Inhoan vappuja, juhannuksia, uusia vuosia ja muita juhlia, kun ei ole ystäviä, joiden kanssa juhlia

Mä olen monena vuonna ollut myyjäisissä auttamassa vappuna. Se on kivaa ja näkee ihmisiä. Uusi vuosi menee nukkuessa. Juhannus kaupungissa on kivan rauhallinen, tosin viine vuosina tuntunut että useampi jää kaupunkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena, mutta olisiko kätevä sellainen Tinderin tapainen sovellus, jonka kautta yksinäiset voisivat hakea seuraa kavereita ja ystäviä tai ihan vaan seuraa juurikin juhlapyhän viettoon? En ole ikinä käyttänyt Tinderiä, mutta eikö se näytä ihmisiä alueen perusteella, eli jos olet vaikka Helsingissä, se näyttää lähialueella olevien profiileja? Tuolla periaatteella toimiva kaverihakusovellus voisi yhdistää yksinäisiä juhlijoita etenkin tällaisena vapun kaltaisena juhlapäivänä, kun on tapana lähteä kaupungille juhlimaan.

Suomessa on kuitenkin aika paljon yksinäisyyttä, mutta me ollaan jossain määrin ujoja menemään kasvokkain juttelemaan uusille ihmisille, ja kaveriporukoihin on vaikea päästä sisään. Sovelluksen kautta voisi olla matalampi kynnys tehdä tuttavuutta ja pystyisi kasaamaan porukan vaikka lautapeli-iltaa tms. varten.

Ehkä joku nuori voi olla ujo. Fakta on ettei kyse ujoudesta ole vaan juroudesta. Ihan eri asia. Ei hyväksytä toisia suomalaisia ja kyräillään. Porukoihin ei päästetä pelkästä v ttuilun ilosta. Sellaisia on suomalaiset. Pahanilkistä kansaa. Työvoimankin tuo poliitikot kehitysmaista ettei suomalainen saisi töitä. Sellainen on suomi yksinäisyys ja työttömyys ja korruptio on normi.

Tämä on mielestäni sangen suomalainen ongelma. Asuessani ulkomailla (anglomaissa) ei ollu ikinä ongelma saada kutsua jo vakiintuneisiin porukoihin. Suomalaiset ovat yleensä todella huonoja ottamaan näihin olemassaoleviin ryhmiin uusia ihmisiä. Hirveän klikkiintynyttä on täällä. Kun olen muuttanut aikuisena takaisin tänne, olen kyllä yksinäinen. Lähes kaikki uudet ystäväni ovat ulkomaalaisia. Yläasteaikaiset kaverini todella harvoin kutsuvat mua mukaan. Toki yhdessä nähdään joskus (nelistään) mutta juuri juhlapyhäaikaan en heistä kuule. Toki osalla perhe mutta sinkutkaan eivät kutsu, kun en ole ollut osa heidän vakiintuneita porukoita. Viime uuden vuoden aattona olin yksin kotona, oli hirveää kuunnella 8h rakettien pauketta. Olisipa ollu  edes mökki jonne paeta, maaseudun rauhassa ei haittaisi olla yksin luonnon keskellä. Mutta ei ollut sitäkään vaihtoehtoa :( ihme kun me yksinäiset emme myöskään osaa ottaa muihin yksinäisiin kontaktia. Ehkä se on joku evolutiivinen piirre, että ulkopuolista syrjitään

Eiköhän tuon ulkopuolisen juhliin kutsumattomuuden taustalla ole pääasiassa kaksi syytä.

1. Maija pyytää yksinäisen Annin mukaan Maijan ystäväporukan vappujuhliin. Anni saapuu juhliin mielellään. Seuraavinakin vuosina Anni olettaa, että hänet kutsuttaisiin mukaan ja hän kyselee vappujuhlien perään. Maija oli ajatellut, että kutsu olisi kertaluontoinen ja kenties ensi vappuna Annilla olisi muita kavereita seuraksi.

2. Maija ei halua pyytää Annia mukaan ystäväporukkansa vappujuhliin. Maija ei halua, että Anni ystävystyy Maijan ystävien kanssa. Maijaa pelottaa, että joku ystävä/ystävät ottaisivat Annin ystäväkseen ja pahimmillaan samalla pullauttaisivat Maijan ystäväporukasta ulos.

Minut on usein jätetty kutsumatta ystävien juhliin. Perusteluina ovat mm. olleet:

-teininä minulle sanottiin, että kun en tunne juhlista muita ja kuulemma käyttäydyn eri tavoin tuntemattomien ihmisten seurassa, niin minua ei voi kutsua. Kukapa ei käyttäytyisi eri tavoin ventovieraan ja hyvän ystävän seurassa?

-olen niin erilainen, etten sovi joukkoon. Jos muut tuntevat esim. työpaikaltaan elokuvateatterista, niin ei minun kanssani ole jutun juurta, kun en ole elokuvaihmisiä. 

-muilla on sisäpiirijutut, joihin en sovi mukaan. Jos muut haluavat kerrata aikaa pöllölän lukiossa v. 2002-2025, niin eipä minulla siihen sanottavaa ole, jos olen ollut ällölän lukiossa v. 2006-2009.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?

Kaikki ihmiset kehittävät omat juhlatapansa, suurella osalla ei ole mitään tai vain osa, ei Helsingin ulkopuolella asuvat minnekään mantan patsaalle mene lakki päässä. Nuorilla on omat touhunsa, lähinnä päihtyneenä sekoilu, mutta ei sitäkään kaikki nuoret tee, perheellisillä on omansa, se vaikuttaa onko pieniä lapsia vai isoja. Ei se, että on tiettyjä perinteisiä kulttuuriin kuuluvia tapoja tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki niitä noudattaa täysin samoin tai että se olisi jotenkin pakollista. Se vaan on jotenkin tullut yleiseksi tavaksi, joten siitä on tullut perinne. Yleinen juttu ei tee siitä asiasta sellaista että niin pitää tehdä. Vain lakisääteiset asiat on niitä mitkä on pakko tehdä.

Joo mutta kysymys oli, saakohan monet ihmiset siitä oikeasti iloa? Sitä varten kai nämä tavat ovat olemassa, supmaöaisten tapoja irtiotolle arjesta ja pienelle juhlinnalle. Sen tarkoitus on kai tuoda iloa ka breikki arkeen. Olen utelias tuoko ne tosiaan iloa ihmisille? Jos pitäisi sanoa kouluarvosanalla 4-10, kuinka paljon myönteistä tunnetta ne tuovat sinulle, mitö sanoisitte ihmiset,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri? 

Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Sivusta:

Minä kaipaan mieluummin yhden ihmisen seuraa. Ongelma on vain siinä, että nämä ihmiset ovat sen verran suosittuja, etteivät ikinä viettäisi kanssani mitään vapun kaltaista erityistä päivää. Seuraksi kelpaan sitten joku random keskiviikko klo 17-19.

Ehkäpä voisit itse kelpuuttaa omaksi ystäväksesi jonkun ”vähemmän suositun”, niin ongelma ratkeaisi? Moni täälläkin olisi seuraa vailla, vaikka osa viihtyykin hyvin itsekseen. 

Tämä sama ilmiö nousi esiin palstan taannoisessa ystävänetsimisketjussa. Moni yksinäinen kaipaa ystävää, mutta sellaiseksi ei kelpaa toinen yksinäinen! Halutaan tavata ihmisiä, joilla on vilkas seuraelämä jo ennestään, ja loukkaannutaan siitä, että he tapaavatkin muita. 

Minusta tässä voisi varovasti ehdottaa myös peiliin katsomista. 

Näin ystävättömänä voisin tähän varovaisesti kommentoida, että itse olen näin keski-ikäisenä tajunnut olevani tylsää seuraa. Toisessa ystävättömässä pelottaisi se, että on yhtä tylsä kuin minä, ja juttu ei vaan lähde luistamaan. Tai on jotenkin liian outo tai rasittava. Suosittu tyyppi on sillä tavalla "turvallinen valinta", että hän ei voi olla kovin outo, koska on suosittu. Todennäköisesti on myös seurallinen. Itse en etsi ystäviä, mutta voisin kuvitella, että homma menee jotenkin näin. 

Ymmärrän sun ajatuksen, mutta... jos et itse halua ystäväksi ystävätöntä henkilöä, joka ehkä olisi tylsä tai outo, niin miksi sen suositun tyypin pitäisi haluta ystäväksi sellainen henkilö? Oletat siis muilta erilaista asennetta ja käytöstä kuin itseltäsi. On myös erikoista, että vaikka itsekin olet ystävätön, niin kuitenkin tuomitset toiset ystävättömät ennakkoluuloisesti tylsiksi, oudoiksi tai rasittaviksi.