Tuntuu että on vain kahdenlaisia miehiä

Kyllä meitä on.

Mutta esiinnymme vain sellaisille naisille, jotka ansaitsevat sen.

Mitä väärää alistamisessa on? Alistuminen on musta ihanaa ja melkein parasta mitä mieheltä saa 🥰 n38

Up

Hanki itse omat rahasi.

Suomessa naiset on terveen maskuliinisia yleensä. Miesten ei tarvii, voivat helposti luisua tuohon passiviimoodiin.

Mutta kyllä niitä terveen maskuliinisiakin miehiä on. Tai miehiä, joilla on taipumusta siihen. Itse tunnen muutaman. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset on terveen maskuliinisia yleensä. Miesten ei tarvii, voivat helposti luisua tuohon passiviimoodiin.

Mutta kyllä niitä terveen maskuliinisiakin miehiä on. Tai miehiä, joilla on taipumusta siihen. Itse tunnen muutaman. 

Kannattaa tosiaan etisytyä lesbojen seuraan, jos tervettä maskuliinisuutta kaipaa. Tai yh-äitien. Ne ovat pystyviä ja suojelevia. Monet myös maskuliinisia, hyvällä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä on.

Mutta esiinnymme vain sellaisille naisille, jotka ansaitsevat sen.

Eli toisin sanoen, palstamammat ovat naisia jotka sinut ansaitsevat, kerta päätit täällä esiintyä :D

Kuinka paljon se on kiinni omasta asennoitumisesta, minkä luupin läpi tihrustaa ihmisiä? Näen ihmiset moniulotteisina persoonina, ei ketään jossain yhdessä lokerossa tai äärilaidassa. N52

Nykyään miehillä ei ole enää vanhaa ahdasta roolia. Mies voi olla nainen tai jotain siltä väliltä. Koska kultuurivallankumous tapahtui osittain feministien ansiosta. Miehen ei enää tarvitse elättää naista tai käydä töissä. Nainen voi tehdä sen ja mies oleilla kotona ja palvella naistaan. 

Mies voi olla myös osa-aikainen sirkuspelle ja tehdä hyväntekeväisyyskeikkoja työttömänä ilmaiseksi lähialueella ottaen parikymppiä käteisenä rahaa synttäreiden järjestelystä. 

Enää miehen ei tarvitse olla sellainen mörökölli ja työnarkomaani. Miehet on vihdoinkin vapautettu yhteiskunnan kahleista! Muista erota jo tänään reservistä!

Jos kuvittelet kahdeksankulmion ja sen kolmiulotteisena ja sen sisälle paljon samalaisia kappaleita jokaiseen mahdolliseen kulmaan ja asentoon, niin niin monenelaisia miehiä on olemassa. Ei vain kahdenlaisia.

Naiset haluaa vain yhdenlaisia miehiä nimittään niitä narsistisia jännämiehiä.

Et oo ikinä palomiestä tai poliisia tavannut? 

Palomiehet <3

Terve maskuliininen voima ei sovi kolonisoidun maan proletaattien kansalle. Hehän voisivat vaikka tulla tietoisiksi tilastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä on.

Mutta esiinnymme vain sellaisille naisille, jotka ansaitsevat sen.

Eli siis ulkomaalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset on terveen maskuliinisia yleensä. Miesten ei tarvii, voivat helposti luisua tuohon passiviimoodiin.

Mutta kyllä niitä terveen maskuliinisiakin miehiä on. Tai miehiä, joilla on taipumusta siihen. Itse tunnen muutaman. 

Suomessa naiset nimenomaan on heikkoja ja mielisairaita äärifeministejä.

Mitä ihmettä nyt taas? Feminismi voitti ja kaikki yksilölliseen ajatteluun kykenevät miehet ovat lopettaneeet parisuhteen tavoittelun (modernin naisen kanssa) ja siten saavuttaneet rauhan. 

Tunnistan miehenä kuuluneeni tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, eli siihen joka ei käytä valtaa ja voimaa oikein mitenkään. Se johtui siitä, ettei minun ole tarvinnut tehdä sitä itseäni varten. Asiat, jotka eivät ole omaa ansiotani, kuten että olen usein saanut kuulla olevani hyvännäköinen ja sosiaalisesti lahjakas, ja kun tämän lisäksi olen aina mm. pärjännyt hyvin niin koulussa kuin työelämässä, niin ei ole ollut mitään syytä käyttää valtaa tai voimaa siihen että saavuttaa jotain, tai että täytyisi suojella omaa asemaansa ja omia oikeuksiaan. Elämä miehenä näistä lähtökohdista on ollut monella tavalla helppoa.

Vasta myöhemmin silmäni aukenivat sille, kuinka helppoja monet asiat ovat olleet minulle siksi että olen mies. Aloin kuunnella naisten kertomuksia aiempaa herkemmällä korvalla ja tajusin, kuinka paljon monet naiset joutuvat taistelemaan esim. sen eteen että heitä pidettäisiin uskottavina. Ja kuinka monet naiset ovat erikseen kiittäneet minuakin siitä, että olen kuunnellut heitä ja ottanut heidät heti todesta. Ei tuollaisesta pitäisi mielestäni joutua kiittämään.

Sitä voimaa onkin sitten joutunut kaivamaan esiin parisuhteen myötä. Ei siksi että täytyisi puolustaa itseään, vaan siksi että täytyy olla puolison tukena silloin kun häntä ei oteta todesta, ja niissä tilanteissa minun on turha lässyttää, vaan tehokkaampaa on jos ilmaisen itseni jämäkästi. Omien lasten myötä voimaa on joutunut kaivamaan vieläkin enemmän esiin, koska haluan suoda heille oikeuden unelmoida rajattomasti, enkä halua katkerien aikuisten väittävän heidän unelmoivan mahdottomia. Uskon että pojat tulevat pärjäämään hyvin, mutta tuon tytön kohdalla toivon, ettei hän koskaan lakkaa uskomasta itseensä vaikka joku väittäisi, ettei hänestä olisi johonkin siksi että hän on tyttö. Näiden asioiden ajattelu herättää minussa valtavasti sisua tehdä kaikkeni sen eteen, että niin puolisoni kuin lapseni otettaisiin aina todesta. Jos se vielä 2020-luvulla vaatii sen, että isän on astuttava esiin ja puolustettava, niin asia itsessään on tosi surullinen, mutta minä en pysty olemaan hiljaa sellaisissa tilanteissa. Samaa toivon muiltakin miehiltä. Älkää sulkeko silmiänne vääryyksiltä, ja vaikka teidänkään ei tarvitsisi puolustaa itseänne, niin puolustakaa niitä joita ei aina muuten oteta todesta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan miehenä kuuluneeni tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, eli siihen joka ei käytä valtaa ja voimaa oikein mitenkään. Se johtui siitä, ettei minun ole tarvinnut tehdä sitä itseäni varten. Asiat, jotka eivät ole omaa ansiotani, kuten että olen usein saanut kuulla olevani hyvännäköinen ja sosiaalisesti lahjakas, ja kun tämän lisäksi olen aina mm. pärjännyt hyvin niin koulussa kuin työelämässä, niin ei ole ollut mitään syytä käyttää valtaa tai voimaa siihen että saavuttaa jotain, tai että täytyisi suojella omaa asemaansa ja omia oikeuksiaan. Elämä miehenä näistä lähtökohdista on ollut monella tavalla helppoa.

Vasta myöhemmin silmäni aukenivat sille, kuinka helppoja monet asiat ovat olleet minulle siksi että olen mies. Aloin kuunnella naisten kertomuksia aiempaa herkemmällä korvalla ja tajusin, kuinka paljon monet naiset joutuvat taistelemaan esim. sen eteen että heitä pidettäisiin uskottavina. Ja kuinka monet naiset ovat erikseen kiittäneet minuakin siitä, että olen kuunnellut heitä ja ottanut heidät heti todesta. Ei tuollaisesta pitäisi mielestäni joutua kiittämään.

Sitä voimaa onkin sitten joutunut kaivamaan esiin parisuhteen myötä. Ei siksi että täytyisi puolustaa itseään, vaan siksi että täytyy olla puolison tukena silloin kun häntä ei oteta todesta, ja niissä tilanteissa minun on turha lässyttää, vaan tehokkaampaa on jos ilmaisen itseni jämäkästi. Omien lasten myötä voimaa on joutunut kaivamaan vieläkin enemmän esiin, koska haluan suoda heille oikeuden unelmoida rajattomasti, enkä halua katkerien aikuisten väittävän heidän unelmoivan mahdottomia. Uskon että pojat tulevat pärjäämään hyvin, mutta tuon tytön kohdalla toivon, ettei hän koskaan lakkaa uskomasta itseensä vaikka joku väittäisi, ettei hänestä olisi johonkin siksi että hän on tyttö. Näiden asioiden ajattelu herättää minussa valtavasti sisua tehdä kaikkeni sen eteen, että niin puolisoni kuin lapseni otettaisiin aina todesta. Jos se vielä 2020-luvulla vaatii sen, että isän on astuttava esiin ja puolustettava, niin asia itsessään on tosi surullinen, mutta minä en pysty olemaan hiljaa sellaisissa tilanteissa. Samaa toivon muiltakin miehiltä. Älkää sulkeko silmiänne vääryyksiltä, ja vaikka teidänkään ei tarvitsisi puolustaa itseänne, niin puolustakaa niitä joita ei aina muuten oteta todesta.

TL;DR

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä on.

Mutta esiinnymme vain sellaisille naisille, jotka ansaitsevat sen.

Providaattekin :D?