Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu. Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijaporukat muodostuu yleensä ensimmäisten viikkojen aikana ja kyllä, se on aika kuppikuntaista. Noihin valmiisiin porukoihin ei niin vaan mennäkään mukaan. Se kenellä on ryhmä valmiina harvemmin katselee ympärilleen, että voisiko jonkun vielä pyytää mukaan. Yksinäisten on hirveän vaikeaa löytää toisiaan, kun kukaan ei kehtaa myöntää, että ei ole ketään.

Ei tietenkään "niin vaan mennä mukaan". Ei sosiaalisen elämän rakentaminen toimi niin!

Se vaatii sinnikkyyttä, toistoja ja epämukavuuden sietokykyä. Rohkeutta. 

Pitää mennä sinne tapahtumiin, ei jäädä mutisemaan kotiin ja jättäytyä ulkopuolelle.

Kaikki ovat samassa tilanteessa, kun aloittavat opiskelut. Ei tunneta muita. Silloin auttaa, kun menee tapahtumiin ja tutustuu. Ei se ujolle ole välttämättä alussa kivaa, mutta maksaa vaivan, kun sillä tavoin niitä kavereita saa, että menee mukaan. 

Minä mieluummin yksin kuin yritän parantaa sosiaalisia taitojani. Ainakin toistaiseksi.

Tässä kehossa se ei ole niin yksinkertaista.

Ei huonojen kokemusten jälkeen paljoa sinnikkyyttä löydy. Ja pienetkin asiat tuntuvat isoilta kolauksilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijaporukat muodostuu yleensä ensimmäisten viikkojen aikana ja kyllä, se on aika kuppikuntaista. Noihin valmiisiin porukoihin ei niin vaan mennäkään mukaan. Se kenellä on ryhmä valmiina harvemmin katselee ympärilleen, että voisiko jonkun vielä pyytää mukaan. Yksinäisten on hirveän vaikeaa löytää toisiaan, kun kukaan ei kehtaa myöntää, että ei ole ketään.

 

 

Ei tietenkään "niin vaan mennä mukaan". Ei sosiaalisen elämän rakentaminen toimi niin!

Se vaatii sinnikkyyttä, toistoja ja epämukavuuden sietokykyä. Rohkeutta. 

Pitää mennä sinne tapahtumiin, ei jäädä mutisemaan kotiin ja jättäytyä ulkopuolelle.

Sitähän mä just sanoin.

Että ei sinne niin vaan mennä, vaan pitää nähdä vaivaa.

Et kai odota että niitä kavereita vaan mystisesti saa tekemättä itse mitään?

Kiltit ja kunnolliset hylätään yksiön yksinäistyyteen jokaikisenä suomalaisena juhlapyhänä......

Itse jo keski-ikäinen (nainen), mutta mulla oli ihan samanlaista opiskeluajan. Ei ollut kavereita, ei mulla oikeastaan ole koko elämässä sellaisia ollut. Joten vietin sitten juhlapyhätkin aina yksin. Niin kuin teen vieläkin. 

Opiskelijana esim. vappuna usein sitten ryyppäsin itsekseni. Saattoihan se joskus tuntua vähän haikealta, mutta kun otti jonkun hyvän tietokonepelin pelattavaksi, tai sään salliessa lähti johonkin piknikille juomiensa kanssa, oli ihan ookoo kuitenkin. Kun ei jäänyt märehtimään sitä yksinäisyyttä ja mitä hauskaa muut ehkä tekee. 

Itse opin hyväksymään yksinäisyyteni ehkä 30 ikävuoden jälkeen. Työhön yms. keskittyminen imaisi mukaan, eikä enää ollut aikaa, energiaa eikä kiinnostusta miettiä kaverien tai parisuhteen puutetta tai yksinäisyyttä. Sitten 40 ikävuoden kohdalla totesin, että mä en enää edes huolisi ketään ihmisiä mun elämään, kun viihdyn niin hyvin itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko alkoholi? Olen kuullut, että sitä käytetään usein opiskelijatapahtumissa . 

Niinpä. Itse olin nuorena toivoton sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta muutama kalja poisti jännityksen täysin. Niin sain tutustuttua ihmisiin ja käytyä opiskelijabileissä yms. Sitten kun oli tutustunut, niin pystyi selvinkinpäin tapaamaan. Toki voi ajatella että alkoholin neuvominen on vähän kontroversaali neuvo, mutta ei me useimmat jotka on sitä joskus käyttäneet kohtuudella sosiaalisen kitkan ja jännityksen vähentämiseen, olla alkoholismiin päädytty.

Niin moni rikkoo itsensä tänäkin vappuna. Herää vieraan predaattorin hoodeilta, ruhjeilla ja masentuneena. Ehkä koti häväistynä. 

Sinä olet siunattu yksinollessasi ilman muiden aiheuttamaa ällötystä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys voi poistua jos hyväksyy kavereiksi muita yksinäisiä. Monet haluaisi olla sen suosituimman kaveri. Sellainen joka saa ihailua ja jonka ystävät on kaikesta samaa mieltä. Mutta eihän se näin ole. Ystävyyttä voi olla se, että työnnät pyörätuolissa olevaa ystävääsi vapputapahtumissa tai käyt pelaamassa yksinäisen naapurin luona Unoa. Ei sen tarvitse olla high school draamaa.

Tässä on usein se ongelma, että monet meistä yksinäisistä ollaan introvertteja ja sosiaalisesti kömpelöitä. Ja jos 2 sellaista yrittää ystävystyä koska molemmat on yksinäisiä ja kaipaisivat kaveria/ystävää, niin se juttu ei oikein tahdo lähteä, kun molemmat jännittää, ei keksi mitään puhuttavaa, ja sitten on vaivaantunut tunnelma. Olen kokeillut itse tätä, mutta ei niistä ole tullut mitään. Mulle täytyy kyllä kaverin olla ekstrovertimpi kuin minä, tai juttu ei lähde.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko alkoholi? Olen kuullut, että sitä käytetään usein opiskelijatapahtumissa . 

Kyllä auttaa! Yksi tai kaksi drinkkiä niin jännitys lievittyy.  

Alkoholia koneistoon kohtuudella ja ei muuta kuin sekaan vaan. Seuraavalla kerralla sitten selvin päin, jos alkoholi ei ole oma juttu. 

Hanki ennakkolippu jonnekin ISOON vapputapahtumaan jossa on jotain järjestettyä yleistä ohjelmaa (live-musiikkia, tanssimista, jne.).  Ei siis välttämättä yksittäisten ainejärjestöjen kemuihin, jotka saattavat olla kuppikuntaisia. Mitä isompi poikkitieteellinen tapahtuma ja enemmän porukkaa erilaisista taustoista, sen helpompaa on sulautua joukkoon.

Rohkeus ei tarkoita jännityksen puutetta, vaan sitä että menee vaan rohkeasti eteenpäin jännityksestä huolimatta. Sitä kautta jännitys hälvenee ja yllättäen saatat huomata että sinulla onkin ihan hauskaa. Ainakin saat onnistumisen elämyksen siitä, että uskalsit mennä etkä jäänyt kotiin jumittamaan. :)

Kun muistan omien opintojen alkua 90-luvulla ja alkuvaiheen opiskelijoiden yhteisiä illanistujaisia, niin monet niissä oli jäykkiä kuin rautakanki, tuppisuita. Siitä se sitten lähti. Oltiin nuoria, opeteltiin elämää. 

Haaveilu ei auta. Sun pitää mennä sinne piknikille ihan reippaasti mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun muistan omien opintojen alkua 90-luvulla ja alkuvaiheen opiskelijoiden yhteisiä illanistujaisia, niin monet niissä oli jäykkiä kuin rautakanki, tuppisuita. Siitä se sitten lähti. Oltiin nuoria, opeteltiin elämää. 

Jatkan vielä sen verran, että silloin ei tietenkään ollut somea. Nykyäänhän voi helposti somen kautta jo etukäteen vähän tutustua, tai ainakin nähdä, mitä muut touhuaa, onko yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ym. Luulisi senkin helpottavan. 

Mene rohkeasti mukaan. Aina on opiskelijoissa niitä, jotka eivät ole päässeet osaksi kaveriporukkaa. Kyllä siellä opiskelijatapahtumissa on myös kaltaisiasi. Pitää vain totutella hengailemaan ja juttelemaan vieraiden kanssa. Sitten huomaa, että luonnistuuko jonkun kanssa juttelu, onko jotain yhteistä, ei tiedä vaikka tulisikin kiinnostavia keskusteluita. Sitten kun kertyy tuttavia ja tuttuja naamoja, niin on entistä helpompi osallistua uudestaan opiskelijatapahtumiin. 

No mene johonkin baariin ryyppäämään. Kyllä sieltä juttuseuraa saa. Jos oot nainen niin kyllä joku kiltti mies tulee sinua iskemään.