suurperheelliset..
huomasin että meitä löytyy joilla lapsia useampia ja joilla vauvakuume taas nostaa päätään:)
Olisi mukava vaihdella kuulumisia samankaltaisten ihmisten kanssa.
Lähipiiristä kun ei löydy muita joilla useampi lapsi.
Itse kuumeilen 6 lapsesta..
Kommentit (80)
Kovasti täällä odotellaan niiden menkkojen alkamista. Alamahalla on ollut kummia tuntemuksia jo viikkokaupalla, väsyttää ja sen semmoista, mutta taitaa olla tuosta hormonitoiminnan käynnistymisestä merkkejä nuo - testinkin tein mutta negaa näytti. Tosin, tuo pieni mieskin edelleen roikkuu tissillä yötä päivää...
Tuosta lapsiluvusta... Minun äitini tulee olemaan kauhuissaan, jos vielä raskausuutisia ilmoittamaan pääsemme. On kyllä onnellinen jokaisesta lapsenlapsestaan, mutta selittää kauhistumistaan sillä, että hajotan kroppani useilla raskauksilla - minullahan ei ole ollut mitään vaivaa näistä odotuksista vaan olen ollut elämäni kunnossa ja pystynyt tekemään navetalla ruumillista työtä ihan synnytykseen saakka - vaikka tosiasiassa kysymys liene ihan siitä mitä muutkin ajattelevat -efektistä. No, olen siitä siinä mielessä yli päässyt että se ei minua loukkaa. Isäni taas on iloinen siitä, että minä olen onnellinen. Appivanhemmat, etenkin anoppi, hihkuu riemusta jokaisen vauvan kohdalla yhtä paljon.
-Toukka ja viiden katras
Älä huoli Sinuvi, et ole ainoa, jonka mies ei kuumeile. Meilläkään ei isukki varmaan osaa ajatellakaan meille enempää lapsia.. Sen mielestä mun kaikki vauvahuomautuksetkin on lähinnä huumoria... : / Ja apua, mua kaivattais jo töihinkin..! Näin esimiestäni eilen ja kovasti kuulemma olisi toiveissa saada minut kesäksi töihin.. :( Ja minä kun ajattelin olla koko ensi vuoden kotona! Ja jos perhekoko vielä kasvaa niin montakin vuotta!! ; ) No, en huolehdi etukäteen nuita. Aika näyttää.
Jouluun on enää neljä yötä! Se tarkoittaa touhua ja tohinaa. Mutta joulunajan saakin sitten vain olla ja nautiskella.
Suloista ja rauhallista, lumista ja vauvantuoksuista joulua kaikille!!!!!!!!!!!!!!
Omppis ja pesue
Käytiin juuri perhemessussa..ajattelin että kun siinä jouluaatossa on niin paljon tohinaa ja touhua, ei meidän perhe lähde jouluaaton kirkkoon, niin käydään nyt tänään perhemessussa. Huh, empä arvannut että sen kesto tulisi olemaan tunti kakskymmentä minuuttiia! oli ehtoollinen ja kaikki, oli kyllä meidän lapsukaisille liian pitkä aika, ja vähän meille isommillekin. Mies olisi mielellään jäänyt elpasemaan sohvalle, mutta sain kuin sainkin sen taivutettua lähtemään meidän 'joulukirkkoon'.
Elpasua tässä olisi itse kukin tarvinnut, olin kuumeessä itse perjantaina, sitten 'toivuin' siitä lauantaiksi, miehen kanssa läksittiin pikkujouluihin (hyvää ruokaa, teatteria, musiikkia, tanssia -- kyllä nyt taas jaksaa pitkälle:)) Anoppi ja appiukko oli meillä ammana - kiitos heille:) kaikki meni hienosti. 6 tuntia vapaalla! Sitten koko tämä päivä on ollut vieraita, ja illaksi kirkkoon.. huh huh! Joulu tulla saa - kiitos meille rauhallinen:)
Mies ja kaksi lasta on jo nukkumasta, vanhin ja nuorin vielä kukkuu, ja minua nukuttaa armottomasti.
Huomenna pitäisi katsastaa joulukuusi, se on perinteisesti ollut koko perheen hommaa, mutta taidan jäädä joukoista vaikka valmistamaan sapuskaa pienimmän kanssa.
Omppis, joko sulla äitiysloma päättyy virallisesti kevään korvalla? Mulla on myös haave jatkaa kotona oloa vielä.. vaikken raskautuisikaan...
Oikein rauhallista ja mukavaa joulun aikaa ystävät!
sinuvi +4
Mun äitiysloma loppuu huhtikuun alussa. Onhan siihen nyt vähän aikaa, mutta loppujen lopuksi reilu 3kk menee yhdessä hujauksessa. Perjantaina soittelin kuntaan ja kyselin päivähoitopaikkojen tilanteesta. Pienet kuulemma sijoitetaan perhepäivähoitoon, jos vaan mahdollista. Hakemus on hyvä laittaa niin pian kuin mahdollista, joten ajattelin tuikata sen heti joulunpyhien jälkeen menemään.
Muuten ei mitään uutta tänne suunnalle. Luulin jo yksi päivä, että menkat vihdoin alkaa, mutta olikin väärä hälyytys. Ei siis vielä ainakaan päässyt aloittamaan kiertopäivien laskemista :)
Oikein rentouttavaa ja onnellista joulua kaikille!
-Meriutu
Heh heh, tämä mamma ainakin vähän kiristelee hermojaan.
Isommat on kadonneet serkkujensa luo (mummolassa käymässä, ja lähtevät kotiin 500km päähän illalla) eli täytyy kai sallia.. siivoukset on jääneet tältäkin päivältä heidän osaltaan.
Mies hokasi että hänen pitää lähteä kaupunkiin jostain kumman syystä, ja on ollut siellä yli 7h jo!
Mun elo on kyllä mennyt aika lailla normaalia päivärytmiä mukaellen, eli näiden kahden pienimmän kanssa. Jääkaapista puuttuu sellaset ainekset ettei tuu nyt torttuja .... ehkä huomenna.
Ei mahottomia siivouksia, vähän kuitenkin.
Joo, tämän enempiä, toivottelen taas rentouttavia päiviä teille kaikille!
ps. meriutu - oli ihan vaikuttavaa nähdä viesti suoraan minulle tuolla alotuspuolella:) - jospa ne menkat nyt pian alkaa, kun on tuntemuksia...Lykkyä tykö sulle!
sinuvi
No nyt on enimmät kiireet ohi ja joulu laitettu ja melkein jo vietettykin. Oli kyllä taas ihana katsoa lasten odotusta ja riemua. Pienimmäinen oli ihan ihmeissään ensimmäisestä joulustaan, mutta niin vaan reippaana tyttönä istui joulupukin sylissäkin. Minun vauvani.. :) Ja tässä taas sydän sykkyrällä totean, että kyllä lapset on ihania ja että KYLLÄ, kyllä minä vielä sen yhden tahtoisin!
Sinuvi kyseli äitiyslomastani ja sehän mulla just jo loppui. Pikkuneiti tuli joulun alla 9 kuukautta ja päivähoitoon ois pitänyt pikkutytöt viedä ellen olisi kotihoidontuella jatkanut. Kyllä aika menee niin nopeasti. Justhan odottelin vauvan syntymää! Ja pian jo laitan 1.v synttäreitä.. HAIKEAA. Meillä jo isommat lapsetkin kyseli yks päivä etteikö meille enää ikinä tule vauvaa. Tykkäävät niin kovasti pikkusiskoistaan hekin. :) Jouluvauva ois kiva. Ens jouluksi?! ;)
Miten teillä muilla, oletteko ajatelleet kuumetta pidemmälle...Ajatteletteko esim. "tulevan" vauvan sukupuolta tai raskausaikaa, synnytystä jne..? Itse pelkään, että meniskö kaikki vielä kerran hyvin ja saisinko terveen vauvan. Tähän asti kaikki on mennyt niin hienosti, josta olen hurjan kiitollinen. Mutta kai sitä pitäs vaan olla luottavainen kaiken suhteen. :)
Jotenkin ihanan rauhallinen ja hyvä mieli. Toivon ensi vuodesta tulevan oikein antoisa vuosi. Toivon aikaa olla lasten kanssa, aikaa miehelle, aikaa ystäville ja aikaa ihan vaan itselleni. Ja ehkä aikaa unelmille ja siipiä vauvahaaveelleni. Siipiä toteutua! :))
Tammikuussa laitetaan kuukausipino henkiin ja aletaan todenteolla hehkuttamaan vauvakuumeella. Miehet vapiskoon! ;)
Omppis kera viisikon
Olis joo kiva kuulla mitä kuuluu Neronjalle!!!Vilkutus vaan multakin!
Itsellä vauvakuume on ja pysyy=)
Nuorin nyt 3 vkoa 2 päivää ja jo mietin koska olisi hyvä aika...
Sen kevät/kesä vauvan kaipuu olisi,kaikki lapset kun oon saanut syksyllä,alkutalvella tai talvella(yksi sentään maaliskuun lopulla...=))
Ja huomaan miten lapsia kokoon laskiessa tuntuu että se yksi uupuu=)
Lapsetkin monta kertaa sanoo ettei "meitä nyt niin monta tunnu olevan"
Onnea nyt kuitenkin yritykseen,kellä se jo käynnissä.Itsellä haaveet kohdistuu vuoteen 2011-12...
Mutta siis olen joskus aikaisemminkin kirjoitellut johonkin suurperheellisiin.
Olen kuuden lapsen äiti, jonka kuopus on jo 2,5-vuotias. Ja lapsiluvun piti olla ehdottomasti täysi. Kaikki vauvatarvikkeet on myyty, minä olen palannut töihin ja nautin työnteosta. pienet ovat sopeutuneet hoitoon ja elämä alkaa taas helpottaa=) Kuopus on erityislapsi, jolla harvinainen oireyhtymä, tämäkin lisäsi varmuutta siitä että enempää lapsia en uskalla hankkia. Mies oli jo vähän tätä kuudetta vastaan ja itsekin ensimmäisen kerran elämässä en haikaillut vaikean vauvavaiheen (monia leikkauksia ja muita ongelmia) jälkeen uutta vauvaa. Ensimmäisen kerran pysytin aktsomaan raskaana olevia ystäviä lievää akteutta tuntien, ajatellen olisinpa minäkin...
Tänään mies kuitenkin yllätti minut kysymällä vieläkö meille yksi vauva mahtuisi. Ja siinä samassa silmänräpäyksessä jo unohtuneeksi luulevani tuttu tunne, VAUVAKUUME, nosti päätään. Voiko ihminen oikeasti olla näin hullu=)
Saa nähdä johtaako tämä oikeasti vauvaan, varsinkin kun meillä osa lapsista on saanut alkunsa lääketieteen avustamana. Osa on sitten tullut nopeasti, vähän vahingossakin. Mutta mielelläni roikkuisin mukana ketjussa, mitä nyt arjen pyörittämiseltä ehdin.
Tervetuloa mukaan 5xmamma! Mukava tietää, että meitä on yhä enemmän ja enemmän! :) Vilkutus myös Leannalle! :) Kertokaapa 5xmamma ja Leanna miltä elämä tuntuu 6 tai 7 lapsen kans? Tuntuuko lapsia olevan paljon enmmän kuin silloin kun niitä on viisi? ;) Kaikkea sitä tuleekin mieleen...
Meillä on kaikki lapset kevät-tai kesävauvoja. On maalisvauva, huhtivauva, toukovauvat ja heinävauva. Ehkä siksikin haaveilen jouluvauvasta..:) Mutta ei varmaan vielä ensi joulun vauva...Haave kohdistuu enemmänkin vuodelle 2010. Kaikki muutkin lapsemme ovat syntyneet parillisina vuosina.. 1998, 2000, 2006 ja 2008. Eikö siis 2010 kuulostaisikin huipulta? ;) Vaikka eihän kaikki tietenkään mene aina niin kuin suunnittelee. Ja suunnitelmatkin muuttuu. Mutta vauvahaaveet ei näköjään katoa ikinä!!!! ;)) Mutta nyt tuntuu, että pitäisi vähän tätä parisuhdepuoltakin hoitaa. Kaksi pienintä kun on syntyneet pienellä ikäerolla eikä meillä ole juurikaan ollut kahdenkeskistä aikaa viimevuosina. Jospa se mieskin sitten lämpenisi vielä yhdelle vauvalle. Mulla ikää siis nyt 32 joten vielä ehtii.. :)
Tosissaan ois kiva kuulla mitä Soffala, Annlinn, Neronja ja Niiloakseli puuhailee nykyisin. Toivottavasti eksyvät meidän hupsujen juttuja lueskelemaan! :)
Tammikuun pinoon voitas ihan vaikka koota joku esittelyjuttu itsestämme. Nimimerkit ja iät, lasten iät ja onko tyttöjä vai poikia, asuinpaikkaa jne... Monesti niitä miettii eikä millään kaikista muista... :/
Nyt mukavaa illanjatkoa, moit!
Omppis ja viis murua (pienimmät jo unilla ja pian isommatkin) :)
Minkä ikäinen olet Leanna?
Hätkähdän aina kun joku vieras taivastelee lapsilukua. Minulle se on tietenkin itsestäänselvyys ja jokainen lapsi kuuluu joukkoon. Jokainen on syntynyt toivottuna ja yksi kerrallaan, suurempi olisi tietenkin muutos jos yhtäkkiä saisi kuusi lasta.
Oma haasteensa on eri-ikäisten lasten touhut. meillä esikoinen on 15-vuotias ja seuraavat kolmekin alkavat lähestyä murrosikää:12-v, 11-v ja 9-v. ja tuo murrosikä on minulle haastavaa aikaa, vaikka esikoinenkin on hyvin kiltti ja helppo, niin tuo uhmaaminen ja kyseenalaistaminen vie välillä voimia. Sitten kun joukossa on 4-v omaehtoinen jästipää ja 2,5 vuotias uhmaikäinen on elämä ainakin äänekästä=)
isot lapset harrastavat paljon ja heitä kuskataan lähes joka ilta. Ja silloin toinen on kiinni pienten kanssa. Ja tosiaan kun päivät menee töissä riittää illoiksi kotihommiakin. Ja kaiken maailman vanhempainiltoja ym. Omat harrastukset on saanut oikeastaan haudata. Mutta itsehän tätä olen halunnut enkä sikäli valita.
Tiettyä kipuilua aiheuttaa kuitenkin se, että vaikka lapsia olen paljon halunnut ja olen ammatiltanikin lastentarhanopettaja olisi kuitenkin joskus kiva olla ilman lapsia. En haluaisi elää vain lasten kautta. ja niinpä ilmoittauduinkin avoimeen yliopistoon täydentämään opintoja ja olen myös mukana lauluryhmässä joka keikkailee suht ahkerasti. Meidän ongelmamme on vain lastenhoitoavun puute. oma äitini on kuollut ja anoppi on halvaantunut eli lähisuvusta ei hoitajia löydy. ja kuopus tarvitsee lääkityksensä aj hengityslaitteensa joten vieraalle en heitä uskalla jättää. Siispä meillä on oikeastaan aina toinen vanhemmista lasten kanssa. Eli parisuhteelle ei juuri ole aikaa=(
Ei musta ole suurta eroa siihen onko lapsia 5 tai 7=)Ja itsellä niinkuin kirjoitin,tuntuu ettei lapset ole vielä koossa,yksi ainakin uupuu kun niitä kasaan lasken=)Se on se jännä tunne miten nuppeja laskiessa tuntuu että missä se yksi on,joku on kateissa....
Muuta samoin kuin 5Xmamma kirjoitti,on oma haasteensa sovittaa vauva ,taapero(1v9kk joka ei puhu vaan huutaa tahtonsa läpi),leikki-ikäinen(vilkas vaahteranmäen eemeli,aina tekemässä kaikenlaista ei niin harkittua eikä välttämättä turvallista),ekaluokkalainen(joka ennen oli niin rauhallinen ja iloinen poika mutta koulujen alettua alkoi myös sen kyseenalaistaminen,"tietävätkö äiti ja isä sittenkään paremmin" vai onkohan ne koulukaverit sittenkin fiksumpia?)ja murrosikäiset(ja lähetyvät sellaiset) yhteen,jotta jokaiselle löytää omaa yksilöllistä aikaa ja ylipäätään sovittaa eri kehitysvaiheiden haasteet.Ja nyt tätä seiskaa oottaessa huomasin että on huono yhdistelmä odottava äiti hormooni myrskyssään ja ailahtelevin mielin ja 12v esimurrosikäinen omissa hormoonimyrskyissään ja epävarmuudessaan!
Oma aikakin yhdessä miehen kanssa on kortilla.ennen,kun kaikki lapset oli alta kouluiän/alaluokilla,menivät ajoissa nukkumaan jne,oli illat meidän kulta aikaa.Mutta nyt nämä isommat jo vaativat iltoihin valvomista ja sitten kun ne saadaan viikoloppuisin sänkyihinsä,ollaankin itse jo ihan poikki=)
Viikolla kyllä menevät nukkumaan kauniisti klo9!Isotkin!!
Ja eipä tässä jouluvauvassa mitään vikaa ole!Kun on pimeää ja kylmää,on mukava pesiä sisällä,sohvan kulmalla vauvan kanssa loikoillen ja tissitellen.Keväällä ja kesällä sitä auringon lisääntyessä,lisääntyy myös menohalut ja sitä ollaan jatkuvassa liikkeessä!
Mutta silti se touko-heinäkuussa syntyvä vauva olisi seuraava toive=)
Ja siis sielä vuonna 11-12...
Sitten kyllä luulen että alkaa olla kiintiö täynnä(vannomatta paras=))
Raskaudet mulla kyllä vaikeutuneet kerta kerralla.Olen varsin pienikokoinen ja vatsan kantaminen ollut kerta kerralta raskaampaa.Jo henkisestikin!
Silti tässä taas jo kujeet mielessä,kyllähän sen nyt vielä kerran selviää,eikö?
Tässä aatoksia lauantai-iltaan.Ajattelimme lähteä 2:n nuorimman kanssa kävelylle vielä,anoppi tulee muita kaitsemaan!
Vilkutus!
Leanna ja yy,kaa,koo...seitsämän!!!!!
On niin kovin hiljaista kotona, kaksi vanhinta ovat kylässä kaverillaan ja mies suksimassa, minä kahden nuorimman kanssa kotona. Ja taapero tuijottaa hetken muumia, joten ennätän vähän kirjoittaa.
Oli ihanaa käydä hiihtämässä, 3 kerta tälle talvelle, ja nyt oikein iski hinku että pitäisi pian uudelleen päästä. Jotenkin nyt onnistui jo, että pysyi tasapainokin luistellessa. Hassua, mutta ei se tekniikka heti tunnu löytyvän, vaikka joka talvi on suksilla, enemmän tai vähemmän.
Ihanaa oli kun aurinkokin ennätti paistaa jonkin aikaa tänään ja eilen. Tästä se alkaa, mennään taas sinne kevään suuntaan, saa olla aurinkolasit mukana :) mulla on niin herkät silmät, että en oikein ilman pärjää.
Hassua tuo vauvasta haaveilu, aamupäivällä kävin pienen kanssa vaunuttelemassa, ja hurjaa kyllä ikää on pian 5kk! niin siitä huolimatta ajatukset karkaa siihen että saadaankohan meidän perheeseen vielä vauva. Vaikka viime yö oli kyllä aika levoton, mies nukkui erihuoneessa (yskii niin ettei lähellä kyllä nuku kukaan), taapero unissaan kiukkkuili mun vieressä ja vauva on tyystin unohtanyt miten nukutaan ne pitkät unijaksot, ja herää 2,5- 3h välein.. Muttei se oikein hidasta noita vauvahaaveita.
Minä olen nyt päättänyt 'tekniikkani' tuon miehen suhteen... kiittelin tänäänkin, kun on kanssani näitä lapsia tehnyt..kun on niin ihana kun niitä on meidän perheessä. Kun pitkään näytti että meidän perhe jää kaksilapsiseksi..
Toivottavasti tekniikka puree, ja mieskin haluaisi lisää sitten kun aika siihen on kypsä.. ehkä 2110-11. Huh, silloin kuulun nelikymppisiin.. iik! tuota ajankulua!
Ei se muuten hirvitä kuin tuon lastensaannin kannalta vaan.
Jee, nyt kuopus menee vielä alkuiltaunille..moikkis vaan!
sinuvix4
Leanna - tuo on niin totta mitä kirjoitit, että ei ole kovin hyvä yhdistelmä: odottava äiti hormonimyrskyissään ja ailahtelevin mielin ja 12 v esimurkku omissä hormonimyrskyissään ja epävarmuuksissaan. Sain sen kokea nyt tätä nuorinta odottaessani.
Oli ihanaa nyt muutama päivä, kun meidän 12 v ei ollutkaan niin xxxx. Että miehellekin sanoin, että nyt on ollut muutama kiva päivä esikoisen kanssa. Mutta meni ehkä puolituntia, ja palattiin arkeen. Mutta sitten puhdistettiin ilmaan, ja joulu jatkuu meillä vielä :)
Kamalaa kun just kävi vieraita, ja he toi konvehtirasian.. Ja arvatkaa kuka nyt ahmii niitä konvehteja, no minä! (siis vieraat ei olleet kamalia..vaan se että mun pitää ahmia..)
kuulumisiin taas.
sinuvi
Täällä olisi yksi kuumeilija lisää, jos vain mahtuu joukkoon...
Meidän perheeseen kuuluu neljä lasta ja viidettä siis orastavasti kuumeillaan...tai meillä tällä hetkellä mies enemmän ja mie jarruttelen vielä :D Meillä poika 12v, tyttö pian7v, poika pian 5v ja tyttö 1v8kk ihana päivänsäde!
Luin noita teidän juttujanne ja huomasin, että ihan samaan joukkoon kuuluun! Eli kroonisiin vauvakuumeilijoihin :) Aina vain tahtoo lisää, jotenkin se yksi vielä puuttuu.
meia
tervetuloa meia mukaan! Porukkaan mahtuu - on tervetullutta että uusia tulee kirjoittelemaan kun ei täällä niin aktiivisia olla...
Ihanaa oli kun kävin hiihtämässä kakkosen kanssa. Nyt tuntuu että oikein himo iskee, pitäis saada/päästä hiihtämään, ja mielellään ajan kanssa.
Hassua tuo vauvakuume, joka päivä sitä miettii ja pohtii.. ois kyllä ihan tervetullutta unohtaa koko juttu, ja jos sitten jonain kauniina päivänä huomaisi olevansa onnellisesti raskaana kummankin toiveesta...
No, nyt lopetan ja menen antamaan perheelle ruokaa..(osa lähti taas hiihtämään, ja kuopus on nukkumassa ulkona).
sinuvix4
Viimeisiä päiviä tästä vuodesta viedään!
Olet sinuvi niin oikeassa...Minäkin unohtaisin mielelläni kuumeeni hetkeksi, mutta joka päivä sitä miettii.
Kuopus 9 kuukautta on kyllä aivan ihana. Pikkuinen on just oppinut vilkuttamaan ja taputtamaan vimmatusti käsiään yhteen. Niin hellyttävää! :) Onhan se vielä ihan vauva!
Täällä odotellaan jumppakauden alkua. Joulun alla loppui viikottaiset jumppatreenit, mutta ensi viikolla taas alkaa kunnon hikijumppa! Kesäksi kuntoon! Jos ens kesänä olisikin oikein hoikka ja taas seuraavana pyöreä kuin pallo!! ;)
Hyviä öitä!
Omppis
Joulu sujui oikein mukavasti ja nopsaanhan tuo myös taas meni.
Viikonloppuna vauva oli mummolassa yökylässä ja puuhasteltiin kaikkea mukavaa isojen kanssa. Pikkuista oli tietysti ikävä, mutta toisaalta oli kivaa keskittyä hetki isoihin ipanoihin ja mennä välillä heidän ehdoillaan. Samalla mietiskelimme mieheni kanssa, miten helppoa meillä jo noiden kolmen isomman kanssa on. Että pitäisikös tässä vaan odotella, että tuo pikkuherrakin kasvaa ja kuopata vauvahaaveet....
Aamulla kuulin, että kaveri on lähtenyt synnyttämään. Se kyllä taas vei omatkin ajatukset siihen taianomaiseen hetkeen, kun saa ruttuisen nyytin kainaloon ;)
Uutta vuotta odotellessa ja raketteja pelätessä (oikeasti hirvittää kaikki pommit :/)
-Meriutu
Pikkuista oli tietysti ikävä, mutta toisaalta oli kivaa keskittyä hetki isoihin ipanoihin ja mennä välillä heidän ehdoillaan. Samalla mietiskelimme mieheni kanssa, miten helppoa meillä jo noiden kolmen isomman kanssa on. Että pitäisikös tässä vaan odotella, että tuo pikkuherrakin kasvaa ja kuopata vauvahaaveet....
-Meriutu
Näinhän se on!Siksikin oon ajatellut että seuraava saisi tulla isommalla ikäerolla,kun nyt tuli ikäeroa vaan 1v8kk.
Jos vauva tulisi 2012 keväällä,väliä olisi jopa 3,5v ja tämä tän hetken nuorin olisi saanut olla "pitkään"nuorin ja olisi jo vauvan tullessa aika omatoiminen=)
Ja muutenkin saisin nyt antaa aikaani tosiaan näille isommille lapsille,kun vauva ja raskausaika ylipäätään,hajottaa huomiota!
Eri juttu on sitten että jos sinne asti "panttaan"haluaako sitä alkaa tätä rumbaa taas alusta????
Mutta nyt mennään näissä haaveissa,nautitaan pienestä ja isoista lapsista.Katsellaan ja ihmetellään kun kasvavat ja kehittyvät.
Mutta ei,en kuoppaa haavettani=)=)Ja miehenkin kanssa oon keskustellut joten ei siltäkään osin ole kuopattavaa=)
Varmaan kun joku ystävä taas pyöräyttää omansa,kuumeeni voimistuu!
Jos tosiaan vauvan antaisi tulla 2012 keväällä,olisin jo 36v!
ja aikanaan kun vannoin etten tee lapsia yli 3-kymppisenä(ekat viisi syntyikin niin että olin 29 viidennen syntyessä,kuudennesta sitten ylitettiin vannotut kun olin 31v)=)
Mutta onko 36v sitten vanha?Liian vanha saamaan vielä lapsia?
Monethan nykyään saavat esikoisensa yli 4-kymppisinä!
Mietin myös tätä puolta,minkä ikäisiä miehen kanssa olemme kun "jäämme taas kahden"?
Nyt kun nuorinkin aikuisuuden kynnytksellä(18v)olisimme me 51v ja53v=)Hui mitä aika leikkiä.....
tuosta - että mitä isovanhemmat meinais, jos olis ilmoittaa vauvauutisia...
Luulen että yllättyneitä olisivat, mutta tuskin mitään negaa.. Ollaan muutenkin sellaisia, ettei välitetä mitä meidän vanhemmat tuumaavat meidän perhejutuista.
Anoppi on sellanen, että pyrkii ohjailemaan vaivihkaa - nyt on mennyt pitkään hyvin, mutta kiehahti tässä viikon sisällä aika lailla yli meikäläisellä, ja samoin miehellä..
Että ei heillä ole nokan koputtamista asiaan, JOS meidän perheluku onnistuisi vielä kasvamaan. Lastenhoitoapua on joskus tullut, mutta todella vähän, silloin kun lapset on vauvaikäisiä.. nyt koululaisten kanssa pelaa paremmin, että saavat esim käydä syömässä, on sellanen tilanne.
jes, nyt syömään.
sinuvi