Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joilla on jatkuva ulkopuolisuuden tunne?
03.05.2026 |
Minulla tuo on työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa, kaveriporukoissa, koulutuksissa, kirkossa, suvussa ja jopa lapsuudenperheessä.
Aina jos mukana on mun lisäksi useampi kuin yksi ihminen, niin muutun ylimääräiseksi statistiksi.
Kommentit (39)
Pitäisi kai olla runsaasti aikaa lämmitellä luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jopa lapsuudenperheessä", no ei ihme ettet ole oppinut miten saa yhteyden muihin, kun et ole sitä edes lapsena saanut kokea.
Minulla on sama. Vanhempani olivat uraohjuksia ja sen lisäksi jatkuvassa sodassa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti
En ole. Ajattelen vaan, että muut ihmiset kuin minä ovat muille läheisempiä ja tärkeämpiä.
Ap
ei muut ihmiset ole täällä ystäviä kun he kilpailee kanssasi tai ovat jopa vihulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otroverttiys on hip ja in juuri nyt.
Mulla on myös aina ollut tunne, että olen erilainen kuin kaikki muut enkä ymmärrä miksi ihmiset ovat kiinnostuneita sellaisista asioista kuin ovat. Löysin onneksi puolison, joka on samanlainen. Olemme yhdessä aina erilaisia kuin mikä tahansa muu porukka jossa olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otroverttiys on hip ja in juuri nyt.
Ei ole kyse mistään tällaisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös aina ollut tunne, että olen erilainen kuin kaikki muut enkä ymmärrä miksi ihmiset ovat kiinnostuneita sellaisista asioista kuin ovat. Löysin onneksi puolison, joka on samanlainen. Olemme yhdessä aina erilaisia kuin mikä tahansa muu porukka jossa olemme.
Mä en pidä itseäni mitenkään erilaisena tai joukkoon sopeutumattomana.
Ap
Paikoitellen kyllä.
Tätä ei ole, kun seuralaiseni
vibraatiot ovat kohtuullisissa
määrin omiani vastaavia.
[Yleensä he ovat
kanssatähteläisiä]. Heidän
kanssaan olo tuntuu kotoisalta
ja luontevalta.
Totuushan on: Puhun energiaa
kotikielenäni, vaikka *virallisesti
suomea. -x-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli sama yli viiskyt vuotta. Terapian kautta kävin lapsuustraumat läpi ja opin ymmärtämään miksi tunnen noin. Varmaan loppuelämäni tunnen vähän ulkopuoliseksi itseni, mutta en enää niin voimakkaasti.
On. Katson kaikkea ulkopuolelta.
Sanon asiaa, mutta harvoin.
Toisinaan en mitään.
Tarkkailen.
Liekö joku minitrauma taustalla ja/tai lievä autismi tms ?
Ryhmäydyn kyllä, mutta päällepäsmärit ottavat usein silmätikukseen, eivätkä anna edes suunvuoroa ja/tai näyttävät muulla tavoin,
etten kuulu heidän joukkoonsa.
Ihmisapinan luontainen taipumus on ryhmäytyä, että siinä mielessä aivoni viestittävät, että minunkin on ryhmäydyttävä, vaikka en tuntisi kuin yhteen ryhmäläiseen sielunkumppanuutta.
Edes jollain tasolla.
Olenko osannut ns. ryhmätyö itseni kanssa/hyväksyä itseni ulkopuolisena ?
En.
Haluaisin kyllä ajoittain olla se kaikkien kaveri/keskipiste, mutta huomaan samalla, että ajatuksen taso on sen verran erilainen em. kanssa, että loppujen lopuksi olen mieluummin oma itseni.
Pitääkö tälle ulkopuolisuudelle siis edes tehdä jotain vai ajatella, että se on itse asiassa hyvä/viisas piirre ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Katson kaikkea ulkopuolelta.
Sanon asiaa, mutta harvoin.
Toisinaan en mitään.
Tarkkailen.
Liekö joku minitrauma taustalla ja/tai lievä autismi tms ?
Ryhmäydyn kyllä, mutta päällepäsmärit ottavat usein silmätikukseen, eivätkä anna edes suunvuoroa ja/tai näyttävät muulla tavoin,
etten kuulu heidän joukkoonsa.
Ihmisapinan luontainen taipumus on ryhmäytyä, että siinä mielessä aivoni viestittävät, että minunkin on ryhmäydyttävä, vaikka en tuntisi kuin yhteen ryhmäläiseen sielunkumppanuutta.
Edes jollain tasolla.
Olenko osannut ns. ryhmätyö itseni kanssa/hyväksyä itseni ulkopuolisena ?
En.
Haluaisin kyllä ajoittain olla se kaikkien kaveri/keskipiste, mutta huomaan samalla, että ajatuksen taso on sen verran erilainen em. kanssa, että loppujen lopuksi olen mieluummin oma itseni.
Pitääkö tälle ulkopuolisuudelle siis edes tehdä jotain vai ajatella, että se on itse asiassa hyvä/viisas piirre ?
"Olenko osannut ryhmätyö = ryhmätyö...itseni kanssa?" Automaattinen kirjoitus
Kyllä.
Tuntuu aika usein siltä,että muut uskaltavat ja pystyvät puhumaan ihan vapautuneesti omana aitona itsenään.
Minä taas tunnen ,että joudun esittämään reippaampaa ja avoimempaa kuin olen oikeasti.
Jos porukka tosi tuttuja,eli omaa perhettä, niin silloin en koe ulkopuolisuutta.
Mulle tuo tunne tulee jos olen porukassa, jossa käytetään alkoholia. Tuntuu oudolta ja kodittomalta.
Eikä siis ole mitään traumaattisia lapsuudenkokemuksia alkoholia käyttävistä.
#14 ei minun.
Samantyylinen jaksotus.
Minua päivät vàinoava
alanuolittajahúllu
sàbotoi heidätkin >
minuksi olettaessaan.
Kunpa voisin nämä
stàlkkaajat estää.
Mutta emme täällä voi.. x
Ulkopuolisuuden tunne tulee vain tarpeesta kuulua johonkin.
tunnen ulkopuolisuuden tunnetta usein...johtuuko se esim. ...koska olen koulukiusattu...vanhemmat erosivat kun olin alle kouluikäinen en saanut isääni tuntea...ja vaikeasta äitisuhteesta..?
Alue: Aihe vapaa
Onko?