Lue keskustelun säännöt.
Inhoan vappuja, juhannuksia, uusia vuosia ja muita juhlia, kun ei ole ystäviä, joiden kanssa juhlia
01.05.2026 |
Toteamus otsikossa. Minulla on joitakin kavereita, mutta kaikilla on omat pysyvät menonsa juhlapäivinä. Mukaan ei mahdu. Ymmärrän kyllä senkin, ettei mukaan haluta jotakin muille tuntematonta ihmistä, jos muut ovat tiivis porukka jo valmiiksi. Ja jos ihmisillä on tiukat perinteensä, eivät he jätä menemättä ystäväporukan kanssa Ullanlinnanmäelle siksi, että joku kaveri haluaisi seuraa vapuksi.
Nyt vappuna surettaa, kun ihmiset laittelevat kuvia brunsseilta, piknikeiltä ja muista menoistaan isommissa porukoissa. Tuntuu nololta, kun ihmiset olettavat, että toki kaikilla on ihmisiä, joita kutsua kylään/joiden luo tai kanssa voisi mennä jonnekin. Ja kun koittaa varovasti kysyä ihmisten suunnitelmista juhlapäiviksi jo hyvissä ajoin, niin kaikilla on jotain menoa valmiiksi. Kukaan ei koskaan sano, että möllötän yksin kotona vapun/juhannuksen/uuden vuoden.
Ja kyllä, voi sitä yksinkin mennä vappuna piknikille, mutta ei se ole sama asia. Tuntuu pahalta katsella, kun ihmiset ympärillä juhlivat porukoissa ja itse on yksin. Inhottaa, kun monissa juhlapäivissä on niin suuri sosiaalinen paine, että se oikein korostaa yksinäisyyttä.
Kommentit (87)
Toivon todella, että jokainen ystävää kaipaava löytäisi itselleen ystävän <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina nauttinut siitä, että saan juhlapäivinä olla yksin ja sisätiloissa. Saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, voi ruveta vaikka nokosille, jos ramaisee. Eikä tarvitse keskustella kenenkään kanssa tai kuunnella toisten turhia höpötyksiä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se porukalla oleminen välttämättä niin kivaa ole kuin kuvittelisi. Esimerkkinä joku vappupiknik.
-Sovitte näkevänne aamulla klo 10. Osa porukasta on reippaasti myöhässä, eikä näe asiassa mitään ongelmaa.
-Sovitte etukäteen, mitä kukakin tuo. Eiköhän sitten porukasta puuttuu juuri se kaveri, joka lupasi vaikka tuoda suolaista tarjottavaa. Tai jos ette ole sopineet tarkemmin eväistä etukäteen ja eväinä on 7 rasiaa viinirypäleitä.
-Joku haluaa kuunnella musiikkia, joka ei iske sinuun yhtään.
-Ihmisillä on eri käsityksiä alkoholinkäytöstä: joku on nollalinjalla, joku haluaa siemailla lasillisen ja jonkun mielestä vapun idea on heittää takalisto olalle. Kiva juttu, jos nämä tyypit osuvat samaan porukkaan.
-Joukossa on joku, joka haluaa käydä kipakoita keskusteluja politiikasta ja haastaa muita. Jotain toista ei välttämättä kiinnosta puhua mistään, mikä saa väittelyä aikaiseksi.
-Joku ottaa mukaan koiransa ja joku toinen porukassa on allerginen/pelkää koiria.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Niin? Tämähän se on just homman juju, että porukkaan mahtuu monenlaista säästäjää ja erilaiset persoonat tuo sen mielenkiinnon. Parhaan kaverin kanssa kaksin voi sitten olla ihan samanlaiset ja kaikki on aina harmoniassa.
Jos näin ajattelee, niin mun ei tarvitse kuin mennä perjantaina tai lauantaina klo 21 tohon lähikuppilaan ja klo 23 kiintiöni monenlaisista säätäjistä ja erilaisista persoonista on täynnä ainakin kahdeksi vuodeksi 😂
No mene sinä sinne, minä puhuin niistä kaveriporukoista, joissa ihmiset ovat kuitenkin jollain tavalla tuttuja. Opiskelijoilla on opiskelukaveriporukat, itselläni oli silloin myös toinen lapsuuden kavereista koostuva porukka, jossa lisänä oli kunkin muita silloisia kavereita. Aikuisena tuo porukka voi olla työkavereita tai sukulaisia. Tai vaikka naapurustosta koostuva porukka, kuten meillä täällä.
Hanki oma perhe. Se on parasta seuraa. Jos ei ole miestä, voit hyvin yrittää lasta yksin. Alle 40 vuotiaana kunnallisella pääset edullisemmin. Yksityisellä menee kymmeniä tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri?
Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Sivusta:
Minä kaipaan mieluummin yhden ihmisen seuraa. Ongelma on vain siinä, että nämä ihmiset ovat sen verran suosittuja, etteivät ikinä viettäisi kanssani mitään vapun kaltaista erityistä päivää. Seuraksi kelpaan sitten joku random keskiviikko klo 17-19.
Ehkäpä voisit itse kelpuuttaa omaksi ystäväksesi jonkun ”vähemmän suositun”, niin ongelma ratkeaisi? Moni täälläkin olisi seuraa vailla, vaikka osa viihtyykin hyvin itsekseen.
Tämä sama ilmiö nousi esiin palstan taannoisessa ystävänetsimisketjussa. Moni yksinäinen kaipaa ystävää, mutta sellaiseksi ei kelpaa toinen yksinäinen! Halutaan tavata ihmisiä, joilla on vilkas seuraelämä jo ennestään, ja loukkaannutaan siitä, että he tapaavatkin muita.
Minusta tässä voisi varovasti ehdottaa myös peiliin katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vietän vapun yksin, omasta halustani, en todellakaan seuraa somea ja katsele miten muut juhlii.
Tee jotain kivaa, rentoudu, syö hyvin, nuku pitkään. Ja - pidä se kännykkä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri?
Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Sivusta:
Minä kaipaan mieluummin yhden ihmisen seuraa. Ongelma on vain siinä, että nämä ihmiset ovat sen verran suosittuja, etteivät ikinä viettäisi kanssani mitään vapun kaltaista erityistä päivää. Seuraksi kelpaan sitten joku random keskiviikko klo 17-19.
Ehkäpä voisit itse kelpuuttaa omaksi ystäväksesi jonkun ”vähemmän suositun”, niin ongelma ratkeaisi? Moni täälläkin olisi seuraa vailla, vaikka osa viihtyykin hyvin itsekseen.
Tämä sama ilmiö nousi esiin palstan taannoisessa ystävänetsimisketjussa. Moni yksinäinen kaipaa ystävää, mutta sellaiseksi ei kelpaa toinen yksinäinen! Halutaan tavata ihmisiä, joilla on vilkas seuraelämä jo ennestään, ja loukkaannutaan siitä, että he tapaavatkin muita.
Minusta tässä voisi varovasti ehdottaa myös peiliin katsomista.
Näin ystävättömänä voisin tähän varovaisesti kommentoida, että itse olen näin keski-ikäisenä tajunnut olevani tylsää seuraa. Toisessa ystävättömässä pelottaisi se, että on yhtä tylsä kuin minä, ja juttu ei vaan lähde luistamaan. Tai on jotenkin liian outo tai rasittava. Suosittu tyyppi on sillä tavalla "turvallinen valinta", että hän ei voi olla kovin outo, koska on suosittu. Todennäköisesti on myös seurallinen. Itse en etsi ystäviä, mutta voisin kuvitella, että homma menee jotenkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta myös heidän kannattaisi katsoa peiliin, joiden juhlaporukkaan ei mahdu ylimääräisiä. Ihan todellako siellä vappupiknikillä jutellaan niin supersalaisia ja henkilökohtaisia juttuja, että mukaan ei mahdu muita? Ihan hyvin sitä voisi tuollaiseen tilanteeseen pyytää mukaan myös niitä kaveripiirin ulkokehällä olevia.
Tämä. Minusta tässä on myös omaa mukavuudenhalua. Ei haluta mukaan muita. Todellisuudessa noissa juhlissa (jos on enemmänkin porukkaa mukana), puheenaiheet ovat aika pintapuolisia. Ei senkään puoleen olisi este, jos joku vieraampi ihminen olisi mukana.
Harvempi kuitenkaan haluaa kiintiöyksinäiseksi mukaan itselleen vieraaseen porukkaan. Siinä voi tuntea itsensä entistäkin yksinäisemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa? Minusta on ihanaa, kun saan juhlia ihan yksin ja tehdä sen juuri niin kuin itse haluan.
Eri asia, kun se on vapaaehtoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee niin alkaa päästä eroon pakkojuhlista. Miehen kans kahdestaan kotona ollaan ja naureskellaan ihmisille, jotka hytisevät kylmässä ulkona tuntikausia, vain sen takia kun on vappu, ja on ihan pakko juhlia. Syötiin nakkeja ja perunasalaattia. Minulle juhlat on vaan ekstraherkuttelua ja mieheni kanssa möllöttelyä. Kyllä se aloittajakin puolison löytää ja sitten paskat nakkaat pakkojuhlinnalle.
Miksi naureskelette ihmisille, jotka tykkäävät eri asioista kuin te? Kuuluu vissiin siihen möllötykseen?
Mun vappu on mennä torille ja museoon. Laitan myös parvekkeen kesäkuntoon/kesäkukkia ja grillaan. Mulla on kavereita, mutta vietän enimmäkseen vaput vielä kotona asuvien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?
Kyllä ovat.
Itse en ole aikoihin juhlinut mitään juhlapäivää, mutta nautin kun on vapaata töistä. En tee mitään erityistä. Vuosia sitten kävin jossain kaverin kutsumana, mutta totesin ettei ole mun juttu. Mieluummin teen niitä asioita normaalipäivinä, kun kaikki muut eivät ole tekemässä samaa ja ruuhkauttamassa joka paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ärsyttää nuo päivät koska aina joku vaatii lähtemään mukaan jonnekin. Muut päivät saa olla rauhassa. Saisipa juhlapäivinäkin vaan tehdä jotain kivaa yksin.
Jaxuhali!
En näe syytä päivittää someen, että vietän vappua yksin kotona, mutta jos joku kysyy, mitä suunnitelmia on tai miten vappu meni, kerron kyllä, että olen yksinäni kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma perhe. Se on parasta seuraa. Jos ei ole miestä, voit hyvin yrittää lasta yksin. Alle 40 vuotiaana kunnallisella pääset edullisemmin. Yksityisellä menee kymmeniä tuhansia.
Ei kaikki pääse kunnnallisellekaan ja jonot on muutenkin hirveät. Mutta ihanaa että homma näyttää ulospäin noin helpolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee niin alkaa päästä eroon pakkojuhlista. Miehen kans kahdestaan kotona ollaan ja naureskellaan ihmisille, jotka hytisevät kylmässä ulkona tuntikausia, vain sen takia kun on vappu, ja on ihan pakko juhlia. Syötiin nakkeja ja perunasalaattia. Minulle juhlat on vaan ekstraherkuttelua ja mieheni kanssa möllöttelyä. Kyllä se aloittajakin puolison löytää ja sitten paskat nakkaat pakkojuhlinnalle.
Miksi naureskelette ihmisille, jotka tykkäävät eri asioista kuin te? Kuuluu vissiin siihen möllötykseen?
Mulla kans särähti korvaan tuo, että he olettavat muiden pakkojuhlivan, kun itse eivät tykkää juhlia. 😄 Aina kaksistaan möllötys saattaa tosiaan aiheuttaa tuollaisia ajatusvinoutumia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?
Kyllä ovat.
Ekalle kommentoijalle, että eihän nuo asiat mitenkään sulje toisiaan pois. Voi viettää vappua Suomessa ja käydä lomalla alpeilla vaeltamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri?
Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Sivusta:
Minä kaipaan mieluummin yhden ihmisen seuraa. Ongelma on vain siinä, että nämä ihmiset ovat sen verran suosittuja, etteivät ikinä viettäisi kanssani mitään vapun kaltaista erityistä päivää. Seuraksi kelpaan sitten joku random keskiviikko klo 17-19.
Ehkäpä voisit itse kelpuuttaa omaksi ystäväksesi jonkun ”vähemmän suositun”, niin ongelma ratkeaisi? Moni täälläkin olisi seuraa vailla, vaikka osa viihtyykin hyvin itsekseen.
Tämä sama ilmiö nousi esiin palstan taannoisessa ystävänetsimisketjussa. Moni yksinäinen kaipaa ystävää, mutta sellaiseksi ei kelpaa toinen yksinäinen! Halutaan tavata ihmisiä, joilla on vilkas seuraelämä jo ennestään, ja loukkaannutaan siitä, että he tapaavatkin muita.
Minusta tässä voisi varovasti ehdottaa myös peiliin katsomista.
Epäilen, että syy siihen, miksi yksinäinen ei kelpaa, on toisenlainen:
Pointti ei ole se, että halutaan ihminen, jolla on ennestään vilkas seuraelämä. Suurin osa tahtoo ihmisen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, joka on mukavaa seuraa, ystävällinen, hauska jne. Näillä ihmisillä on ymmärrettävästi jo ennestään ystäviä, koska muutkin ovat todenneet heistä saman. Sitten taas moni huonoilla sosiaalisilla taidoilla oleva saa olla yksin siksi, että ne taidot ovat huonot. Harva haluaa ystävää, joka on pitkästyttävä, puhuu vain omista asioistaan, on vakava jne.
Pakko nyt korjata yksi harhaluulo:
Osa ilmeisesti kuvittelee, että vaikka vapun juhliminen tarkoittaa ryyppäämistä. Ei tarkoita. En juo alkoholia, mutta minulle ideaali vappu olisi tällainen: vietettäisiin aikaa esim. ystäväperheen kanssa. Syötäisiin hyvin terassilla, jos on lämmin ilma. Kuunneltaisiin musiikkia, juteltaisiin, pelattaisiin pihapelejä tms. Ei tuohon alkoholia tarvita.