Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joilla on jatkuva ulkopuolisuuden tunne?
03.05.2026 |
Minulla tuo on työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa, kaveriporukoissa, koulutuksissa, kirkossa, suvussa ja jopa lapsuudenperheessä.
Aina jos mukana on mun lisäksi useampi kuin yksi ihminen, niin muutun ylimääräiseksi statistiksi.
Kommentit (39)
Ihminen tietää, kun ei kuulu joukkoon ja jos joku yrittää säälistä ottaa mukaan porukkaan, se on vain kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaikkialla tuollainen tunne. Lapsuudenperheeni oli ihana, he jotka ovat siitä jäljellä ovat ne ihmiset joiden seurassa en tunne olevani ulkopuolinen. Elän sinänsä tavanomaista elämää, mutta olen muukalainen, tarkkailija, ihmettelijä.
Sama. En ole koskaan tuntenut että kuulun johonkin jopa oma perhe on vieras. T:puoli orpo nuorisokodissa kasvanut.
Nuorena oli. Nykyään olen tajunnut, että ulkopuolisia ovatkin nuo muut, kun taas minä olen sisäpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikoitellen kyllä.
Tätä ei ole, kun seuralaiseni
vibraatiot ovat kohtuullisissa
määrin omiani vastaavia.
[Yleensä he ovat
kanssatähteläisiä]. Heidän
kanssaan olo tuntuu kotoisalta
ja luontevalta.
Totuushan on: Puhun energiaa
kotikielenäni, vaikka *virallisesti
suomea. -x-
Ihan mielenkiinnosta; mikä sairaus sinulla on, kun kirjoitat noin? Vai miksi ylimääräiset rivivälit ja pätkitys?
Mulla oli ennen tuollaista. Sitten opin että kaikki olemme vain ihmisiä, ja opin keskittymään siihen mikä yhdistää muiden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muutut ns. ylimääräiseksi statistiksi? Onko jokin opittu rooli muiden seurassa? Sinun pitää opetella ottamaan tilaa itsellesi muiden kanssa, avata suu, kuunnella, kertoa mielipiteitä ja tuoda jotain itsestäsi mukaan keskusteluun. Älä pelkää sössiväsi keskustelua; se sujuu monelta supliikiltakin tyypiltä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisuuden tunne tulee vain tarpeesta kuulua johonkin.
ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka pystyy nykyisesä pska-asenneilmapiirissä olemaan rehellisesti introvetti, rupeamatta erakoksi?
Isommat porukat ja ryhmäkeskustelut ei ole koskaan olleet mun juttu. Useimmissa paikoissa on yleensä joku muukin hiljaisempi sivustaseuraaja ja sen kanssa tulen aina hyvin juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muutut ns. ylimääräiseksi statistiksi? Onko jokin opittu rooli muiden seurassa? Sinun pitää opetella ottamaan tilaa itsellesi muiden kanssa, avata suu, kuunnella, kertoa mielipiteitä ja tuoda jotain itsestäsi mukaan keskusteluun. Älä pelkää sössiväsi keskustelua; se sujuu monelta supliikiltakin tyypiltä välillä.
🤭 Et nyt ihan ymmärrä ulkopuolisuuden tunnetta: se on sitä, kun avaat suusi, niin sinun päällesi puhutaan tai sinun puhettasi ei kommentoida mitenkään. Ollaan niin kuin et olisikaan sanonut mitään. Huolimatta, että olet voinut esittää jopa suoran kysymyksen. Siihen ei vaan vastata. Ei edes lisäkykymyksestä huolimatta. Usein sinua päin ei edes katsota, mutta jis katsotaan, ei sanota sanaakaan. Usein silloin alkaa miettiä, olenko näkymätön, olenko olemassa.
T:Edes automaatti valot eivät syty minulle
Itse olen tunnistanut ongelmakseni sen, etten ole aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä. Sosiaalisuus tuntuu usein pakotetulta ja teennäiseltä, useinkaan minulla ei ole tarvetta kuulla toisten ajatuksia enkä toisaalta koe tarvetta jakaa omia ajatuksiakaan. Työpaikalla pärjään paremmin, koska keskustelu on enemmän työhön liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muutut ns. ylimääräiseksi statistiksi? Onko jokin opittu rooli muiden seurassa? Sinun pitää opetella ottamaan tilaa itsellesi muiden kanssa, avata suu, kuunnella, kertoa mielipiteitä ja tuoda jotain itsestäsi mukaan keskusteluun. Älä pelkää sössiväsi keskustelua; se sujuu monelta supliikiltakin tyypiltä välillä.
🤭 Et nyt ihan ymmärrä ulkopuolisuuden tunnetta: se on sitä, kun avaat suusi, niin sinun päällesi puhutaan tai sinun puhettasi ei kommentoida mitenkään. Ollaan niin kuin et olisikaan sanonut mitään. Huolimatta, että olet voinut esittää jopa suoran kysymyksen. Siihen ei vaan vastata. Ei edes lisäkykymyksestä huolimatta. Usein sinua päin ei edes katsota, mutta jis katsotaan, ei sanota sanaakaan. Usein silloin alkaa miettiä, olenko näkymätön, olenko olemassa.
T:Edes automaatti valot eivät syty minulle
No tuo on vain yksi tapa kokea ulkopuolisuuden tunnetta, kun tällaisesta keskustellaan niin mukana on erilaisia näkemyksiä siitä, millaista tuo ulkopuolisuuden kokeminen on.
Minä en jää statistiksi. Olen hyvin pidetty ihminen. Tai roolihahmoni ainakin.
Sisimmässäni olen aina ulkopuolinen. En voi olla oma itseni koska muut ei pysty elämään sen kanssa. Paitsi mieheni.
Joo, olen autisti.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tuskallisempaa tämä on kun keski-ikäiseltä naiselta odotetut asiat on aina vaan kauempana siitä, mitä olen. Vulkanuslainen scifinörtti joka vitut välittää kenenkään mistään merkkipäivistä tai penikoista.
N47
Vierailija kirjoitti:
Minä en jää statistiksi. Olen hyvin pidetty ihminen. Tai roolihahmoni ainakin.
Sisimmässäni olen aina ulkopuolinen. En voi olla oma itseni koska muut ei pysty elämään sen kanssa. Paitsi mieheni.
Joo, olen autisti.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tuskallisempaa tämä on kun keski-ikäiseltä naiselta odotetut asiat on aina vaan kauempana siitä, mitä olen. Vulkanuslainen scifinörtti joka vitut välittää kenenkään mistään merkkipäivistä tai penikoista.
N47
Haha, mä olen sua 20 v vanhempi vulkaani, ja olenkin erakoitunut juuri tuosta syystä. Olen vihdoinkin 100% oma itseni 100% ajasta. Olisi kannattanut lopettaa se maskaaminen heti, kun tajusin ettei mulle ole paikkaa tässä yhteiskunnassa.
Alue: Aihe vapaa
Sain vanhana autismi-diagnoosin. Se selitti myös tuon elämän mittaisen ulkopuolisuuden. Ei ollut siten pelkkä tunne, vaan minut automaattisesti jätettiin kaiken yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Olin hyvin mukautuva ja opin miellyttämään, että tulisin hyväksytyksi. Ei auttanut.