Inhoan vappuja, juhannuksia, uusia vuosia ja muita juhlia, kun ei ole ystäviä, joiden kanssa juhlia

Minä otin eväät reppuun ja lähdin 20 km patikkaretkelle. Tämän teen juhannuksenakin, ehkä pidennetyllä parin yön reissulla.

Ei kannata murehtia asiaa jolle ei mitään voi. Kannattaa keksiä muuta tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäviä ja sukua, mutta en halua viettää juhlia muiden seurassa.  Nuorempana se kuului asiaan, nyt kieltäydyn.  En ole juhlista nauttivaa sorttia. 

Minulla on ystäviä ja sukua, mutta en halua viettää juhlia muiden seurassa.  Nuorempana se kuului asiaan, nyt kieltäydyn.  En ole juhlista nauttivaa sorttia. 

Aivan samanlainen minäkin, keski-ikäinen nainen, onneksi myös mieheni. Meillä on paljon tuttavia, kavereita, jopa ystäviä. Suku asuu kaukana, osa kuollut. Meidän nuoriso viihtyy kavereidensa kanssa, myös meidän kanssa. Mut nautimme rauhallisesta olosta yhdessä ja myös yhdessä yksinään. Liikkuminen, luonnossa olo, musisointi,  mökkeily, lukeminen, kokkailu, pihahommat, joskus matkailu. Parasta mahdollista vapaa-ajanviettoa. Ihan yksinkin on ihanaa. 

Sama täällä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri? 

Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Sivusta:

Minä kaipaan mieluummin yhden ihmisen seuraa. Ongelma on vain siinä, että nämä ihmiset ovat sen verran suosittuja, etteivät ikinä viettäisi kanssani mitään vapun kaltaista erityistä päivää. Seuraksi kelpaan sitten joku random keskiviikko klo 17-19.

Ehkäpä voisit itse kelpuuttaa omaksi ystäväksesi jonkun ”vähemmän suositun”, niin ongelma ratkeaisi? Moni täälläkin olisi seuraa vailla, vaikka osa viihtyykin hyvin itsekseen. 

Mä taas olen mielelläni yksin ja nämä vaput, juhannukset ym ovat ihan normipäiviä.  Lapsesta asti olen tykännyt olla yksin, en viihdy ihmisjoukoissa en edes kaupungilla tykkää käydä kun pakosta.  Mä luen, ulkoilen, kudon, askartelen ymym. Mökkikin on erämökki pohjoisessa, metsän keskellä ilman lähi naapureita, järvi vieressä.. 

Ohiksena, mutta olisiko kätevä sellainen Tinderin tapainen sovellus, jonka kautta yksinäiset voisivat hakea seuraa kavereita ja ystäviä tai ihan vaan seuraa juurikin juhlapyhän viettoon? En ole ikinä käyttänyt Tinderiä, mutta eikö se näytä ihmisiä alueen perusteella, eli jos olet vaikka Helsingissä, se näyttää lähialueella olevien profiileja? Tuolla periaatteella toimiva kaverihakusovellus voisi yhdistää yksinäisiä juhlijoita etenkin tällaisena vapun kaltaisena juhlapäivänä, kun on tapana lähteä kaupungille juhlimaan.

Suomessa on kuitenkin aika paljon yksinäisyyttä, mutta me ollaan jossain määrin ujoja menemään kasvokkain juttelemaan uusille ihmisille, ja kaveriporukoihin on vaikea päästä sisään. Sovelluksen kautta voisi olla matalampi kynnys tehdä tuttavuutta ja pystyisi kasaamaan porukan vaikka lautapeli-iltaa tms. varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastan sinut pohtimaan. Kaipaatko oikeasti isompaa porukkaa ympärillesi vai riittäisikö ihan yksi kaveri? 

Minä tajusin jossain vaiheessa, että haikailin tuollaisia ystäväporukoita vain siksi, että sitä ideaalia tyrkytettiin joka paikassa. Todellisuudessa koen porukassa olemisen hankalaksi, jään herkästi syrjään ja on vaikea seurata keskusteluja, jos ne haarautuvat moneen suuntaan. Helpompaa on olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Itse vedin tuon vielä pidemmälle, etten yleensä kaipaa enää sitä yhtäkään kaveria. Yksin ei ole enää yksinäistä, vaan mukavaa ja voi tehdä mitä huvittaa. En tiedä, onko tämän vanhentumista, ajatustavan muutosta, itsensä kuuntelua vai mitä, mutta en oikeastaan enää kaipaa seuraa kuin harvoin, vaikka siis mahdollisuuksia olisi lyöttäytyä tuttuihin porukoihin mukaan.

Sinulla on aina mahdollisuus lyöttäytyä tuttuihin porukoihin mukaan. Eli olet vapaaehtoisesti itseksesi, et tahtomattasi yksinäinen. 

Ei nyt aina, mutta aika usein on mahdollisuus. Kysymys kuuluukin, miksi se on tai ei ole ongelma? Onko pakko löytää aina seuraa? Onko yksin oleminen sittenkään huono asia? Jos on pakko saada seuraa, niin miten pitäisi elämässä toimia toisin, että sitä seuraa sitten olisi useammin jne.

Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?

Minä asuin 10 vuotta nuorena Helsingissä, enkä ole kertaakaan käynyt Ullanlinnanmäellä, en ole ihan varma edes siitä missä se on, eikä harmita yhtään. Täällä muualla Suomessa ei nyt niin erikoisia perinteitä ole kuin suomenruotsalaisilla. Niiden rantahurrien piti päästä korona-aikana vappubrunssille ja siitä sai alkunsa meidän alueen pahin koronan tartunta-aika ja porukkaa kuoli ja sairastui todella vakavasti. 

Minulla on ystäviä, ei kauhean paljon, mutta ihan hyviä, kukaan ei oikeastaan tunne toisiaan, niin ei ole mikään ystäväporukka. Suomalaisilla on tapana juhlia uutta vuotta, vappua ja juhannusta "juhlimalla" eli käytännössä ryyppäämällä, ja sitten oksennetaan, perseillään ja nolataan itsensä ja seuraavana aamuna kadutaan katkerasti. Minä en miellä sellaista juhlaksi, enkä halua katsoa moista. 

Jos sinä kaipaat sinne ryyppyporukoihin, sun pitää perustaa itse sellainen porukka joka "juhlii" otat muita joilla ei ole valmiita porukoita ja ehdotat että mitä jos juhlitaan yhdessä. Suomalaisista joka viides on yksinäinen, niin todennäköisesti helposti seuraa löytyisi. Olen nähnyt ilmoituksia faceryhmissä joissa etsitään uusia kavereita, johonkin juttuun tai muuten vaan, ja aina niitä vastuksia kaikille tulee useita. Pitää vaan itse vähän nähdä vaivaa sen eteen.

Oikeasti nämä tällaiset "pakkojuhlimiset" on todella teennäisiä, ja juuri siksi pitää ottaa sitä alkoholia jotta välttää vaivaantumisen. Minulle on tärkeämpiä ihan normaalin arjen keskellä tulevat kivat hetket perheen tai ystävän kanssa. Juuri viime viikolla kävin syömässä ystävän kanssa joka oli käymässä tässä kaupungissa työmatkalla. En laittanut siitä kuvia mihinkään, me vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä ruuasta, ja kävimme vähän ostoksilla yhdessä ja sitten kotiin ja hotelliin nukkumaan täysin tyytyväisenä mukavaan iltaamme. Emme pidä tiiviisti yhteyttä, mutta tapaamme aina tilaisuuden tullen, ja koska olemme tunteneet yli 20 vuotta, juttu jatkuu täysin luontevasti aina siitä mihin edellisellä kerralla jäi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?

Kaikki ihmiset kehittävät omat juhlatapansa, suurella osalla ei ole mitään tai vain osa, ei Helsingin ulkopuolella asuvat minnekään mantan patsaalle mene lakki päässä. Nuorilla on omat touhunsa, lähinnä päihtyneenä sekoilu, mutta ei sitäkään kaikki nuoret tee, perheellisillä on omansa, se vaikuttaa onko pieniä lapsia vai isoja. Ei se, että on tiettyjä perinteisiä kulttuuriin kuuluvia tapoja tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki niitä noudattaa täysin samoin tai että se olisi jotenkin pakollista. Se vaan on jotenkin tullut yleiseksi tavaksi, joten siitä on tullut perinne. Yleinen juttu ei tee siitä asiasta sellaista että niin pitää tehdä. Vain lakisääteiset asiat on niitä mitkä on pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ärsyttää nuo päivät koska aina joku vaatii lähtemään mukaan jonnekin. Muut päivät saa olla rauhassa. Saisipa juhlapäivinäkin vaan tehdä jotain kivaa yksin. 

Omalta osaltani tuntuu siltä että iän karttuessa on nähnyt jo niin monta joulua, uuttavuotta, pääsiäistä, vappua ja juhannusta, että niistä on vaikea sen suuremmin innostua. Jouluksi tulee hankittua edelleen tietyt perinneruuat, mutta en koe tarpeelliseksi koristella omaa asuntoa noiden juhlapäivien osalta. En käytä alkoholia muutenkaan enkä tarvitse siihen myöskään juhlapyhiä perusteeksi. Yleensä keskityin omiin harrastuksiini ja projekteihini ja varaan kotiin jotain hyvää syömistä juhlapyhiksi, ja sen vastapainoksi saatan tehdä pitkiä lenkkejä metsämaastossa. Tapaan kavereitani mieluiten jossain viihtyisässä ravintolassa tai kahvilassa aivan tavallisena arkipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena, mutta olisiko kätevä sellainen Tinderin tapainen sovellus, jonka kautta yksinäiset voisivat hakea seuraa kavereita ja ystäviä tai ihan vaan seuraa juurikin juhlapyhän viettoon? En ole ikinä käyttänyt Tinderiä, mutta eikö se näytä ihmisiä alueen perusteella, eli jos olet vaikka Helsingissä, se näyttää lähialueella olevien profiileja? Tuolla periaatteella toimiva kaverihakusovellus voisi yhdistää yksinäisiä juhlijoita etenkin tällaisena vapun kaltaisena juhlapäivänä, kun on tapana lähteä kaupungille juhlimaan.

Suomessa on kuitenkin aika paljon yksinäisyyttä, mutta me ollaan jossain määrin ujoja menemään kasvokkain juttelemaan uusille ihmisille, ja kaveriporukoihin on vaikea päästä sisään. Sovelluksen kautta voisi olla matalampi kynnys tehdä tuttavuutta ja pystyisi kasaamaan porukan vaikka lautapeli-iltaa tms. varten.

Faceryhmissä tätä on jo. Ei tarvita uutta systeemiä, mutta nuoriso voisi mennä takaisin faceen jos on yksinäinen.

Itse kävin ihan itsekseni vappukävelyllä kaupungilla, nautin keväisestä tunnelmasta ja jäätelöstä. Ei tullut olo että oli ikävää olla yksin, päinvastoin kun Kaivopuistossa oli niin paljon tungosta että hyvä kun mahtui liikkumaan, oli mukavaa voida sukkuloida siellä yksin, pääsi paljon ketterämmin liikkumaan ja sehän yksin olemisessa onkin parasta, että voi mennä ihan minne itse haluaa. Ympärillä ihmiset yrittivät etsiä kavereitaan ja sopia missä nähdään ja mitä tehdään, minun ei sellaiseen säätämiseen tarvinnut vaivautua ollenkaan. Kotiin sopi lähteä heti kun itsestä siltä tuntui. Älä anna yksinäisyyden tunteen estää sinua kokemasta hyviä kokemuksia itseksesi!

Vierailija kirjoitti:

Ei se porukalla oleminen välttämättä niin kivaa ole kuin kuvittelisi. Esimerkkinä joku vappupiknik.

-Sovitte näkevänne aamulla klo 10. Osa porukasta on reippaasti myöhässä, eikä näe asiassa mitään ongelmaa.

-Sovitte etukäteen, mitä kukakin tuo. Eiköhän sitten porukasta puuttuu juuri se kaveri, joka lupasi vaikka tuoda suolaista tarjottavaa. Tai jos ette ole sopineet tarkemmin eväistä etukäteen ja eväinä on 7 rasiaa viinirypäleitä. 

-Joku haluaa kuunnella musiikkia, joka ei iske sinuun yhtään.

-Ihmisillä on eri käsityksiä alkoholinkäytöstä: joku on nollalinjalla, joku haluaa siemailla lasillisen ja jonkun mielestä vapun idea on heittää takalisto olalle. Kiva juttu, jos nämä tyypit osuvat samaan porukkaan.

-Joukossa on joku, joka haluaa käydä kipakoita keskusteluja politiikasta ja haastaa muita. Jotain toista ei välttämättä kiinnosta puhua mistään, mikä saa väittelyä aikaiseksi.

-Joku ottaa mukaan koiransa ja joku toinen porukassa on allerginen/pelkää koiria.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Niin? Tämähän se on just homman juju, että porukkaan mahtuu monenlaista säästäjää ja erilaiset persoonat tuo sen mielenkiinnon. Parhaan kaverin kanssa kaksin voi sitten olla ihan samanlaiset ja kaikki on aina harmoniassa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä keitään muita ahdista, että nämä on ne asiat joista ihmisten on tarkoitus iloita valtavasti ja saada virtaa taas jatkaa arjen pakerrusta, että pääsiöisenä syödään pääsiöismunia ja käy virpojat, vappuna mennään Mantan patsaalle lakki päässä ja Kaivopuistoon syömään omia eväitä, ja juhannuksena grillataan ja katsotaan kokkoja, ja Jouluna on joululaulut ja jouluvalot ja lahjat ja niin edelleen. Tuoko nämä asiat teille suurta iloa? Olen aina miettinyt, onko minussa jokin vila tai erilaisuus, kun nämä tumtuu enemmän velvoitteilta tai rutiineilta joita kuuluu tehdä, mieluummin itse menisin vaikka katsomaan jotain valtavaa vesiputousta luonnonpuistossa tai vaelluspolulle Alpeille tai uimaan jonnekin Kreikan rannalle, vaikkei olisi evästäkään mukana. Tai lenkille jonnekin aasialaiselle rantahiekalle ihan tqvallisessa naapurustossa. Ehkä en oikein sovi Suomeen. Ovatko nuo suomalaiset juhlat teille suurta iloa tuovia asioita?

Ei ahdista. Olen vain muuttunut, ettei minun ole mikään pakko tehdä oikeastaan mitään, vaan teen juuri sitä mitä huvittaa. En nykyään juuri vietä Pääsiäistä tai Vappua, enkä juuri Juhannustakaan. Aiemmin Juhannus ja Vappu oli itselleni kivoja, ja niitä vietettiin aika perinteisesti. Nykyään ei ole enää sitä samaa halua, ja se on täysin ok, eikä ahdista yhtään. Kannattaa kasvaa irti siitä, että muut määrittävät, mistä kuuluu tykätä ja mitä kuuluu tehdä. Eivät määritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se porukalla oleminen välttämättä niin kivaa ole kuin kuvittelisi. Esimerkkinä joku vappupiknik.

-Sovitte näkevänne aamulla klo 10. Osa porukasta on reippaasti myöhässä, eikä näe asiassa mitään ongelmaa.

-Sovitte etukäteen, mitä kukakin tuo. Eiköhän sitten porukasta puuttuu juuri se kaveri, joka lupasi vaikka tuoda suolaista tarjottavaa. Tai jos ette ole sopineet tarkemmin eväistä etukäteen ja eväinä on 7 rasiaa viinirypäleitä. 

-Joku haluaa kuunnella musiikkia, joka ei iske sinuun yhtään.

-Ihmisillä on eri käsityksiä alkoholinkäytöstä: joku on nollalinjalla, joku haluaa siemailla lasillisen ja jonkun mielestä vapun idea on heittää takalisto olalle. Kiva juttu, jos nämä tyypit osuvat samaan porukkaan.

-Joukossa on joku, joka haluaa käydä kipakoita keskusteluja politiikasta ja haastaa muita. Jotain toista ei välttämättä kiinnosta puhua mistään, mikä saa väittelyä aikaiseksi.

-Joku ottaa mukaan koiransa ja joku toinen porukassa on allerginen/pelkää koiria.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Niin? Tämähän se on just homman juju, että porukkaan mahtuu monenlaista säästäjää ja erilaiset persoonat tuo sen mielenkiinnon. Parhaan kaverin kanssa kaksin voi sitten olla ihan samanlaiset ja kaikki on aina harmoniassa. 

Jos näin ajattelee,  niin mun ei tarvitse kuin mennä perjantaina tai lauantaina klo 21 tohon lähikuppilaan ja klo 23 kiintiöni monenlaisista säätäjistä ja erilaisista persoonista on täynnä ainakin kahdeksi vuodeksi 😂

Vappu on vähän sellainen juhla että ehkä puolet viettää sitä, puolet ei. Nuoret ja opiskelijat ehkä enemmän bilettää.

Juhannus taasen on enemmän sellainen enemmän porukkaa liikkeelle saava juhla.

Mutta vappu osuu usein keskelle arkea, ei se kaikkia kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin 10 vuotta nuorena Helsingissä, enkä ole kertaakaan käynyt Ullanlinnanmäellä, en ole ihan varma edes siitä missä se on, eikä harmita yhtään. Täällä muualla Suomessa ei nyt niin erikoisia perinteitä ole kuin suomenruotsalaisilla. Niiden rantahurrien piti päästä korona-aikana vappubrunssille ja siitä sai alkunsa meidän alueen pahin koronan tartunta-aika ja porukkaa kuoli ja sairastui todella vakavasti. 

 

Minulla on ystäviä, ei kauhean paljon, mutta ihan hyviä, kukaan ei oikeastaan tunne toisiaan, niin ei ole mikään ystäväporukka. Suomalaisilla on tapana juhlia uutta vuotta, vappua ja juhannusta "juhlimalla" eli käytännössä ryyppäämällä, ja sitten oksennetaan, perseillään ja nolataan itsensä ja seuraavana aamuna kadutaan katkerasti. Minä en miellä sellaista juhlaksi, enkä halua katsoa moista. 

 

Jos sinä kaipaat sinne ryyppyporukoihin, sun pitää perustaa itse sellainen porukka joka "juhlii" otat muita joilla ei ole valmiita porukoita ja ehdotat että mitä jos juhlitaan yhdessä. Suomalaisista joka viides on yksinäinen, niin todennäköisesti helposti seuraa löytyisi. Olen nähnyt ilmoituksia faceryhmissä joissa etsitään uusia kavereita, johonkin juttuun tai muuten vaan, ja aina niitä vastuksia kaikille tulee useita. Pitää vaan itse vähän nähdä vaivaa sen eteen.

 

Oikeasti nämä tällaiset "pakkojuhlimiset" on todella teennäisiä, ja juuri siksi pitää ottaa sitä alkoholia jotta välttää vaivaantumisen. Minulle on tärkeämpiä ihan normaalin arjen keskellä tulevat kivat hetket perheen tai ystävän kanssa. Juuri viime viikolla kävin syömässä ystävän kanssa joka oli käymässä tässä kaupungissa työmatkalla. En laittanut siitä kuvia mihinkään, me vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä ruuasta, ja kävimme vähän ostoksilla yhdessä ja sitten kotiin ja hotelliin nukkumaan täysin tyytyväisenä mukavaan iltaamme. Emme pidä tiiviisti yhteyttä, mutta tapaamme aina tilaisuuden tullen, ja koska olemme tunteneet yli 20 vuotta, juttu jatkuu täysin luontevasti aina siitä mihin edellisellä kerralla jäi.

Ei todellakaan ole ainakaan nykypäivänä tavallista, että normaalit aikuiset ihmiset viettäisivät mitään ryyppyjuhlia vappuna.

Kävin yksin tänään vähän pyörähtämässä kaupungilla katelemassa vappumeininkejä ydinkeskustassa, Espalla, Kauppatorilla, Rauttiksella ja Narinkkatorilla, missä sanottiin olevan vapputoreja. Pettymys oli kun eipä niitä perinteisiä vapputoreja vappukrääsineen enää edes ole, samoja katuruoka- ja matkamuistokojuja kuin aina muulloinkin vain.

Kauheaa oli! Joka paikka tupaten täynnä porukkaa! Kadut, ravintolat, täynnä vellovia ihmismassoja ja järkyttävät vessajonot! Vaikeaa oli mahtua kulkemaan ja niin tupaten täysissä ravintoloissa en edes haluaisi syödä! Espan nurtsit olivat täynnä istuksijoita ja paska haisi. Kaivopuistoon en halunnut edes mennä, kun se väkimäärä alkoi jo ahdistaa.

Ei tuommoisessa ihmispaljoudessa liikkuminen porukalla olisi helppoa eikä todellakaan kivaa, kun sitä se ei ollut yksinkään. Miksi pitäisi väkisin tunkea jonnekin piknikille tai "vappulounaalle" - jos edes mahtuu? Siksi vain, että niin on aivopesty, että niin "kuuluu" tehdä? Varmaankin juuri siksi monelle vappu on varsinaista väkinäistä vääntöä, jotta saa sen piknikin ja vappulounaan ym juhlinnan porukalla suoritettua - ja ne somekuvat otettua! Että muut näkee, että on vappua vietetty oikeaoppisesti ja on "menoa ja meininkiä ja on kaveriporukka"!

Itse mieluiten ehkä kokoontuisin pienellä porukalla iltaa istumaan ja vappuherkkuja syömään, pihagrillaus kavereiden tai perheen kesken kuulostaisi tosi hyvältä. Ryyppyjuhlat tai kaupungilla notkuminen "bailaamassa" kuulostaa helvetiltä! No eipä minua tuo vapun vietto kyllä edes kiinnosta, samaa kuin nämä muutkin aivopesujuhlat, että yhtenä tiettynä päivänä pitää kaikkien muka tehdä tietyllä tavalla. No eihän pidä!