Lue keskustelun säännöt.
Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?
Itseäni järkytti mustavalkoinen elokuva Pikku-Heidistä. Siinä Rottenmeier yritti myydä Heidin katunaiselle mutta Alppivaari pieksi kummankin naisen, otti Heidin ja ajoi varastetulla hevosvaljakolla karkuun. En uskaltanut katsoa loppuun kun tiesin että vaari jää kiinni ja huonosti käy.
Kommentit (666)
Punaiset kengät (The Red Shoes) on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin ohjaama brittiläinen tanssi- ja draamaelokuva vuodelta 1948. (wikipedia)
Tää tuli telkkarista joskus 70- luvun lopulla tai 80- luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperheellä oli vanha Raamattu jossa oli kuvia. Kuvat olivat lapsen silmin katsottuna rumia ja pelottavia. Mm. Sodoman ja Gomorran tuho jossa syntiä tehneiden asukkaiden päälle satoi tulta ja tulikiveä. Huhhuh että oli karmaiseva.
Muistan jonkun uskonnollisen piirroksen missä mies katsoi joen rannalla kuinka vesi muuttui vereksi. Makasi jossain kivikossa ja pelkäsin että luiskahtaa virtaan.
Joku lastenohjelma, jossa Kasper nuken näköinen nukke asui arkussa. En sen tarkemmin muista muuta, kuin että se käytti sateenvarjoa laskeutumiseen jostain korkeammalta. Tuo nukke oli pelottava. Ohjelma taisi tulla joskus 70-luvulla telkkarista.
Můstalaisleiri muuttaa taivaaseen. Minua pelottivat můstalaiset lapsena. Osin maineensa, osin ulkonäkönsä ja pukeutumisensa takia. Siinä oli kohta missä joku muija pesi pyykkiä joen rannassa tissit paljaana ja joku mies riisui paitansa taustalla. Inhottavan seksuaalista ja vielä erirotuisten seksuaalisuutta. Se tuntui paljon härskimmältä kuin valkoisten.
Sitten oli joku juttu pariskunnasta joka teki töitä sirkuksessa eivätkä nekään mitään valkoisia olleet. Oli kohtaus missä mies kiinnitti jonkun ruusun naisen jalkojen väliin. Pöksyt oli kyllä päällä mutta hyi silti.
Sitten oli japanilainen juttu tytöstä ja pojasta jota pidettiin piilossa isossa talossa. Lasten isä oli käsittääkseni amerikkalainen sotilas ja siksi mukulat piti piilottaa. Oli kohta missä mukulat kylpivät jossain lammessa ja tyttö sanoi pojalle että "minulla ei ole tuollaista" tarkoittaen peeistä. Hyii!
Pelle Hermanni oli todella pelottava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eläintarinat, joissa eläimet joutuivat kärsimään.
Kun olin pieni äiti luki Felix Saltenin Bambi-kirjaa. Se oli paikoin niin surullinen että itkulta ei voinut välttyä. Tarinassa Bambin äiti kuolee ja se oli lapselle ihan kestämätön juttu. Äiti joutui lopettamaan lukemisen tunnekuohujen vuoksi ja sitten taas jatkettiin muutaman päivän kuluttua.
Hevostarina Uljas Musta oli myös tunteisiin käyvä juttu. Osasin jo itse lukea kun lainasin sen kirjastosta. Hevonen joutui välillä julmalle omistajalle joka piiskasi sitä ja kohteli muutenkin huonosti. Sen hienommalta tuntui kun omistajaksi tuli lempeästi hevostaan kohteleva ihminen.
Siinä sai jo lapsena tuntuman, että elämässä saattaa tulla eteen rankkojakin juttuja, mutta kaikki voi kääntyä vielä hyväksi. Näin eläkeiässä voin sanoa, että vähempikin olisi riittänyt tätä elämän nurjaa puolta.
Aasi, Morso ja Mouru.
Oli niin kammottavan näköinen ohjelma, että jäi yhteen jaksoon katsomiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt välttämättä ihan pelännyt, mutta jotenkin outo ja häiritsevä tunnelma oli lastenohjelmassa Från A till Ö, Aasta Ööhön.
Puhuva pöllö katolla, nainen, jonka nenä piteni ja lyheni.
Vierailija kirjoitti:
Můstalaisleiri muuttaa taivaaseen. Minua pelottivat můstalaiset lapsena. Osin maineensa, osin ulkonäkönsä ja pukeutumisensa takia. Siinä oli kohta missä joku muija pesi pyykkiä joen rannassa tissit paljaana ja joku mies riisui paitansa taustalla. Inhottavan seksuaalista ja vielä erirotuisten seksuaalisuutta. Se tuntui paljon härskimmältä kuin valkoisten.
Sitten oli joku juttu pariskunnasta joka teki töitä sirkuksessa eivätkä nekään mitään valkoisia olleet. Oli kohtaus missä mies kiinnitti jonkun ruusun naisen jalkojen väliin. Pöksyt oli kyllä päällä mutta hyi silti.
Sitten oli japanilainen juttu tytöstä ja pojasta jota pidettiin piilossa isossa talossa. Lasten isä oli käsittääkseni amerikkalainen sotilas ja siksi mukulat piti piilottaa. Oli kohta missä mukulat kylpivät jossain lammessa ja tyttö sanoi pojalle että "minulla ei ole tuollaista" tarkoittaen peeistä. Hyii!
Ei nuo muistamasi kohtaukset tuosta Mustalaisleiristä ole ensinkään. Kyllä minusta nykyisellä näkemällä kaunis epookkinen elokuva entisajan mustalaisten vaeltavasta kulttuurista ja elämäntavasta jonka moderni aika otti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan dokumentin jonka nimi oli "Ei voi olla totta". Se koski eläinten rääkkäystä ja kaltoinkohtelua. Ja ns hyödyttömien eläintä julmaa tappamista.
Ei järkyttänyt, mutta en pitänyt Käytöskukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutisvuoto - kravattimiehet pui media-aiheita kuset housussa nauraen. Kaikki mukahaukaa ja Tervo kertoo vitsejä kuin 70luvun pornolehdistä. Todella kyseenalaista huvittavuutta parhaaseen katseluaikaan. Eli todella sanoakseni kammottavaa näennäesviisastelua joka vaikutti varmasti sukupolveen jos toiseenkin.
Pitää jakaa sellainen pelko, että saa muutkin nauraa kun huvittaa ihan itseäkin jo. Nimittäin hetken aikaa pelkäsin tätä kakkosen logoa lapsena.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:YLE_TV2_Logo_1971-1987_Black.png
Johtuu siitä kun noin 5-vuotiaana näin painajaisunen missä kiipesin lapsuudenkodissa yläkerran rappusia pitkin ja tämä logo on portaiden päässä. Alkaa jahtaamaan itseä ja laulaa M A Nummisen äänellä "Teevee kaksi, teevee kaksi". Ennen tätä unta ei aiheuttanut pelkoa, mutta tuon jälkeen hetken piti juosta toiseen huoneeseen kun tiesi, että kakkosen ohjelmien jälkeen tämä logo ilmestyy ruutuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku suomalainen rikossarja 70-luvulla jossa mies menee tutkimaan kellaria ja siellä oli punaiset kengät.
Tämä oli hiuksianostattava! Kuolema savolaiseen tapaan oli tuo tv-sarja. Ja ne oli punaiset saappaat, ja eikös ne löytänyt joku nainen joka sai pahanpäiväisen sätkyn siitä. Kun saappaissa taisi olla omistajakin vielä tallella.
Mä pelkäsin 70-luvun lapsena Uuno Turhapuroa, ei osunut taaperon nauruhermoon se komediahahmo kammottavine maskeerauksineen.
Minä taasen pelkäsin sitä Pekko Aikamiespojan mopoa. Kun se pärisikin niin kovasti kun se ajoi. Ja kaikki ne pellot ja maaseutu oli kuin vanhasta suomi - filmistä.
Ihmemies MacGyverin muurahaisjakso. Edelleenkin puistattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Můstalaisleiri muuttaa taivaaseen. Minua pelottivat můstalaiset lapsena. Osin maineensa, osin ulkonäkönsä ja pukeutumisensa takia. Siinä oli kohta missä joku muija pesi pyykkiä joen rannassa tissit paljaana ja joku mies riisui paitansa taustalla. Inhottavan seksuaalista ja vielä erirotuisten seksuaalisuutta. Se tuntui paljon härskimmältä kuin valkoisten.
Sitten oli joku juttu pariskunnasta joka teki töitä sirkuksessa eivätkä nekään mitään valkoisia olleet. Oli kohtaus missä mies kiinnitti jonkun ruusun naisen jalkojen väliin. Pöksyt oli kyllä päällä mutta hyi silti.
Sitten oli japanilainen juttu tytöstä ja pojasta jota pidettiin piilossa isossa talossa. Lasten isä oli käsittääkseni amerikkalainen sotilas ja siksi mukulat piti piilottaa. Oli kohta missä mukulat kylpivät jossain lammessa ja tyttö sanoi pojalle että "minulla ei ole tuollaista" tarkoittaen peeistä. Hyii!
Ei nuo muistamasi kohtaukset tuosta Mustalaisleiristä ole ensinkään. Kyllä minusta nykyisellä näkemällä kaunis epookkinen elokuva entisajan mustalaisten vaeltavasta kulttuurista ja elämäntavasta jonka moderni aika otti kiinni.
Onpas. Älä valehtele. Tässä julisteessa tuossa alanurkassa on se tissit paljaana hahattava muija.
Spede shown Kammottava röyhtäisijä säikäytti 😨
Jossain määrin pelotti myös Loirin Kusela-hahmo ja Naurava kulkuri-kappale. Itse sketsinkin tunnelma oli kuin pikkulapsen painajaisesta. Kusela hämärässä tilassa baarijakkaralla ja taustalla Puppe eli Olli Ahvenlahti pianossa. Päälle vielä nauraa kuin mikäkin piru tai siltä lapsen korvaan kuulosti.
Vanhempana jo pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä tullaan elämä. Synnyttävän naisen kivunhuuto kaikuu edelleen korvissani. En ikimaailmassa synnytä.
Miksei koskaan näytetä onnellisia äitejä lasten kanssa? Niinhän se oikeasti menee synnytyksen jälkeen ellei akka sitten hullu tms.
Eikös se oo just se mitä yleensä näytetään!? Ei mitään kaikesta pahasta. Ja sillä houkutellaan naisia lastentekoon.
Sitten traumoissaan itkevät karmeita kokemuksiaan.
Hyi.
Ei ikinä.
Eri
Sukulaisperheellä oli vanha Raamattu jossa oli kuvia. Kuvat olivat lapsen silmin katsottuna rumia ja pelottavia. Mm. Sodoman ja Gomorran tuho jossa syntiä tehneiden asukkaiden päälle satoi tulta ja tulikiveä. Huhhuh että oli karmaiseva.