Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei järkyttänyt, mutta erään luokkatoverin sai tolaltaan Jouko Turkan Kiimaiset poliisit. Se puhui siitä tosi usein, kun ei ymmärtänyt näkemäänsä tai kokemaansa.

Taisi siitä mennä moni aikuinenkin tolaltaan

Osasto kympin lapset. Näytettiin kuinka huonosti syöpälapsia hoidettiin Suomessa vielä 80-luvullakin. Lapsille tehtiin tuskallisia toimenpiteitä ilman kivunlievitystä tai anestesiaa ja iso osa kuoli. Verkkokalvoille paloi se miten huutavaa lasta pidettiin paikallaan toimenpiteen aikana... Ihan kamala ohjelma. 

Ahdistamaan jäi myös dokkari joissa näytettiin hylättyjä laihoja lapsia bulgarialaisessa lastenkodissa.

Olin vähän liian kiinnostunut kaikista kauheuksista lapsena ja tuli katsottua paljon dokkareita ja aikuisten asiaohjelmia

Vierailija kirjoitti:

Mua ei järkyttänyt, mutta erään luokkatoverin sai tolaltaan Jouko Turkan Kiimaiset poliisit. Se puhui siitä tosi usein, kun ei ymmärtänyt näkemäänsä tai kokemaansa.

Tää oli ihan kummallista kuolaamista ja örisemistä 😂 Olin jo ehtinyt unohtaa. 

Mies ja alaston ase, kun Ludwig putoaa katolta ja liiskaantuu sen jälkeen vielä bussin, katujyrän ja paraatin alle.

Titi Nalle kesäleiri elokuvassa yöllinen kohtaus, jossa hiippailivat yön pimeydessä portaikossa. Musiikki ja laulu olivat mielestäni pelottavia.

Vierailija kirjoitti:

Joku lasten lauluohjelma, jossa oli pelottava mummo ja joku feikin näköinen leipä.

Ei kun se oli pullapitko. Mikähän sen ohjelman nimi oli? Suomalainen lastenohjelma, jossa studiossa laulettiin.

Mua ahdisti muutenkin kaikki epätodellinen, Pelle Hermannissakin oli puistattavinta se, että se ulkotila ei ollut oikeasti ulkona vaan jossain studiossa.

Lilja 4ever -elokuva. Todella jätti traumat, ja katselin usein (ja joskus vieläkin) kaupoissa jonkun miehen seurassa olevia nuoria tyttöjä yrittäen tulkita, että pyytävätkö apua silmillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas. Pappa oli rintamalla viisi vuotta ja sota on ollut perheessämme ehkä läsnä enemmän kuin normaalisti, siitä on puhuttu ja joka itsenäisyyspäivä katsottu Tuntematon (jompi kumpi versio). Ihan siis pienestä asti olen sen nähnyt ja välillä on yritetty peittää silmiä pahimmissa kohdissa mutta aika huonoin tuloksin. 

Itseäni kammotti liian pienenä näkemäni Täällä Pohjantähden alla, ja se teloituskohtaus siinä. Tuntui ihan hirveältä ajatella, miltä tuntuu mennä ammuttavaksi ihan avuttomana. Tuntuu se tietysti vieläkin. 

Ja lahtarit haaveilevat tämän uusinnasta.  Ka porukka menee ja äänestää näitä (eli persuja) onnesta soikeana. 

Vierailija kirjoitti:

Lilja 4ever -elokuva. Todella jätti traumat, ja katselin usein (ja joskus vieläkin) kaupoissa jonkun miehen seurassa olevia nuoria tyttöjä yrittäen tulkita, että pyytävätkö apua silmillään.

Joo mä muistan että itkin joissain kohdissa, Venäjällä tietyt alueet on vieläkin samanlaista, kamalan surullinen elokuva, melankolinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Monessa vanhassa kotimaisessa mustavalkoelokuvassa oli pelottavia kohtauksia, veden pinnassa naurava haamu, häkämyrkytystä hiillojsen loisteessa järjestävä muori...

 

Tuo eka oli Juha (1956) joka oli ensimmäinen suomalainen värielokuva. Toinen on Riihalan valtias (myös 1956).

Saatoinpa katsoa "Juhan" mustavalkotelkkarista, siksi jäi mieleen mustavalkoisena.  

Upeasti kuitenkin tunnistettu! 

Vierailija kirjoitti:

Kun muumipeikko ryömi taikurin hattuun ja muuttui rumaksi iso silmäiseksi olioksi. En ikinä ekan kerran jälkeen halunnut uudestaan katsoa kys jaksoa. Samoin muurahaisleijona(?) jakson kanssa.

Mä näin tuosta pitkälle painajaisia lapsena myös siitä kun muumi perheineen yöpyi majakalla ja aavejalat oli muumipeikon päällä. 

Varokaa heikkoa jäätä mainos jo pelkästään se musiikki sai kylmät väreet ja kauhut kun lapsena katsoin kun se Nalle putos avantoon

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon sotilas. Se kohtaus, kun haavoittunut huutaa apua. Sillä sotilaalla oli silmät sidoksissa ja jäi sinne yksin kuolemaan.

Tuo on nykymittapuunkin mukaan karu kohtaus, aikanaan huomiota herättänyt. Ensimmäisiä sotaleffoja, joissa ei vain kaaduta kauniisti ja kunniakkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Safiiri ja Teräs. Siinä tv-sarjassa oli kyllä kauhun aineksiakin mukana. Safiirin silmät hehkuivat ja sitten oli surisevia ääniä ja monenlaisia muita yliluonnollisia asioita, kuten edesmenneitä sotilaita, joita he näkivät talossa yms. Minulle ei koskaan selvinnyt, keitä nämä Safiiri ja Teräs oikein olivat, olivatko he avaruusolioita vai mitä. Taistelivat pahaa vastaan, mutta olivat itse tosi pelottavia.

 

Myös toinen tv-sarja nimeltä Triffidien kapina oli aika kaamea jättiläismäisine lihansyöjäkasveineen. Sitä muistan miettineeni jaksojen jälkeenkin, että mitä, jos semmoisia liikkuvia syöjäkasveja olisi ihan oikeasti.

Ai saakeli! Pelkään edelleen niittosilppureita ton Triffidi-ohjelman takia. (Vanha versio, uudemmassa hyvin eri näköisiä ne triffidit.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö oli mielestäni aina ahdistava

Oli. Etenkin jakso Maailma vaarassa. Robotit olivat ottaneet vallan ja pakottivat kaikkia syömään purkkiruokaa joka teki zombiksi. Mm. Sykerön taloudenhoitajan Neiti Nokkosen. Myös Sykerön talonmies Maltti myyrä oli viety koe-eläimeksi labraan.

Maltti Mäyrä, muuta muuten joo. 

Kasper-teatteri. Näin lapsena unta jossa Kasper oli itse perkele ja jahtasi minua hokien "Trai trai trallallaa". Sen jälkeen en enää uskaltanut katsoa koko ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruohometsän kansa oli pelottava. Hopeanuoli oli myös jännittävä.

 

Alakouluikäisenä painajaisia aiheutti Candyman, Painajainen Elm Streetillä ja alkuperäinen It. Olin aivan liian nuori katsomaan nuo leffat.

Jaa-a. Kun ei kerran tuo kauhuelokuvakielto näköjään merkkaa mitään niin sanon sitten minäkin että Avaruuden Pirut. Se lähetettiin joskus 1980-luvun alkupuolella keskellä lauantaipäivää ja pelkäsin hulluna. Lähetysaika kertoi kai että maikkari? piti sitä liian naurettavana pelottamaan ketään. Kummaa silti koska noihin aikoihin lehtien yleisönosastot täyttyivät herkästi jos televisiossa näytettiin mitään poikkipuolista. 

Jes!! Tämä oli ja on mahtava. Nappasin talteen jokunen vuosi sitten kun tuli uusintana. Aikuisena ei tietenkään samalla tavalla pelottanut, mutta kyllähän siinä melkoinen tunnelma oli silti. Ei ihme, jos lapsena pelotti kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Juhasta on ainakin neljä versiota ja myös uusin eli A.Kaurismäen ohjaama vuonna 1999 on mustavalkoinen. Myös Mauritz Stillerin mykkäversio on jo vuodelta 1921. 

 

 Ihan Stillerin? Se vasta olis ollut jos Greta Garbo olisi esittänyt Marjaa! 🤩

Stillerin, kyllä. Ainoa versio noista, jota en ole onnistunut näkemään. 

Vierailija kirjoitti:

Osasto kympin lapset. Näytettiin kuinka huonosti syöpälapsia hoidettiin Suomessa vielä 80-luvullakin. Lapsille tehtiin tuskallisia toimenpiteitä ilman kivunlievitystä tai anestesiaa ja iso osa kuoli. Verkkokalvoille paloi se miten huutavaa lasta pidettiin paikallaan toimenpiteen aikana... Ihan kamala ohjelma. 

Ahdistamaan jäi myös dokkari joissa näytettiin hylättyjä laihoja lapsia bulgarialaisessa lastenkodissa.

 

Olin vähän liian kiinnostunut kaikista kauheuksista lapsena ja tuli katsottua paljon dokkareita ja aikuisten asiaohjelmia

Leikkauksia ilman kivunlievitystä? Mitä ihmettä? Ei 80-luku mitään keskiaikaa kai ollut?

Ei mikään. Ruohometsän kansa oli hyvä, ja joidenkin mielestä pelottava.