylsiä. Itse yleensä seurannut sarjoja, joissa on jotain sisältöä. Näitä sarjoja jaksaa katsoa uudestaan ihan sen sisällön ja juonen takia. En nyt ala luettelemaan tällaisia, mutta niitä on olemassa.
Voisitko kuitenkin laittaa jotain suosituksia? Tutustuisin mielelläni ns. parempaan animeen, jossa olisi esimerkiksi syvällistä tarinankerrontaa tai mielenkiintoisia teemoja.
Olen lähes täysin ummikko ja tuntuu vaikealta lähestyä tätä kenttää ns. ulkopuolisena. Joitakin Miyazakin elokuvia olen nähnyt. :)
Ok, no heitetään muutamia. Alkuperäinen Ghost In The Shell elokuva vuodelta 1995. Saanut IMDb:ssa 7,9/10. Mikäli tällainen cyberpunk kiehtoo, niin tästä on olemassa sarja Ghost In The Shell Stand Alone Complex. Mikäli kiinnostaa mysteerit ja yliluonnolliset teemat, niin suosittelen katsomaan Anotherin. Mikäli on joskus katsonut Walking Deadia, niin vahvoja yhtäläisyyksiä löytää High School Of Deadista. Ajoittain aika päätöntä menoa. Eli tuntematon virus alkaa muuttaa ihmisiä zombeiksi, ja pieni selviytyjäjoukko pakenee näitä. Itselläni animen katsominen lähti sarjasta nimeltä Neon Genesis Evangelion. Tämä on tullut tv:stä useammankin kerran, viimeisen kerran pyöri jollain maksukanavalla. Peräisin 90-luvun puolesta välin. Alkuperäisen kuvanlaatu on aika hirveä, ei ihan VHS-tasoinen, mutta ei jää kauas. Mikäli tuntee mitään vetoa autoihin tai katukisoihin, niin Wangan Midnight tai Initial D.
Kuulostaisi kivalta, kun itte tykkään lukea mangaa. Ehkä meillä olisi jotain yhteisiä suosikkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Animella on tietty katsojakunta, ja sarjat "optimoidaan" tätä katsojakuntaa varten: yksinäinen, hivenen epävarma, lapsellinen, pelokas mutta jo aikuinen mies jolla ei ole seksuaalista kokemusta.
Samalla tavalla kun kaikki valmistetaan maistumaan hyvältä, anime tehdään sellaiseksi, että sen kohderyhmä saisi siitä jotain, joka kuluttaisi sitä lisää.
Animen naiskuva on yksinkertaistettu: siinä ei ole mitään pelottavaa, vaan naiset ovat lapsekkaita ja yksinkertaisia, iloisia. Oikeat naiset ovat aikuisia, itsenäisiä ja pelottavia kotiin jumahtaneiden peräkammarinpoikien mielestä.
Anime tarjoaa turvallisia, yksinkertaistettuja perustason tunne-elämyksiä, siihen on tiivistetty yksinkertaiseen muotoon ei-pelottavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla sellaisia asioita, joiden seulominen valtavirtamediasta on työlästä.
Genrejä on paljon, ja osassa nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa. Tuon tyypin sarjat ovat itsestäni todella puuduttavia katsottavia, jopa tylsiä. Itse yleensä seurannut sarjoja, joissa on jotain sisältöä. Näitä sarjoja jaksaa katsoa uudestaan ihan sen sisällön ja juonen takia. En nyt ala luettelemaan tällaisia, mutta niitä on olemassa.
Voisitko kuitenkin laittaa jotain suosituksia? Tutustuisin mielelläni ns. parempaan animeen, jossa olisi esimerkiksi syvällistä tarinankerrontaa tai mielenkiintoisia teemoja.
Olen lähes täysin ummikko ja tuntuu vaikealta lähestyä tätä kenttää ns. ulkopuolisena. Joitakin Miyazakin elokuvia olen nähnyt. :)
Ok, no heitetään muutamia. Alkuperäinen Ghost In The Shell elokuva vuodelta 1995. Saanut IMDb:ssa 7,9/10. Mikäli tällainen cyberpunk kiehtoo, niin tästä on olemassa sarja Ghost In The Shell Stand Alone Complex. Mikäli kiinnostaa mysteerit ja yliluonnolliset teemat, niin suosittelen katsomaan Anotherin. Mikäli on joskus katsonut Walking Deadia, niin vahvoja yhtäläisyyksiä löytää High School Of Deadista. Ajoittain aika päätöntä menoa. Eli tuntematon virus alkaa muuttaa ihmisiä zombeiksi, ja pieni selviytyjäjoukko pakenee näitä. Itselläni animen katsominen lähti sarjasta nimeltä Neon Genesis Evangelion. Tämä on tullut tv:stä useammankin kerran, viimeisen kerran pyöri jollain maksukanavalla. Peräisin 90-luvun puolesta välin. Alkuperäisen kuvanlaatu on aika hirveä, ei ihan VHS-tasoinen, mutta ei jää kauas. Mikäli tuntee mitään vetoa autoihin tai katukisoihin, niin Wangan Midnight tai Initial D.
Kiitos, kiinnostava lista!
Nuo sarjat mitä mainitsit miehen katsovan on ihan mainstream animea, eli siis länsimaissa tosi suosittua. En näkisi mitään ongelmaa siinä että katsoo animea, on kiinnostunut siitä ja käy tapahtumissa.
Ihmettelisitkö jos mies seuraisi vaikka autoalaa ja kävisi messuilla?
Sit menee hämäräksi jos roikkuu 24/7 jollain foorumeilla, keräilee obsessiivisesti figuureita tai muuta oheiskamaa, pelaa japanilaisia deittisimulaattireita etc etc. Jollekulle nuo edeltävätkin voi varmaan olla ihan ok, mutta menee ehkä normiharrastuksen yli
Tyhmä aloitus. Samoin se on kai kun kaikkien muidenkin kohdalla. Myös naisten. Eli pitää olla hyvännäköinen ja hyvä luonne