Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu. Vierailija

Mulla sama. Sitten jos on uskaltautunut ja tsempannut itsensä menemään yksin niin se on aina ollut iha hirveää ja kaduttanut. Muut kohtelee kuin ilmaa, eivät yhtään päästä mukaan, sitten vaan seisot yksin ihan kiusaantuneena tapahtumassa ja muut suunnilleen tönii ja jos koitat mennä piireihin ja päästä mukaan keskusteluun niin kysytään että "onko sulla jotain asiaa?" vaikka koitat vaan päästä mukaan kuten muut. Sitten kävelee itkien kotiin ja olo on vaan kahta kauheampi ja yksinäisempi ja katkerampi. 

Itse koen että hyvinvointia tukee enemmän se että koittaa vaan oppia hyväksymään sen yksinäisyyden tunteen. Koitan itse täällä tänään miettiä, että miksi vapun pitäisi olla joku erityinen päivä? Mitä juhlittavaa on? Ja se on edes vähän helpottanut oloa, kun koittaa vaan tehdä samaa mitä muinakin ihan tavallisina päivinä. Ehkä näyttelee jonkun kulissin, jos porukat kyselee mitä suunnitelmia on, kun ei heille halua sanoa, että en ole saanut kavereita ja vietän vapun yksinäni kotona. 

Tämän viikonlopun itkut tässä, oli joulut ja ensi viikolla jatketaan äitienpäivä itkuilla ja sitten läheneekin jo juhannut. Eläkää sitä elämää hyvät ihmiset, se menee nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksen asettelussa on erikoista tämä kohta: "koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?" Ei kuitenkaan mainita mitään sosiaalisten taitojen opettelusta. Sana jo itsessään pitää sen sisällään, se on taito. Taitoja voi opetella, ja kannattaa opetella. Ainakin ennemmin, kuin tuomita itsensä yksinäisyyteen. 

Tuo on yleinen, mutta täysin väärä käsitys. Yksinäisyys ei tarkoita sitä, että ei ole sosiaalisia taitoja, eikä sosiaalisia taitoja "opettelemalla" saa kavereita. Pikemminkin asia on niin, että sosiaaliset taidot pääsee esille, kun on kavereita ja on mukana jossain yhteisössä tai porukassa. Ulkopuolisena on vaikea tuoda esille sosiaalisia taitojaan. Kaikkea ei voi sälyttää yksinäisen niskoille. Pelkkä toisten olemassaolon huomioiminen on jo edistysaskel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.

Samaa mieltä. Ainakin pääkaupunkiseudulla näin. Opiskelijatapahtumiin mennään kavereiden kanssa, ja ne ketkä eivät saaneet kavereita yliopiston alkaessa niin heitä näkyy vielä ekan vuoden jouluun asti mutta sitten katoavat koteihinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksen asettelussa on erikoista tämä kohta: "koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?" Ei kuitenkaan mainita mitään sosiaalisten taitojen opettelusta. Sana jo itsessään pitää sen sisällään, se on taito. Taitoja voi opetella, ja kannattaa opetella. Ainakin ennemmin, kuin tuomita itsensä yksinäisyyteen. 

Tuo on yleinen, mutta täysin väärä käsitys. Yksinäisyys ei tarkoita sitä, että ei ole sosiaalisia taitoja, eikä sosiaalisia taitoja "opettelemalla" saa kavereita. Pikemminkin asia on niin, että sosiaaliset taidot pääsee esille, kun on kavereita ja on mukana jossain yhteisössä tai porukassa. Ulkopuolisena on vaikea tuoda esille sosiaalisia taitojaan. Kaikkea ei voi sälyttää yksinäisen niskoille. Pelkkä toisten olemassaolon huomioiminen on jo edistysaskel.

Kaikilla ei tosiaankaan ole sosiaalisia taitoja. Näkyy mm. siten, että suu käy mutta mitään asiaa ei ole, muita ei huomioida, ei huomata jos joku on yksin, ei pyydetä mukaan, ei kuunnella, ei muisteta toisten yksityiskohtia jne.

Itse otan aina mukaan sellaiset jotka ovat yksin, ja olen esim. musiikkitapahtumissa sanonut kaverille, että mennäänkö kysymään tuolta yksin olevalta, että haluaako liittyä seuraamme. On halunnut, ja sitten hengannut kanssamme illan. 

Suomessa on aika rasittavaa välillä tuo sosiaalisen elämän eristäytyneisyys, mutta itse en näe siinä mitään hienoa, vaan haluan nimenomaan toimia toisin. Ja minut toisaalta kasvatettiin siihen, kun isä opetti esimerkillään sekä puheillaan ottamaan kaikki mukaan, ja ettei ketään saa jättää yksin.

Mutta tuntuu, että aika harvaa on kasvatettu niin. 

Ja sellaista hiljaista kyräilyä on paljon. Puheliaat saattavat olla joskus enemmän sellaisia, että ottavat mukaan eivätkä katsele hiljaa nyrpeästi uusia ihmisiä tai välttele kiusaantuneen oloisena.

Vierailija kirjoitti:

 

Ei mene kauaa, kun ikää on vielä enemmän ja opiskelut takana, eikä sulla ole vappuna yhtään mitään vaihtoehtoja. Sitten ikävöit opiskeluaikoja ja kadut, ettet edes yrittänyt etkä koskaan mennyt niihin tapahtumiin. 

Opiskelut voi aina aloittaaa uudelleen, vaihtaa vain alaa ja lähtee opiskelemaan! Eli peli ei ole menetetty jos ei ekalla opiskeluaikakierroksella onnistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.

Samaa mieltä. Ainakin pääkaupunkiseudulla näin. Opiskelijatapahtumiin mennään kavereiden kanssa, ja ne ketkä eivät saaneet kavereita yliopiston alkaessa niin heitä näkyy vielä ekan vuoden jouluun asti mutta sitten katoavat koteihinsa

Mistä tämä johtuu? Eikö pelkkä tapahtumakonseptin viehätys (sitsit, approt) vedä paikalle - vaikka sitten yksinkin? 

Mene. Lupaan ettet kadu. Jos ihan hirveästi jännittää niin ota pari siideriä reppuun. Katso ympärillesi ja kun näet toisen yksinäisen näköisen niin avaa suusi ja hymyile. Sano vaikka moi, olen x ja uusi täällä. Kerro että jännittää. Se rikkoo jään.  Tai puhu säästä. Hän saattaa olla paras ystäväsi vielä 30v päästä. Kannattaa uskaltaa.

Ja ethän, voi noin vain mennä sinne vapuksi, siellä pitää olla lakit ja haalarit. Ja ne on vain aina toimivalle ikäluokalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.

Samaa mieltä. Ainakin pääkaupunkiseudulla näin. Opiskelijatapahtumiin mennään kavereiden kanssa, ja ne ketkä eivät saaneet kavereita yliopiston alkaessa niin heitä näkyy vielä ekan vuoden jouluun asti mutta sitten katoavat koteihinsa

Mistä tämä johtuu? Eikö pelkkä tapahtumakonseptin viehätys (sitsit, approt) vedä paikalle - vaikka sitten yksinkin? 

Aloin just miettiin, että onko nämä nyt just sen uuden polven uhreja, jotka on menettäneet sosiaaliset taitonsa ja liveyhteyden sosiaaliselle medialle. Eli edes kolmikymppisten vinkit ei välttämättä toimi, saati sitä vanhempien.

Korona-aikojen jälkeen nuorilla ja nuorehkoilla kuoli sosiaalinen elämä ja kokoontumiset niin, etteivät ole palanneet vuoden 2019 tasolle ollenkaan. Samalla saatu kaikenmaailman TikTok-koukut päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin

Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.

Minä opiskelin keskiasteella ja yliopistossa. En käynyt tapahtumissa koska oli kaveriporukka muuta kautta. Uskon että tuo kirjoittaja tiesi mitä kirjoitti. Sivusta 

Minulla nuo opiskeluajat on takana.mutta yksinäisyys ei.olen sitä mieltä että suomalainen on kuitenkin vähän sellainen että jos sillä on ne omat kaverit jo niin ei siihen enää niin vaan uusia halua.kun jäin leskeksi en mahtunut enää mihinkään kun avioparit haluaa olla vain toisen pariskunnan kanssa ja yksinäinen ihminen ei oikein mahdu mihinkään. Aina tulee esille se että " me ja meidän ystävä pariskunta". Moni elää sillä tavalla suppeasti että on vaan niiden omien kaverien kanssa ja muita ei tarvita. Yksinäisyys nuorena on kovaa mutta ei se niin helppoa ole myöhemminkään.toivoisi että ne joilla kavereita on ottaisivat muitakin mukaan. Kyllä on vaikeaa tunkea väkisin muiden seuraan jos huomaa ettei niin kaivata sun seuraa.ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen huomaa äkkiä jos sitä ei niin kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Mene sinne ainejärjestön tapahtumiin.

Mene, vaikka jännittää. 

Ole rohkea.

Kavereita ei löydy niin kauan kun annat jännityksen tunteelle vallan, etkä poistu mukavuusalueelta. Kavereiden löytäminen voi olla muutenkin vaikeaa, ja toisille vaikeampaa kuin toisille -siinä missä toiset löytävät kadehdittavan helposti kaveriporukat-, mutta täysin mahdotonta siitä tulee silloin, jos antaa pelolle vallan eikä edes yritä ja uskalla. Muitakin ihmisiä jännittää, pelottaa ja nolottaa - he vain toimivat siitä huolimatta.

Tsemppiä, kyllä se siitä! Tämä vappu voi olla erilainen, kun vaan uskallat mennä paikalle. 

Ja muista, että et välttämättä heti solahda porukoihin ja voit joutua sietämään epämukavuutta, mutta kun vaan menet sinnikkäästi kerta toisensa perään mukaan tapahtumiin, alat tulla vakikasvoksi ja sitä kautta osaksi porukkaa. :) 

Nyt kannataa ottaa lasi kuoharia ja sitte sinne ainejärjestön juhlaan. Illasta tulee takuulla tosi kiva.

Vierailija kirjoitti:

Minulla nuo opiskeluajat on takana.mutta yksinäisyys ei.olen sitä mieltä että suomalainen on kuitenkin vähän sellainen että jos sillä on ne omat kaverit jo niin ei siihen enää niin vaan uusia halua.kun jäin leskeksi en mahtunut enää mihinkään kun avioparit haluaa olla vain toisen pariskunnan kanssa ja yksinäinen ihminen ei oikein mahdu mihinkään. Aina tulee esille se että " me ja meidän ystävä pariskunta". Moni elää sillä tavalla suppeasti että on vaan niiden omien kaverien kanssa ja muita ei tarvita. Yksinäisyys nuorena on kovaa mutta ei se niin helppoa ole myöhemminkään.toivoisi että ne joilla kavereita on ottaisivat muitakin mukaan. Kyllä on vaikeaa tunkea väkisin muiden seuraan jos huomaa ettei niin kaivata sun seuraa.ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen huomaa äkkiä jos sitä ei niin kaivata.

Facessa on kaikenlaisia ryhmiä. Mukaan vaan.

Aivan ihana että huomioit yksin olevat! olisipa muutkin tuolla kauniilla tavalla toimivia! kiitos että olet!

Yksinäisyyden kokemus tulee osittain siitä kun tunnen olon niin ulkopuoliseksi kun itseä ei kiinnosta ryyppääminen, örvellys tai yliseksualisoitu kulttuuri ja tulee vaan surullinen olo kun näkee miten muille nuorille se on normaalia ja normalisoitua

Vierailija kirjoitti:

Hanki ennakkolippu jonnekin ISOON vapputapahtumaan jossa on jotain järjestettyä yleistä ohjelmaa (live-musiikkia, tanssimista, jne.).  Ei siis välttämättä yksittäisten ainejärjestöjen kemuihin, jotka saattavat olla kuppikuntaisia. Mitä isompi poikkitieteellinen tapahtuma ja enemmän porukkaa erilaisista taustoista, sen helpompaa on sulautua joukkoon.

 

Rohkeus ei tarkoita jännityksen puutetta, vaan sitä että menee vaan rohkeasti eteenpäin jännityksestä huolimatta. Sitä kautta jännitys hälvenee ja yllättäen saatat huomata että sinulla onkin ihan hauskaa. Ainakin saat onnistumisen elämyksen siitä, että uskalsit mennä etkä jäänyt kotiin jumittamaan. :)

Tätä minäkin ajattelin. Mene tilaisuuksiin, jossa esiintyy joku. Jos pelkäät kysymystä "ai ihan yksinäsikö olet liikkeellä?", niin aina voit sanoa, että artisti XY:n takia oli tottakai tultava. Vaikka tuskinpa kysytään. En tiedä, tutustutko ihmisiin, mutta olet ainakin ihmisten ilmoilla. Muinakin aikoina kannattaa katsella tapahtumia, joissa on jokin teema tai aihe. On joka tapauksessa hauskempaa, kun tekee mielenkiintoisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kiltit ja kunnolliset hylätään yksiön yksinäistyyteen jokaikisenä suomalaisena juhlapyhänä......

Miten he löytäisivät toisensa?