Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu. Vierailija

Mene sinne ainejärjestön tapahtumiin.

Mene, vaikka jännittää. 

Ole rohkea.

Kavereita ei löydy niin kauan kun annat jännityksen tunteelle vallan, etkä poistu mukavuusalueelta. Kavereiden löytäminen voi olla muutenkin vaikeaa, ja toisille vaikeampaa kuin toisille -siinä missä toiset löytävät kadehdittavan helposti kaveriporukat-, mutta täysin mahdotonta siitä tulee silloin, jos antaa pelolle vallan eikä edes yritä ja uskalla. Muitakin ihmisiä jännittää, pelottaa ja nolottaa - he vain toimivat siitä huolimatta.

Tsemppiä, kyllä se siitä! Tämä vappu voi olla erilainen, kun vaan uskallat mennä paikalle. 

Ja muista, että et välttämättä heti solahda porukoihin ja voit joutua sietämään epämukavuutta, mutta kun vaan menet sinnikkäästi kerta toisensa perään mukaan tapahtumiin, alat tulla vakikasvoksi ja sitä kautta osaksi porukkaa. :) 

Ainejärjestöt voivat olla aika kuppikuntaisia. Sinne kerääntyy kaikista vallanhimoisimmat tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Ainejärjestöt voivat olla aika kuppikuntaisia. Sinne kerääntyy kaikista vallanhimoisimmat tyypit.

Kotiin jäämällä ei voi tietää. 

Kannustaisin ap:ta nyt vaan menemään ainejärjestön tapahtumiin. Vaikka kokisi siellä ulkopuolisuuttakin, niin se luultavasti tyydyttää ap:n biologisia tarpeita paremmin, kuin yksin jättäytyminen, eristäytyminen ja muiden hauskanpidon seuraaminen somesta. 

Jos ap menee paikalle, hän on osa sitä juhlivaa laumaa, vaikka olisi ensikertalaisena vielä irrallinen osa ja hakisi paikkaansa. Itse asiassa ap:n ei tarvitse nyt ensimmäisellä kerralla edes hakea paikkaansa, vaan hän voisi mennä ihan ilman paineita vain hengailemaan ja tarkkailemaan, millaista siellä on. 

Onko ap m vai n?

Ei mene kauaa, kun ikää on vielä enemmän ja opiskelut takana, eikä sulla ole vappuna yhtään mitään vaihtoehtoja. Sitten ikävöit opiskeluaikoja ja kadut, ettet edes yrittänyt etkä koskaan mennyt niihin tapahtumiin. 

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Onko sinulla muita kavereita, siis muualta kuin opiskelijapiireistä? Jos on niin eikö heidän kanssaan voi juhlia viettää?

Auttaisiko alkoholi? Olen kuullut, että sitä käytetään usein opiskelijatapahtumissa . 

"Olisi kiva jos olisi kavereita mutta mitään en aio tehdä sen eteen että sellaisia löytyisi!"

No ei siinä sit mitään.

Kysymyksen asettelussa on erikoista tämä kohta: "koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?" Ei kuitenkaan mainita mitään sosiaalisten taitojen opettelusta. Sana jo itsessään pitää sen sisällään, se on taito. Taitoja voi opetella, ja kannattaa opetella. Ainakin ennemmin, kuin tuomita itsensä yksinäisyyteen. 

Mene sinne ainejärjestön tapahtumaan ilman odotuksia että pitäisi tutustua kehenkään. Päätä että ainut mitä teet on ilmestyä paikalle ja olet sitten vaikka hiljaa jos jännittää liikaa. Älä laita mitään tavoitetta tai odotuksia itsellesi. 
Katso uteliaasti mitä tapahtuu :) hauskaa vappua! 

Noi järjestöt on tosi kuppikuntaisia, sulle ei puhuta ellet ole itse tosi aktiivinen. 

Kannattaa ensin kartottaa se vanha kaveripiiri ja keksiä jotain yhteistä tekemistä.

Itsekin olin ujo, mutta ei siinä auta muu kuin mennä tapahtumiin ja tarvittaessa ottaa vaikka rohkaisuryyppy. Mielellään jo heti opiskelujen alussa menee mukaan, että että ryhmäytyy oman vuosikurssin kanssa. Näin minä sain kavereita vaikka jännitän sosiaalisia tilanteita.

Joku kai ne ainejärjestön tapahtumat järjestää. Yritäpä seuraavalla kerralla toiminnan kautta. Hyvissä ajoin tarjoutumaan järjestelemään. Tuskinpa kieltäytyvät yhdestä käsiparista. Tehdessä paine on pois "tutustumispakosta" ja sitä vain ui mukaan.

Yksinäisyys voi poistua jos hyväksyy kavereiksi muita yksinäisiä. Monet haluaisi olla sen suosituimman kaveri. Sellainen joka saa ihailua ja jonka ystävät on kaikesta samaa mieltä. Mutta eihän se näin ole. Ystävyyttä voi olla se, että työnnät pyörätuolissa olevaa ystävääsi vapputapahtumissa tai käyt pelaamassa yksinäisen naapurin luona Unoa. Ei sen tarvitse olla high school draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksen asettelussa on erikoista tämä kohta: "koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?" Ei kuitenkaan mainita mitään sosiaalisten taitojen opettelusta. Sana jo itsessään pitää sen sisällään, se on taito. Taitoja voi opetella, ja kannattaa opetella. Ainakin ennemmin, kuin tuomita itsensä yksinäisyyteen. 

Ap voi olla hyvinkin taitava sosiaalisesti. Pointtina tässä oli, että hän on ujo/hiljainen.

Miten olet yrittänyt tutustua muihin?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys voi poistua jos hyväksyy kavereiksi muita yksinäisiä. Monet haluaisi olla sen suosituimman kaveri. Sellainen joka saa ihailua ja jonka ystävät on kaikesta samaa mieltä. Mutta eihän se näin ole. Ystävyyttä voi olla se, että työnnät pyörätuolissa olevaa ystävääsi vapputapahtumissa tai käyt pelaamassa yksinäisen naapurin luona Unoa. Ei sen tarvitse olla high school draamaa.

Suurin osa ihmisistä on jotain tuolta väliltä, eli ei ole high school -draamaa sen enempää kuin yksinäisenä jumissa kotonakaan.

Pyörätuolissa olevallekin olisi varmaan mukavampi, jos olisi useita eri kavereita ja porukkaa, eikä yhden ystävän varassa. Ihmissuhteiden raskaus tulee siitä, jos joudut olemaan jonkun ainoa ystävä ja sosiaalinen kontakti. Siksi uskon porukoihin ja niiden päälle sitten yksittäisiä ystäviä - ja heillä myös muita yksittäisiä omia ystäviä.

Mutta siitä olen samaa mieltä, ettei kannata tuhlata välttämättä energiaa pyrkimällä jo valmiiksi täynnä oleviin porukoihin ja sellaisten ihmisten kaveriksi, joilla on jo kalenteri täynnä sosiaalisuutta. Kannattaa pyrkiä ystävystymään sellaisten kanssa, joilla on tilaa elämässään! Ja niissä ihmisissä ei todellakaan ole välttämättä mitään vikaa, eikä se suosittu ole välttämättä ollenkaan sen parempaa seuraa. Useampi yksinäinen yhdessä voi luoda yhtä hyvän ja suositulta vaikuttavan sosiaalisen elämän kuin nekin, joilla on sellainen jo.

Opiskelijaporukat muodostuu yleensä ensimmäisten viikkojen aikana ja kyllä, se on aika kuppikuntaista. Noihin valmiisiin porukoihin ei niin vaan mennäkään mukaan. Se kenellä on ryhmä valmiina harvemmin katselee ympärilleen, että voisiko jonkun vielä pyytää mukaan. Yksinäisten on hirveän vaikeaa löytää toisiaan, kun kukaan ei kehtaa myöntää, että ei ole ketään.