En tajua kuinka ihmiset jaksaa tehdä työpäivän jälkeen yhtään mitään

Itsekään en jaksa. Olen jo yli 50v. Lähinnä ulkoilutan koiraa, joskus pyöritän koneellisen pyykkiä ja silitän seuraavan päivän vaatteita.

Jos käyn yhtenä iltana viikossa jossain tapahtumassa tms, toivun loppuviikon.

Tämä harmittaa, tuntuu että elämä menee ohi.

Voi olla myös ylikunto. 50 min pyöräily suuntaansa joka päivä työn lisäksi ei ole mitenkään vähän. 

Kokeilisin tuohon jotain muutosta, mikä voi olla kyllä vaikea. Itsekin tykkään pyöräillä matkat, jotta herään kunnolla, menee kuitenkin alle 30 minuuttia eli lähes puolet sinun ajasta, mutta sitäkin jotkut ihmettelee jatkuvasti.

Mä jaksan, mutta en mitään sosiaalista. Jaksan juuri juuri perhettäni, mutta en mitään soittelua, viestittelyä, kyläilyä tai höpöttelyä kenenkään kanssa. Kaikki tällainen jää viikonloppuun. Ja väsyttää silloinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Teen asiantuntijatyötä, mistä tykkään. En ollut iltaisin sen virkeämpi suorittavassakaan työssä, jopa väsyneempi kun työ ei tuolloin motivoinut. Veriarvot kunnossa. Mietin että ehkä olen vain matalaenerginen ihminen. Pärjään kun työ on mielekästä ja saan lepäillä illat, mutta lapsia tähän kuvioon en jaksaisi. 

Minäkin olen ihminen jota on väsyttänyt oikeasti aina, lapsena tästä huolestuttiinkin ja olen kyllä käynyt lääkärissä enemmän kuin tarpeeksi. Olen hyväksynyt tämän ja ajattelen juuri noin, että olen vaan herkästi väsyvä ja matalaenerginen. Elän terveellisesti, ei ole ylipainoa, ei mitään mikä selittäisi näin pahaa väsymystä ja energianpuutetta. Koitin ennen etsiä tälle syytä mutta koen että se vaan stressaa ja uuvuttaa pahemmin, kun ajattelet jatkuvasti että mitä teet väärin ja mikä on pielessä kun on tällainen olo. Mutta nyt ajattelen myös niin että jos näillä elämäntavoilla vika olisi niissä elämäntavoissa, 99% muista ihmisistä eläisi niin huonosti että eihän yhtään kukaan kestäisi hereillä.

Mulla matalaenergisyyden taustalla on ADHD, entinen ADD. Menee energiaa ympäristön skannaamiseen ja viriketulvan pois suodattamiseen niin en jaksa tehdä mitään. Tämä tuli esille vasta aikuisena kun minulta puuttuu hyperaktiivisuus, mistä adhd yleensä lapsilla tunnistetaan.

Kesällä voi sentään mennä lähipuistoon lukemaan kirjaa tai syömään jäätelön. Se auttaa vähän.

En jaksa minäkään, vaikka teen lyhennettyä työpäivää ja oikeasti jopa nautin työstäni. :D Mutta se jokapäiväinen rumba (herätys soi aamukuudelta, lyhyt jumppa heti aamusta kun töiden jälkeen ei enää jaksa, pakolliset aamutoimet ja edes jonkinlainen aamupala naamaan "hampaat irveessä" vaikkei vielä edes nälätä, matkat julkisilla töihin ja takaisin, sosiaalinen kanssakäyminen työpaikalla...) vain uuvuttaa. Työpäivän jälkeen en jaksa mitään kotihommia, korkeintaan vain olla koneella tai katsella sarjoja, ja nukkumaan on päästävä mahdollisimman aikaisin. Vasta sunnuntaina teen aivan pakolliset, eli pyykkäämiset sun muut.

Kuulostat minulta raudanpuutteisena. Työpäivän, myös etäpäivän, jälkeen olin ihan poikki ja loppuillan makoilin.

Kun raudanpuute korjattiin (sain useamman infuusion), alkoi olla energiaa muuhunkin.

Kilpirauhanen voi olla toinen, minkä häiriöt aiheuttaa jaksamattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Valtiolla töissä, eikä päivisin ole ”töissä” juuri mitään tekemistä. Tik-tak, tik-tak, kello raksuttaa ja kun saa leimata itsensä ulos, olen täynnä virtaa.

Riippuu työstä.   Ns. henkisen eli istumatyöntyön jälkeen  jaksaa vaikka mitä,   mutta raskaan  ruumiillisen työn jälkeen tuskin. 

Aloin suhtautua eri tavalla työhön ja treeniin. Nykyään mietin että se kuntosaliaika on sitä omaa aikaa, sitä itsestä huolehtimisen ja palautumisen/kehonhuollon aikaa. Rupesin priorisoimaan itseni ja opettelin sanomaan ei. 
Töissä otan lunkimmin ( kuluttava päiväkotityö) enkä suostu tekemään enempää kuin on kohtuullista. Liikunta auttaa myös purkamaan arjen stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Työelämä nyt vaan on nykyään surkeaa ja kuluttavaa. 

Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.

Kaikki on koko ajan ihan hiton epätäydellisiä.

Minulla oli tuo sama, mutta olen koko tämän vuoden ajan tehnyt tietoisia muutoksia, että jaksaisin. En ole enää nälkäinen työpäivän jälkeen. 

Syön töissä noin klo 11-11.30 salaatti- tai keittolounaan. Klo 14.15-14.30 pidän joka arkipäivä kahvitauon. Syön pari voileipää ja rahkaa. Joskus vaihtelun vuoksi vaikkapa banaanin, kiiviä ja raejuustoa tai mehukeittoa, mysliä ja maustamatonta jukurttla. Syön siis ihan reilun kokoisen välipalan. Kun pääsen töistä klo 16 tai 16.30, en ole heti kovassa nälässä. Aika usein olen kotona klo 16.45-17.15 välillä, teen ruuan perheelle ja itse lähden salille. Kun tulen salilta klo 19 tai klo 19.15, sitten onkin jo kunnon nälkä. Jos en käy salilla, saatan käydä uimassa, talvella hiihtämässä, kesällä pyöräilemässä. Nyt olen jo vetänyt ensimmäiset tunnin mittaiset pyörälenkit. 

Minulla muutos on ollut omasta päästä kiinni. Mietin, mikä minulla tekee sen, että töiden jälkeen ei jaksa. Tajusin, että olen liian nälkäinen, energiat vähissä. Aiemmin join iltapäivisin kupin kahvia ja korkeintaan jonkin pienen hedelmän sen kanssa. Nyt syön ihan reilun välipalan. Lisäksi yhtäkkiä en saa itseäni liikkeelle, minun täytyy suunnitella, mitä ja monenko aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuo sama, mutta olen koko tämän vuoden ajan tehnyt tietoisia muutoksia, että jaksaisin. En ole enää nälkäinen työpäivän jälkeen. 

Syön töissä noin klo 11-11.30 salaatti- tai keittolounaan. Klo 14.15-14.30 pidän joka arkipäivä kahvitauon. Syön pari voileipää ja rahkaa. Joskus vaihtelun vuoksi vaikkapa banaanin, kiiviä ja raejuustoa tai mehukeittoa, mysliä ja maustamatonta jukurttla. Syön siis ihan reilun kokoisen välipalan. Kun pääsen töistä klo 16 tai 16.30, en ole heti kovassa nälässä. Aika usein olen kotona klo 16.45-17.15 välillä, teen ruuan perheelle ja itse lähden salille. Kun tulen salilta klo 19 tai klo 19.15, sitten onkin jo kunnon nälkä. Jos en käy salilla, saatan käydä uimassa, talvella hiihtämässä, kesällä pyöräilemässä. Nyt olen jo vetänyt ensimmäiset tunnin mittaiset pyörälenkit. 

Minulla muutos on ollut omasta päästä kiinni. Mietin, mikä minulla tekee sen, että töiden jälkeen ei jaksa. Tajusin, että olen liian nälkäinen, energiat vähissä. Aiemmin join iltapäivisin kupin kahvia ja korkeintaan jonkin pienen hedelmän sen kanssa. Nyt syön ihan reilun välipalan. Lisäksi yhtäkkiä en saa itseäni liikkeelle, minun täytyy suunnitella, mitä ja monenko aikaan.

Väsyin jo, kun luin tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki aamulla ruoat, antoi puhtaat vaatteet ja lähti töihin. Minä menin kouluun. Äiti tuli töistä ja alkoi laittamaan kaikille ruokaa. Viikonloppuna tietysti lepäsi ja siivosi. Olette rapakunnossa, jos ette jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään. Nukkukaa tarpeeksi ja syökää tervellistä ravintoa, jonka kokkaatte itse.

Kokkaan itse, ja ruoka on terveellistä. Pyöräilen töihin 50 min suuntaansa, ja testejenkin mukaan olen ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Työpäivän jälkeen olen vain aivan täysin loppi, enkä jaksa tehdä kevyitä kotitöitä kummempaa. Viikonloppuisin sitten käyn salilla ja opiskelen ja näen tuttavia.

Itse tehty ruoka ei ole = terveellistä

Totta haleveittäs on kunv alitset terveeliset ja sinulle sopivat raaka-aineet. Mikään lihiksen tuunaaminen ei ole ruoanlaittoa. EIkä myöskään tervellistä sellaista.

Uniapnea? Sitäkin on kahta sorttia, siinä harvinaisemmassa tyypissä (CSA) ei edes esiinny kuorsaamista. Ja jotkut ihmiset vaan tarvitsevat enemmän unta kuin standardi 7-8 tuntia. 

Ferritiini ja kilppariarvot kannattaa mittauttaa myös, ei vain pelkkä TSH ja hemoglobiini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki aamulla ruoat, antoi puhtaat vaatteet ja lähti töihin. Minä menin kouluun. Äiti tuli töistä ja alkoi laittamaan kaikille ruokaa. Viikonloppuna tietysti lepäsi ja siivosi. Olette rapakunnossa, jos ette jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään. Nukkukaa tarpeeksi ja syökää tervellistä ravintoa, jonka kokkaatte itse.

Kokkaan itse, ja ruoka on terveellistä. Pyöräilen töihin 50 min suuntaansa, ja testejenkin mukaan olen ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Työpäivän jälkeen olen vain aivan täysin loppi, enkä jaksa tehdä kevyitä kotitöitä kummempaa. Viikonloppuisin sitten käyn salilla ja opiskelen ja näen tuttavia.

Itse tehty ruoka ei ole = terveellistä

Totta haleveittäs on kunv alitset terveeliset ja sinulle sopivat raaka-aineet. Mikään lihiksen tuunaaminen ei ole ruoanlaittoa. EIkä myöskään tervellistä sellaista.

Juu ja ei ole myöskään makaronilaatikko, uunimarkka, nakkikeitto, mehukeitot, yms terveellistä. 

Vanhassa työssä ollessani en jaksanutkaan, työ oli sekä henkisesti että fyysisesti kuluttavaa. En jaksanut edes tavata ketään, hyvä että viesteihin vastata. Nyt teen ihan erilaista työtä ja ne työasiat jäävät työpaikalle, kun laitan oven kiinni. Kukaan ei soittele perään. Hyvin jaksan illat puuhailla ulkona, käydä treenaamassa tai lenkillä, vaikka olenkin jo päivät jaloillani. Itselläni vaikutti tuo työnkuva niin paljon jaksamiseen, vaikka pidänkin itseäni ns. korkeaenergisenä tyyppinä. Meitä on erilaisia.

Itse luovuin somesta lähes täysin. Nyt vilkaisen välillä vauvapalstan ja teen worldejä ja ylen sanapyramidin.  En ymmärrä miksi ihan ystävällismielinen jutustelu ja selailukin loppujen lopuksi teki todella velton ja saamattoman olon. Nyt palasin Postcrossauksen (korttien vaihtoa kansainvälisesti) pariin ja käyn kävellen postittamassa kortin. Just tosin luin, että postimaksu nousee, mutta jos nyt jonkun verran olisi varaa, nytkin ihan odotan, että kenen osoitteen saa ja millaisen kortin valitsen hänelle :D tällainen hupsu asia piristää mieltä tosi paljon. Ei tarvi olla mitään kuntosalia kaikille, itselle se häly siellä on liian kuormittava työpäivän jälkeen.

Kyse voi olla myös tosiaan esim. raudanpuutteesta, se on naisilla Suomessa tosi yleistä. Kun vältellään sellaisia ruokia, joissa olisi paljon hyvin imeytyvää rautaa, ja päälle sitten jokunen vuosikymmen kuukautisia. 

Tai sitten vaikka kilppariarvot.

Tai huono fyysinen kunto. Hyvä kunto nimenomaan auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla myös tosiaan esim. raudanpuutteesta, se on naisilla Suomessa tosi yleistä. Kun vältellään sellaisia ruokia, joissa olisi paljon hyvin imeytyvää rautaa, ja päälle sitten jokunen vuosikymmen kuukautisia. 

Tai sitten vaikka kilppariarvot.

Tai huono fyysinen kunto. Hyvä kunto nimenomaan auttaa jaksamaan.

Jos pyöräilee 50 min suuntaansa töihin joka päivä, niin on kyllä hyvä kunto. Jotkut pitää tuollaista ihan kunnon urheiluna jo, ja toiselle on perus työmatka. 

Ennemmin tosiaan joku ylikunto, uupumus, ei mikään ihme jos tuollaista tekee vuodesta toiseen. 

Vaimo on nykyään tuollainen. Tekee etätyöpäivän 8-16 ja sitten lösähtää viltin alle sohvalle josta siirtyy ysin jälkeen sänkyyn. Olen varoittanut että en katso tuollaista loputtomiin. Etenkin kun tämä tarkoittaa että minä hoidan kaupan, ruuanlaiton koska teinit tarvitsevan kunnon ruokaa.