Lue keskustelun säännöt.
Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
04.05.2026 |
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on omia valintoja. Mulla velkaa omaa tyhmyyttään. Semmosta.
Omilla rahoillaan osti eikä antanut vastikkeetta. Ei ollut "teidän" rahoja.
Kumma että tämä tarina on pyörinyt netissä englanninkielisenä jo vuosia 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki muistais, että yksin oot sinä ihminen kaiken keskellä yksin. Ikinä ei pidä luottaa kumppaniin sokeasti vaan ajatella että kaikki on pahimmassa tapauksessa vain väliaikaista.
Meillä mies omisti yhtä ja toista ja oli kerryttänyt omaisuuttaan jo kymmenen vuotta ennen kuin päädyttiin yhteen. Mulla ei ollut tuomisina kuin pakettiautollinen muistoja ja kaksi lasta edellisestä liitosta.
Kun naimisiin mentiin niin molemmat oli täsmälleen samaa mieltä avioehdosta ja omista tileistä. Ja hyvä näin. Nyt mulla on nimittäin enemmän omaisuutta kuin miehellä ja olis ihan kamalaa jos erossa mies sais niistä yhtään mitään.
Molemmat ollaan panostettu omiin uriin ja lapset on hoitunut siinä ohessa. Juoksevat kulut on maksettu suunnilleen puoliksi ilman riitoja, mutta sitten loput omat rahat on saanut käyttää miten parhaaksi kokee.
Miksi olisi kamalaa jos mies saisi erossa yhtään mitään sinulta?
Miksi sen pitäis saada rahaa, jota se ei ole ansainnut? Ei ole tikkua ristiin niiden eteen laittanut.
Ei kannata mennä naimisiin, jos sen synnyttämä avio-oikeus on lähtökohtaisesti mielestäsi väärin. Tottakai on avioehto, niin meilläkin on, mutta eipä tulisi mieleenikään sanoa että puoliso ei ole ansainnut jotakin tai että avioehto on sitä varten että vain itse voi vaurastua.
Samaa mieltä. Jos molemmille on kertynyt vusien varrella omaisuutta ihan mukavasti omalla työllä, ja hiukan sieltä päältä lopuksi tasataan, niin eipä se nyt ole mikään kamala asia. Yhdessä on rinnakkain kuljettu ja sitä varallisuutta hankittu ja ylläpidetty. Toisista huolehtien.
Kokonaan toinen juttu on jos toinen on esimerkiksi saanut perintöjä, joihin toinen haluaa vielä eron hetkellä käydä käsiksi. Ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua lohduttaa ollenkaan, niin se nuori thainainen ei rakasta vanhaa miestäsi, nämä houkuttelee miehen aina thaimaaseen, kun siellä ulkomaalainen ei saa omistaa mitään. teidän lasten tuleva perintö menee nyt thaimaaseen, tyhmää että lapsesi eivät ole kiinnostuneita suojelemaan omaa perintöänsä. sun kannattaa ottaa asioista selvää ja mennä sinne thaimaaseen paikalliselle poliisilaitokselle ottamaan selvää naisen historiasta, voi olla myös tällänen rakkaushuijari. sun kannattaa estää teidän perheen varallisuuden siirto thaimaaseen. miehesi on ollut nyt seksin perään, ja sillä ei ole tekemistä rakkauden kanssa. järjestä nyt miehellesi maksullista seksiseuraa, nuorempaa ja kauniimpaa, mitä rahoja kyttäävä thaikkunainen on. pullauta rahan ahne thaikku ulos kuvioista käyttäen hänen omaa metodiansa.
Kuka viitsii nähdä tällaisen vaivan yhden ukon takia? Menkööt.
Niinpä. Lapsetkin jo aikuisia ja jos eivät älyä pitää puolta perinnöstään, niin jääkööt ilman. Toki äiti voi lapsia varoittaa, mutta sen jälkeen vastuu on heillä itsellään.
No ei tietenkään ole. Vastuu on sillä miehellä, mutta hän ei ymmärrä miten tyhmästi tekee. Eihän ne lapset voi itselleen mitään ennakkoperintöjä ottaa. Lasten edun laiminlyönti on miehen valinta.
Näitä tarinoita piisaa, isänä osallistuin minkä pystyin lastenhoitoon, yöt valvoin vatsavaivoja ja korvatulehduksia ja aamulla töihin urakoimaan, tätä oli kolmen lapsen aikana jonka aikana rakensin perheelle omakotitalon siinä niinkuin sivutöinä, no talo tuli valmiiksi ja ajattelin henkähtää ja sanoin vaimolle että kun on nyt uraputkessa niin minä voin ottaa vastuuta kotihommista ja hän voi panostaa työhomminsa, no vaimo panosti työhommiinsa, työreissuja ja illanviettoja, eikä saanut häiritä kesken illallisten perheasioilla ( 3 alle kouluikäistä lasta). Yhtäkkiä minä olinkin aivan turha ja avioeroa halusi vaimo. No eipä ole positiivista sanottavaa naisista perheen hengettärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta kuka suomalainen opettaja jäisi kokonaan pois töistä hoitaakseen lapsia hamaan ikuisuuteen? Opettajan työhän on yksi parhaista yhdistää perhe-elämään (en siis tarkoita, että se ei olisi vaativaa, vaan esim. lomien pituutta).
Mitä tekmistä ammatilla asian kanssa on? Tietenkin se, että huonotuloisen pitää palata töihin useammin, mutta, jos rahat riittää, sitä jää jos haluaa, ammatista kuin ammatista.
On opettajan ammatilla, koska se on suunnilleen helpoin kokopäivätyö yhdistää kouluikäisistä lapsista huolehtimiseen: samat lomat kuin koululaisilla ja työpaikkaan sidottu työaika selvästi lyhyempi kuin useimmissa muissa ammateissa. Sen takia tuntuu käsittämättömältä, että ap on jäänyt kotiin sen jälkeenkin, kun kaikki lapset ovat olleet kouluiässä.
Mitä käsittämätöntä siinä on? Lasten vuoksi jäädään kotiin, ei siis jäädä töistä pois lasten vuoksi.
No pointti oli se, että erittäin harva suomalainen 3 lapsen äiti jää kokonaan pois työelämästä työikäisenä. Toki äitiyslomat ja joku määrä hoitovapaata pidetään, mutta lähes kaikki palaavat melko nopeasti töihin.
Opettajan ammattia korostin vain siksi, että opettajan on Suomessa keskimäärin vielä helpompi yhdistää työ ja perhe-elämä kuin vaikka yritysjuristin, koska opettajilla on koko koululaisten kesäloma lomaa ja lisäksi usein heidän ei tarvitse olla fyysisesti työpaikalla kovin myöhään (vaikka työtä olisikin jäljellä niin opetus päättyy usein varhain iltapäivällä, ei toki aina ja kaikilla).
Joku tuolla jo mainitsikin, että tarinan englanninkielinen versio on pyörinyt netissä jo vuosia eli eiköhän tämä ole jenkkicopypasta. Ei vaan ole uskottava tarina Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muutta, mutta mitä vttua miehet, "iloinen ja heittäytyvä" nainen?!? Mun mies jurnuttaa tätä samaa nykyään. Ollaan tavattu huolettomina 25-vuotiaina ja ollaan nyt 50: kolme aikuistuvaa lasta, velan maksua pankille 20 vuotta, isoja työasioita, terveyshuolia, huolehtimista vanhoista ja sairaista vanhemmista ym. Herra on hyvä ja tarkastelee myös itseään, että onko vielä kuin kaksikymppisenä, no ei ole! Mutta jostain syystä näkee vain minun vanhenemisen, ei omaa muutostaan. En edes halua olla kuin 25-vuotias, olen onnellinen ja ylpeä elämänkokemuksestani. En ole mikään mörökölli, mutta en taatusti myöskään bimbo kaksikymppinen. (En kyllä ollut sitä silloinkaan, mutta kieltämättä olin vielä naiivi ja huoleton.) Mun puolella on se, että tuo puoliso on sen verran pappautunut, että taatusti kukaan kaksikymppinen ei sitä katsele ja työ ei mahdollista thaikkunaisen hakua. :D Kai se tuosta vielä järkiintyy.
Voisiko se olla sitä ettei olisi tuollainen katkera uhriutuva naakka kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäät kyllä ja ansaitset parempaa. Sinulla alkaa uusi elämänvaihe. Usko pois.
52-vuotiaana ei ala mikään. Töihin liian vanha. Eläkettä ei ole kertynyt. Köyhyys ja vanhuus odottaa. Uuden miehen saa jos laskee vaatimuksensa realistiselle tasolle mutta sitä eivät naiset koskaan tee.
Eiköhän tässä "uusi mies" ole viimeimen asia mitä ap tarvitsee tai miettii.
Kuule voi käydä paremmin kuin hyvin. Mitä, jos ap löytää itseään varakkaamman uuden miehen ja jatkaa kotirouvana oloa? Kaikki on mahdollista. 50 - 50.
Oikein ja luonnollista.
On miehen biologinen tehtävä ja tarkoitus jakaa siittiöitään mahdollisimman laajalle.
Samoin kuin naisen biologinen tehtävä ja tarkoitus on hoitaa lapsia ja tehdä voileipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä oli että annoit miehelle. Lopetit antamasta ja nyt antaa joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
5/0
Eikös 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt kirjailijan uraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen suomalaisen olet kuullut kompensoivan kummallakaan tyylillä? Eikä se mitään sääliä ole vaan reilu palkkio isosta työstä.
Jokainen järkevä kompensoi. Olin itse kotona 10 vuotta ja samaan aikaan moni ystävistäni myös. Ihan kaikki kompensoi, tietenkin.
Hyvä niin. Tiedoksi ettei kaikki toimi niin fiksusti.
Sitten ei toimi. Turha on jälkikäteen ulista, jos ei.
Kyllä nämä jälkikäteen vaikuttavat, jos ei ole kompensoitu. Pesänjakajalla on paljon valtaa.
Kerropas miksi se ”pesänjakaja” kompensoisi tuon erossa ja keikauttaisi vaikkapa nyt aplle yli sen ”tasajaon”? Ei tapahdu kuuna päivänä.
Perehdy asiaan.
Ei kuule kyllä se nyt olet sinä, jonka pitää tutustua asiaan. Olet joko ymmärtänyt jotain todella väärin tai trollaat.
Kohtuullistaminen (eli osituksen sovittelu) ei koskaan tarkoita sitä, että varakkaampi puoliso velvoitettaisiin maksamaan vielä lisää tasinkoa eli antamaan omastaan enemmän kuin puolet.
Ja tämä on niin fakta kuin olla voi!Kiitos. Kerropa tuo eksälleni, joka vaatii minua maksamaan avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta reilusti enemmän kuin puolet juuri kohtuullistamisen perusteella. Minulla on noin kymmenkertainen omaisuus häneen verrattuna, mutta se on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta.
Ai niin, mutta hänelläpä on käytössään juristi. Mitä sinä et ole.
Älä jaksa enää hourailla tähän kun et tiedä mistä puhut.
Et edes puhu samasta tilanteesta ja silti päätit ulista. Teillä kyse on avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta, joka riitauttamalla voidaankin katsoa avio-oikeuteen kuuluvaksi. Ja se on ihan eri asia se! Avioehto juuri tämän vuoksi liittyy oleellisesti näihin.
Ei meillä ole avioehtoa. Sinä olet amatööri.
Ni mitä sä sitten valitat, jos et ole suojannut omaisuuttasi? Ja exäsi ei tule saamaan haluamaansa, jos se muka olisi yli tuon puolen.
Kiitos ilmaisesta neuvosta, kerron sen lakimiehelleni. Se on varmasti täysin hintansa arvoinen.😁
Huomaa että tulit vain prassailemaan ylisuurella egollasi. Vaikka sulla ja exälläsi olisi kuusi juristia per naama, yli puolta ei saa kukaan. Ja tämän voit tarkistaa ihan laista sen juristisi kanssa.
Jos taas puhut siitä, että exäsi omaisuus jätetään osituksen ulkopuolelle ja siksi muka ylittyy tuo 50% raja, tuomioistuimet ja pesänjakajat suostuvat vähävaraisemman puolison omaisuuden säästämiseen erittäin harvoin. Se vaatii yleensä sen, että puolittaminen ajaisi exäsi suoraan ahdinkoon tai sinä olisit hankkinut omaisuutesi petoksella tai muuten räikeän epäoikeudenmukaisesti.Kerro pykälä, jossa noin sanotaan?
Avioliittolaki 103b. Muistaakseni pykälä 2, momentti 3.
Jossa ei sanota kuten väität.
Aha. Kyllä se siellö seisoo.
Annatko suoran lainauksen.
Varottava esimerkki kaikille naisille. Kannattaa luoda oma ura ja hommata omat rahat, niin ei käy kuten vähä-älyselle ap:lle. Nauran sun tyhmyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta kuka suomalainen opettaja jäisi kokonaan pois töistä hoitaakseen lapsia hamaan ikuisuuteen? Opettajan työhän on yksi parhaista yhdistää perhe-elämään (en siis tarkoita, että se ei olisi vaativaa, vaan esim. lomien pituutta).
Mitä tekmistä ammatilla asian kanssa on? Tietenkin se, että huonotuloisen pitää palata töihin useammin, mutta, jos rahat riittää, sitä jää jos haluaa, ammatista kuin ammatista.
On opettajan ammatilla, koska se on suunnilleen helpoin kokopäivätyö yhdistää kouluikäisistä lapsista huolehtimiseen: samat lomat kuin koululaisilla ja työpaikkaan sidottu työaika selvästi lyhyempi kuin useimmissa muissa ammateissa. Sen takia tuntuu käsittämättömältä, että ap on jäänyt kotiin sen jälkeenkin, kun kaikki lapset ovat olleet kouluiässä.
Mitä käsittämätöntä siinä on? Lasten vuoksi jäädään kotiin, ei siis jäädä töistä pois lasten vuoksi.
No pointti oli se, että erittäin harva suomalainen 3 lapsen äiti jää kokonaan pois työelämästä työikäisenä. Toki äitiyslomat ja joku määrä hoitovapaata pidetään, mutta lähes kaikki palaavat melko nopeasti töihin.
Opettajan ammattia korostin vain siksi, että opettajan on Suomessa keskimäärin vielä helpompi yhdistää työ ja perhe-elämä kuin vaikka yritysjuristin, koska opettajilla on koko koululaisten kesäloma lomaa ja lisäksi usein heidän ei tarvitse olla fyysisesti työpaikalla kovin myöhään (vaikka työtä olisikin jäljellä niin opetus päättyy usein varhain iltapäivällä, ei toki aina ja kaikilla).
Joku tuolla jo mainitsikin, että tarinan englanninkielinen versio on pyörinyt netissä jo vuosia eli eiköhän tämä ole jenkkicopypasta. Ei vaan ole uskottava tarina Suomessa.
Ihan olisi mahdollinen tuolta osin, että on ollut kotona, muu on sitten sitä huttua. Se menee niin, että tietyssä porukassa tuo on ihan yleistä ja toisessa porukassa harvinaista. Se on yleistä varakkailla ja rikkailla ja tietenkin lessuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmi jo todettiin, että opettaja ei koskaan kirjoita Thaimaaseen🤣🤣.
Tämä sana paljastaa, että ap satuilee.
Niin, mutta konekääntäjä muka kirjoittaa? Päättäkää jo. 🙄
Oletko huomannut, että samaan ketjuun voi kirjoittaa useampi kuin yksi vastaaja - hämmästyttävää, eikö totta 😳
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita piisaa, isänä osallistuin minkä pystyin lastenhoitoon, yöt valvoin vatsavaivoja ja korvatulehduksia ja aamulla töihin urakoimaan, tätä oli kolmen lapsen aikana jonka aikana rakensin perheelle omakotitalon siinä niinkuin sivutöinä, no talo tuli valmiiksi ja ajattelin henkähtää ja sanoin vaimolle että kun on nyt uraputkessa niin minä voin ottaa vastuuta kotihommista ja hän voi panostaa työhomminsa, no vaimo panosti työhommiinsa, työreissuja ja illanviettoja, eikä saanut häiritä kesken illallisten perheasioilla ( 3 alle kouluikäistä lasta). Yhtäkkiä minä olinkin aivan turha ja avioeroa halusi vaimo. No eipä ole positiivista sanottavaa naisista perheen hengettärinä.
Kuulostaa karulta, mutta yhden tollon perusteella ei voi koko porukkaa tuomita.
Ihan yhtä lailla ei voi tämän (keksityn) aloituksen perusteella tuomita kaikkia miehiä. Kyllä hyviä miehiä on myös olemassa. Todella hyviä.
Ei kannata mennä naimisiin, jos sen synnyttämä avio-oikeus on lähtökohtaisesti mielestäsi väärin. Tottakai on avioehto, niin meilläkin on, mutta eipä tulisi mieleenikään sanoa että puoliso ei ole ansainnut jotakin tai että avioehto on sitä varten että vain itse voi vaurastua.